Tykkäätkö 50-60-luvun kerrostaloista?
Minä en. Ne tuo mieleen lapsuuden tylsät kyläilyreissut vanhusten luo. Tummat tunkkaiset sisustukset, kenties tupakansavu.
Mielikuva on jäänyt yllättävän vahvaksi.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ja sen jälkeen rakennetuissa taloissa se osittain kadonnut valoisuus johtuu varmaan siitä, etteä olohuoneen kohdalle on laitettu parvekkeet, jotka tietysti pimentävät huoneita enemmän.
Parvekkeita on myös monissa 60-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa. On sillä paikkakunnalla missä olen asunut.
50-luvun alkupuolen taloissa on huono äänieristys ja lattialastassa voi olla kunnon raot asuntojen välillä niin, että ääni kuuluu myös alhaalta törkeän kovaa ylöspäin.
Lattiarakenne muuttui 50-l lopussa niin, että joku 1959 ja 60-l alkupuolen talot ovat jo hiljaisempia. Lattiat ovat tiiviimpiä seinän reunassa ja eristekerroksia on lattiassa enemmän.
Verrattuna esim. 30-l taloihin myös sivuseinät ovat paksumpia ja usein jatkuvat lattian alle. 30-l kananpaskaseinä laitettiin lattian päälle ja se lautalattiaversion ontto ääntä kuljettava lattiarakenne jatkui yhtenäisenä naapuriasuntojen völillä. Joskus silloinkin oli ohuita betonilattioita, mutta tuo lauta eli alalaattapalkisto oli yleinen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmanvaihto on yleensä todella onnettomalla tasolla näissä. Siis käytännössä mitään ilmanvaihtoa ei ole olemassa! Ikkunna voi avata raolleen jos tarvitsee lisää happea.
Niin onhan se kiva, että se ilmastointi puhaltaa kylmää ilmaa päälle, kun istut siinä olkkarin sohvalla ja olet sen takia aina kipeänä. En mä muista, että 50-60-luvun talossa olisi jotenkin happi loppunut kesken, asuttiin sellaisessa talossa Hertsikassa ja oli kyllä tilaihme kolmio keittiöineen. Ei nykyaikana pystytä kuin hukkaamaan neliöt jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla jätehuolto oli tunkio pihan perällä ja ulkovessa.
Ei kiitos.
No minä ymmärsin kysymyksen koskevan 50-60-luvulla rakennettuja taloja nykypäivänä, ei sitä, millaista oli elää 50-60-luvulla...
Ongelmaksi muodostuu se, että nämä "nykyaikaiset hömpötykset" kuten sisävessa ja kunnollinen kylpyhuone on jouduttu rakentamaan jälkikäteen olemassaoleviin asuntoihin. Paljon on näitä entiseen siivouskomeroon rakennettuja vessoja ja kylppäreiksi muutettuja makuuhuoneita. Tulee tosi epäkäytännöllisiä asuntoja.
Sinä ajattelet nyt varmasti omakotitaloja.
Kaikissa vanhoissa kerrostaloissa on kyllä ollut aina sisävessat...
50-luvulla oli vakio kph:ssa myös kylpyamme. Se kuului ihan joka asuntoon silloin.
Tykkään puistomaisista, väljistä pihoista ja siitä, että talot ovat melko matalia.
Asun itse 50-luvun talossa ja parasta tässä on valoisuus sekä hukkaneliöiden puute. Huono puoli on taas heikko äänieristys, mutta sen kanssa oppii elämään.
Tehtiin vielä seinätkin kunnolla eikä joka naapurin lause kuulu seinän läpi kuin tyhjää.
Kunnolliset asuntojen väliset seinät ja äänieristys
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu se, että nämä "nykyaikaiset hömpötykset" kuten sisävessa ja kunnollinen kylpyhuone on jouduttu rakentamaan jälkikäteen olemassaoleviin asuntoihin. Paljon on näitä entiseen siivouskomeroon rakennettuja vessoja ja kylppäreiksi muutettuja makuuhuoneita. Tulee tosi epäkäytännöllisiä asuntoja.
Kyllä niissä oli silloin kylppärit. Mä olen asunut niissä silloin kauan sitten joten tiedän sen. Kavereillakin oli kylppärit silloin. Ei ole jälkikäteen tehtyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla jätehuolto oli tunkio pihan perällä ja ulkovessa.
Ei kiitos.
No minä ymmärsin kysymyksen koskevan 50-60-luvulla rakennettuja taloja nykypäivänä, ei sitä, millaista oli elää 50-60-luvulla...
Ongelmaksi muodostuu se, että nämä "nykyaikaiset hömpötykset" kuten sisävessa ja kunnollinen kylpyhuone on jouduttu rakentamaan jälkikäteen olemassaoleviin asuntoihin. Paljon on näitä entiseen siivouskomeroon rakennettuja vessoja ja kylppäreiksi muutettuja makuuhuoneita. Tulee tosi epäkäytännöllisiä asuntoja.
Sinä ajattelet nyt varmasti omakotitaloja.
Kaikissa vanhoissa kerrostaloissa on kyllä ollut aina sisävessat...
50-luvulla oli vakio kph:ssa myös kylpyamme. Se kuului ihan joka
Äitini kotitalossa Kaartinkaupungissa oli ulkovessarivit. Viemärit vedettiin taloon 1930, mutta silloin rakennettiin asuntoihin vain pikkuvessat, kellarikerrokseen yhteiskäyttökylppärit.
Vierailija kirjoitti:
1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.
50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla jätehuolto oli tunkio pihan perällä ja ulkovessa.
Ei kiitos.
No minä ymmärsin kysymyksen koskevan 50-60-luvulla rakennettuja taloja nykypäivänä, ei sitä, millaista oli elää 50-60-luvulla...
Ongelmaksi muodostuu se, että nämä "nykyaikaiset hömpötykset" kuten sisävessa ja kunnollinen kylpyhuone on jouduttu rakentamaan jälkikäteen olemassaoleviin asuntoihin. Paljon on näitä entiseen siivouskomeroon rakennettuja vessoja ja kylppäreiksi muutettuja makuuhuoneita. Tulee tosi epäkäytännöllisiä asuntoja.
Kaikissa vanhoissa kerrostaloissa, joissa mä olen käynyt, on ollut sisävessat. En tiedä yhtään kerrostaloa, jossa olisi ollut ulkovessat.
Ylipäätään melko lailla kaikissa ympärivuotisessa asuinkäytössä olevissa taloissa on nykyään sisävessa, mutta suinkaan kaikissa ei ole ollut alun perin. Oletlo tullut ajatelleeksi, että niitä kerrostaloja on rakennettu jo ennen sun syntymääsi?
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin vielä seinätkin kunnolla eikä joka naapurin lause kuulu seinän läpi kuin tyhjää.
Kunnolliset asuntojen väliset seinät ja äänieristys
Täällä ei puhe kuulu, mutta lapsen itku/kiljuminen kuuluu läpi. Ja koiran räksytys.
Omaan silmään parhaat pohjaratkaisut olen nähnyt, ja kokenutkin juuri 60-lukuisissa asunnoissa. Alkaa olemaan jo häivähdys modernimpaa ajattelua ja avarampaa tilaa, mutta löytyy myös se selkeä huonejako. On keittiö, olohuone, usein eteinenkin. Erillinen vaatehuone, makuuhuone/huoneet ovat yleensä myös suhteellisen suuria pienestä neliömäärästä huolimatta, ei tarvitse arpoa kumpi pariskunnasta saa pitää yöpöydän ja lapsen makkari käy myös tilasta missä leikitään ja säilytetään lelut.
Miinuksena voisinkin mainita oikeastaan vain sen taloyhtiön yleiskunnon. Normisti valtaosa asukkaista on eläkeläisiä, jotka ovat aikoinaan asuntonsa uutena ostaneet. Remontit on tekemättä, putket vuotaa, elementtien asumat rakoilee ja hissit puuttuu.
Aivan ihanteellinen asunto jos onnistut löytämään sen taloyhtiöstä missä paikat on pidetty kunnossa ja tuotu nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.
50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.
40-luku oli pula-aikaa. 50-luvulla ja etenkin 50-luvun lopulla on jo ihan toisen näköiset materiaalit. Olen tässä käynyt katselemassa ostomielessä pientaloja, ja aivan uskomaton on ollut kehitys kymmenessä vuodessa esimerkiksi betonin laadussa.
40-80-luvun kerrostalot voi kaikki purkaa. Ysäriltä voi ne klinkkerihirvitykset purkaa myös. Huonejärjestyskin on noissa täysin sama ympäri Suomea. Perus kaksio on ovesta suoraan on eteiskäytävä jonka päässä on vessa. Tästä vasemmalle on keittiö ja oikealla olohuono jonka ulkoseinässä parveke. Huoneiston ovelta katosttuna meillä on heti oikealla vaatehuone, vasemmalle jää naulakon verran tilaa ja sen jälkeen vasemmalla on makuuhuone. Tämä sama pohja on tietysti myös peilikuvana. Yksiöt näissä on myös aina samanlaisia ja ovesta sisään heti kolisee väliovi vessan oveen, jos vessan ovi on auki. Vessassa ei mahdu juuri mitään muuta kuin pönttö, sen vieress lavuaari ja kämänen amme perällä. Pesukone ei mahdu vessaan. Takaisin "eteiseen" oikealle meille aukeaa se yksiön huone joka useasti on vain neliö. Vessan vastapuolelta löytyy keittiösyvennys tai jostain jopa ihan minimaalinen keittiö mihin saa kahden istuttavan pöydän. Ulkoseinällä tietysti ranskalainen partsi. Tämäkin asunto taas löytyy peilikuvallisest.
Itse asuin opiskeluaikoina yksiössä, jossa ei ollut omaa kylppäriä. Käytävällä oli yhteinen kylppäri.
Omistan kaksi asuntoa, toinen on rakennettu 1950 (vuokralla) ja toinen on rakennettu 1966 jossa asun itse.
Tuossa 1950 rakennetussa asunnossa on paksut seinät, leveät ikkunalaudat, vaatehuone, korkea huonekorkeus, hyvä äänieristys, luontomaisemat ikkunoista ja kunnon keittiö. Toki asunto on muuten modernisoitu ja remontoitu ja vuokralainen viihtyy hyvin.
Tässä 1966 rakennetussa asunnossa on myös kunnon keittiö, iso kylpyhuone, isot ikkunat, vaatehuone ja luontonäkymät kahteen ilmansuuntaan (kulma-asunto). Viihdyn hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmanvaihto on yleensä todella onnettomalla tasolla näissä. Siis käytännössä mitään ilmanvaihtoa ei ole olemassa! Ikkunna voi avata raolleen jos tarvitsee lisää happea.
Näissä joossain on se räppänä ikkunassa mikä tekee sen että asinnossa vetää ja on kylmä vaikka lämpötila olisikin 20 astetta, mutta kun puskee sitä raikasta pakkasilmaa sisälle, niin kyllä vetää ja ilkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.
50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.
40-luku oli pula-aikaa. 50-luvulla ja etenkin 50-luvun lopulla on jo ihan toisen näköiset materiaalit. Olen tässä käynyt katselemassa ostomielessä pientaloja, ja aivan uskomaton on ollut kehitys kymmenessä vuodessa esimerkiksi betonin laadussa.
Pula-aika jatkui pitkälle 50-luvulle saakka. Rakennusmateriaaleista oli huutava pula.
"Säännöstely päättyi 1954. Sokerin säännöstely loppui 1. helmikuuta 1954, kuukauden kuluttua kahvi vapautui säännöstelystä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.
50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.
40-luku oli pula-aikaa. 50-luvulla ja etenkin 50-luvun lopulla on jo ihan toisen näköiset materiaalit. Olen tässä käynyt katselemassa ostomielessä pientaloja, ja aivan uskomaton on ollut kehitys kymmenessä vuodessa esimerkiksi betonin laadussa.
40-luku oli sota-aikaa. Sen jäljiltä Suomi oli pommitettu rikki ja korjattavaa riitti. Rakennettavana oli myös asunnot Karjalan evakoille. Kun ei ollut varaa kunnolliseeen betoniin niin sinne laitettiin enemmän hiekkaa sekaan. Kun ei ollut varaa raudoittaa betonia niin sinne heitettiin kaikki vanhat rautaromut vahvikkeeksi. Kun ei ollut varaa ostaa uusia nauloja niin suoristeltiin vanhoja. Kun ei ollut varaa uusiin lautoihin niin puretiiin käytettyjä omenalaatikoita.
Ehkä kyseinen kommentoija ei ole tajunnut, että puhutaan kerrostaloista eikä jostain vanhoista maalaistaloista 😄