Tykkäätkö 50-60-luvun kerrostaloista?

Vierailija kirjoitti: 

Tilaratkaisultaan ne on minusta on tosi huonoja. Kunnon keittiö niissä ei yleensä ole ollenkaan ja kylpyhuoneen virkaa on toimittanut pesuvati huoneen nurkassa.

Pesuvati? 🤣

Meillä oli kylpyhuone. Kaksiossa oli keittokomero. Isommissa asunnoissa oli keittiö. 

Lähtökohtaisesta kaikki ennen elementtitalojen aikaa rakennetut ovat hyviä.

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaratkaisuiltaan toimivia, hyviä asuntoja. Myös ulkonäkö parempi kuin 1970+ rakennetuissa kerrostaloissa. Sisustaa voi oman makunsa mukaan.

Tilaratkaisultaan ne on minusta on tosi huonoja. Kunnon keittiö niissä ei yleensä ole ollenkaan ja kylpyhuoneen virkaa on toimittanut pesuvati huoneen nurkassa.

Puhutko 1870-luvusta? Silloin oli pesuvati nurkassa. 

40 ja 50-luvun talot ovat omaan mieleen. Meillä on talonyhtiö remontoitu vuosituhannen vaihteessa, joten ei tarvitse arvailla puretaanko talo vai ei. Tämä talo tulee olemaan varmasti pystyssä vielä 50 vuoden päästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Tilaratkaisultaan ne on minusta on tosi huonoja. Kunnon keittiö niissä ei yleensä ole ollenkaan ja kylpyhuoneen virkaa on toimittanut pesuvati huoneen nurkassa.

Pesuvati? 🤣

Meillä oli kylpyhuone. Kaksiossa oli keittokomero. Isommissa asunnoissa oli keittiö. 

1950-luvun kaksikerroksisissa puukerrostaloissa vakiokaava oli läpitalon asunto, jossa oli toisessa päässä keittiö ja toisessa kamari. Näiden välissä hormi ja ehkä wc.

Paljonko uusissa kerrostaloissa on ulkoseinän paksuus? 50-luvun talossa olen mitannut, että on 50 senttiä. Siinä on ensin sellasta höttörappausta ja sitten tulee niin kova tiili, että ei mene pora läpi millään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään. Asuin opiskeluaikana sellaisessa pienen pienessä yksiössä. Ahtaudestaan huolimatta se oli jotenkin ihanan kotoisa asunto. Kaikki 70-luvulta eteenpäin rakennettu on sutta ja sekundaa, ja hengetöntä neukkukuutiota.

Niissä neukkukuutioissa on paljon avarammat tilat kuin nykyasunnoissa. Ei ehkä yhtä paljon luonnetta kuin vielä vanhemmissa kerrostaloasunnoissa, mutta tilan määrä ja huoneiden koko on usein hurjan paljon parempi kuin nykytaloissa. Niissä on myös viihtyisät pihat, koska niissä on usein ympärillä isoa puustoa. Muuttaisin heti, jos mies ei olisi niin hulluna omakotitalossa asumiseen.

Asun tällä hetkellä neukkukuutiossa ja täällä on kyllä valtavan kokoiset huoneet. Minusta se on itse asiassa vähän huono juttu, koska asunto on vetoisa ja pienet patterit eivät lämmitä kunnolla isoja huoneita. Talvella on todella kylmä sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaratkaisuiltaan toimivia, hyviä asuntoja. Myös ulkonäkö parempi kuin 1970+ rakennetuissa kerrostaloissa. Sisustaa voi oman makunsa mukaan.

Tilaratkaisultaan ne on minusta on tosi huonoja. Kunnon keittiö niissä ei yleensä ole ollenkaan ja kylpyhuoneen virkaa on toimittanut pesuvati huoneen nurkassa.

Puhutko 1870-luvusta? Silloin oli pesuvati nurkassa. 

Oliko karkkivasu myös?

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

Mitä tuon ajanjakson jälkeen tapahtui? Miksi rakentaminen meni pieleen sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

Mitä tuon ajanjakson jälkeen tapahtui? Miksi rakentaminen meni pieleen sen jälkeen?

Keksittiin betonielementit. Sen jälkeen on tehty mahdollisimman halvalla mahdollisimman huonoa mahdollisimman rumaa mahdollisimman nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

Mitä tuon ajanjakson jälkeen tapahtui? Miksi rakentaminen meni pieleen sen jälkeen?

Keksittiin betonielementit. Sen jälkeen on tehty mahdollisimman halvalla mahdollisimman huonoa mahdollisimman rumaa mahdollisimman nopeasti.

Piti asuttaa kaikka maalta karkaavat kaupunkeihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun 60-luvulla rakennetussa kerrostaloasunnossa. Paljon parempi pohja mitä nykyaikaisemmissa asunnoissa eikä ole mitenkään tunkkainen vaan avara ja valoisa.

Minäkin pidän näitten 1950- ja 1960-luvuilla rakennettujen asuntojen tilaratkaisuista enemmän kuin esimerkiksi 2021 valmistuneen kämppäni. Mutta sitten tulee se mutta... pelottaisi liikaa huono äänieristys. Pidän hiljaisista sisätiloista.

Äitini asui kaupungin vuokratalossa, 50-luvulla rakennetussa kivitalossa. Naapurusto oli aika sekalaista sakkia, ei mitään hyssytteleviä mummoja. Silti siellä oli todella hiljaista. Vain koiran haukkuminen tai huuto kuului seinän läpi.

Itse asun 2000-luvulla rakennetussa omistusasunnossa. Kaikki kuuluu. Kuulen kun naapurit puhuu. Ei siitä selvää saa, mutta aivan kuin olisivat meillä.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko uusissa kerrostaloissa on ulkoseinän paksuus? 50-luvun talossa olen mitannut, että on 50 senttiä. Siinä on ensin sellasta höttörappausta ja sitten tulee niin kova tiili, että ei mene pora läpi millään...

Ehkä 20 cm? Joku onneton luku kuitenkin verrattuna vanhoihin ihan rakennettuihin (eikä näihin nykyajan kasattuihin) taloihin. 

50-luvulla jätehuolto oli tunkio pihan perällä ja ulkovessa.

Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

Mitä tuon ajanjakson jälkeen tapahtui? Miksi rakentaminen meni pieleen sen jälkeen?

Keksittiin betonielementit. Sen jälkeen on tehty mahdollisimman halvalla mahdollisimman huonoa mahdollisimman rumaa mahdollisimman nopeasti.

Ihan saatanasta. Eikä mikään betonielementti ole soveltuva rakennusmateriaali Suomen ilmastoon. Kosteutta, suuria lämpötilan vaihteluita jne. Ei ihme, että kaikki on homeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Viers kirjoitti: 

Pesuvati? 🤣

Meillä oli kylpyhuone. Kaksiossa oli keittokomero. Isommissa asunnoissa oli keittiö. 

1950-luvun kaksikerroksisissa puukerrostaloissa vakiokaava oli läpitalon asunto, jossa oli toisessa päässä keittiö ja toisessa kamari. Näiden välissä hormi ja ehkä wc.

En asunut kaksikerroksisessa puisessa kerrostalossa. 

Oli sementtiä ja neljä kerrosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun 60-luvulla rakennetussa kerrostaloasunnossa. Paljon parempi pohja mitä nykyaikaisemmissa asunnoissa eikä ole mitenkään tunkkainen vaan avara ja valoisa.

Minäkin pidän näitten 1950- ja 1960-luvuilla rakennettujen asuntojen tilaratkaisuista enemmän kuin esimerkiksi 2021 valmistuneen kämppäni. Mutta sitten tulee se mutta... pelottaisi liikaa huono äänieristys. Pidän hiljaisista sisätiloista.

 

Äitini asui kaupungin vuokratalossa, 50-luvulla rakennetussa kivitalossa. Naapurusto oli aika sekalaista sakkia, ei mitään hyssytteleviä mummoja. Silti siellä oli todella hiljaista. Vain koiran haukkuminen tai huuto kuului seinän läpi.

Itse asun 2000-luvulla rakennetussa omistusasunnossa. Kaikki kuuluu. Kuulen kun naapurit puhuu. Ei siitä selvää saa, mutta aivan kuin olisivat meillä.

Itselläni sama kokemus. 50-luvun talo oli hiirenhiljainen. Nykyinen 80-luvun talo on ihan karmea kaikukammio.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla jätehuolto oli tunkio pihan perällä ja ulkovessa.

Ei kiitos.

No minä ymmärsin kysymyksen koskevan 50-60-luvulla rakennettuja taloja nykypäivänä, ei sitä, millaista oli elää 50-60-luvulla...

Suurin ongelma on pieni kylpyhuone ja eihän tuosta kahden neliön parvekkeestakaan juuri hyötyä ole. Meille keittiön erillisyys on myös ongelma , kun sinne mahtuu vain pieni pöytä ja ateriat katetaan suuren olohuoneen toiseen päähän, jonne kaikki ruuat pitää kantaa.  

Mutta sijainti on mieleinen. Munkkiniemi.