Lue keskustelun säännöt.
Muistoja puhelinkopeista!
17.05.2024 |
Käytitkö usein? Kenelle soitit? Tapahtuiko joskus jotain erikoista?
Kommentit (51)
Me soitettiin 60-luvulla pikkukakaroina pilapuheluita niistä ja ilman rahaa, tottakai. Paineltiin summanmutikassa numeroita, sitten puhelin hälytti ja joku vastasi. Tietysti ilman rahaa puhelu katkesi siihen. Meitä nauratti. Joitakin kertoja on onnistuttiin soittamaan ulkomaille ja se tietysti oli jännää, kun kuuli vastauksen vieraalla kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista Suomessa juurikaan niitä käyttäneeni, mutta Espanjan tms. lomalta piti ainakin kerran viikkoon ilmoittautua vanhemmille, että kaikki on ok. Sai aika monta cien pesetas -kolikkoa tuhlata. Tämä on sarjassa "jonnet ei tajuu".
Mä soitin nillä aina ilman rahaa ilmoittaakseni vanhemmille että nyt voi tulla hakemaan bussipysäkiltä (josta oli vielä n. 4 km matkaa kotiin). Katkeavasta puhelusta ne siis tiesi että minä soitan.
Puhelinkoppi oli vihreä. Joskus siellä oli puhelin joka toimi. Mutta se söi vauhdilla kolikot ja puhelu katkesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli hauskaa soittaa siihen lähikoppiin, siis kotoa soittaa koppiin. Jotenkin koomista kun kopissa soi puhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ihan hirveää jos puhelin söi rahan mutta ei yhdistänytkään puhelua. Huomaan että sama pelko tulee joskus nykyään kun maksan parkkimaksun kolikolla (pelkään etten saa pysäköintilipuketta).
Koppien viimeisinä aikoina oli meillä keskustassa myös muovisia puhelin kuplia. Keräsivät vain kaiken liikennehälyn eikä tahtonut kuulla mitä toisessa päässä puhuttiin. Vahvistivat myös puheen jolloin ohikulkijatkin kuulivat asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me soitettiin 60-luvulla pikkukakaroina pilapuheluita niistä ja ilman rahaa, tottakai. Paineltiin summanmutikassa numeroita, sitten puhelin hälytti ja joku vastasi. Tietysti ilman rahaa puhelu katkesi siihen. Meitä nauratti. Joitakin kertoja on onnistuttiin soittamaan ulkomaille ja se tietysti oli jännää, kun kuuli vastauksen vieraalla kielellä.
Sama korjaa: ei paineltu vaan pyöriteltiin numerot. Nuoremmille tiedoksi, että niissä oli kiekko, jossa oli reikiä numeroiden kohdalla. Sitä pyöriteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me soitettiin 60-luvulla pikkukakaroina pilapuheluita niistä ja ilman rahaa, tottakai. Paineltiin summanmutikassa numeroita, sitten puhelin hälytti ja joku vastasi. Tietysti ilman rahaa puhelu katkesi siihen. Meitä nauratti. Joitakin kertoja on onnistuttiin soittamaan ulkomaille ja se tietysti oli jännää, kun kuuli vastauksen vieraalla kielellä.
Sama korjaa: ei paineltu vaan pyöriteltiin numerot. Nuoremmille tiedoksi, että niissä oli kiekko, jossa oli reikiä numeroiden kohdalla. Sitä pyöriteltiin.
Mun naapurilla oli tällainen vielä kaksi vuotta sitten. Puhelinyhtiö pakotti vaihtamaan sim-kortilliseen näppäinpuhelimeen kun ei se vanha ois jatkossa toiminut enää. Tämä naapuri (20-luvulla syntynyt) oli tosi harmissaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koppien viimeisinä aikoina oli meillä keskustassa myös muovisia puhelin kuplia. Keräsivät vain kaiken liikennehälyn eikä tahtonut kuulla mitä toisessa päässä puhuttiin. Vahvistivat myös puheen jolloin ohikulkijatkin kuulivat asian.
Olin yliopistolla töissä ja noita kuplia oli myös siellä.
- n67v -
Yksi mies nussi minua kerran puhelinkopissa
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan en soittanut mutta niitä kortteja kavereiden kanssa keräiltiin, aina tarkistettiin kopit. monet aina jätti käytetyt kortit jälkeensä ja niitä sitten hamuttiin ja kavereiden kanssa vaihdeltiin jos sellainen kortti jo omassa kokoelmassa oli. taitaa olla jossakin kellarin uumenissa yhä se kansio jonne niitä keräsin, pitäisikin mennä tonkimaan jos se löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Se oli hauskaa soittaa siihen lähikoppiin, siis kotoa soittaa koppiin. Jotenkin koomista kun kopissa soi puhelin.
Tuo tapahtui vain amerikkalaisissa elokuvissa. Olin puhelinlaitoksella työharjoittelussa. Siellä sain selville, että joka kopilla on oma numeronsa. Tiesin että puhelinkopin puhelimessa ei ole sitä soittokelloa. Sovin veljen kanna tietyn tasatunnin milloin hän nostaa sen tietyn kopin luurin johon soitan samaan aikaan. Ja wau, yhteys onnistui. Nykypostissa ( Jonnet ei muista) kerrottiin puhelinnumero Japaniin, johon voi soittaa ilmaiseksi. Soitettiin ja kuultiin japanilaista puhetta, joka lehden mukaan kertoi että numero ei ole käytössä. Oli jännää. Vitsi että meillä oli halvat huvit.
Minullakin oli tuttava, joka puhelinkopista kilautti puhelinta ilmaiseksi kotiin. Kotona olevat vanhemmat tiesivät kilahduksesta, että kaverini haluaa kyydin kotiin. Säästäväistä.
Vierailija kirjoitti:
Piti aina varata hirmunen määrä kolikoita, kun ei tiennyt miten pitkään puhelu kestää.
Onneksi sitten tuli puhelukortit.
Mutta senkin saldon kanssa piti olla tarkkana.
Tuollainen saatanan puhelukortti oli puolessa sekunnissa tyhjä kun soitti matkapuhelinnumeroon
Lapsena 80- luvun alussa oli kamalaa yöllä talvella juosta puolen kilsan päässä olevaan puhelinkoppiin soittamaan poliiseja paikalle, kun vanhemmat taas humalassa harrastivat perheväkivaltaa. En vieläkään käsitä, minkä ihmeen takia naapuri, jolla jo oli puhelin, ei voinut avata ovea, kun pikkulapset soittaa ovikelloa hädissään yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Piti aina varata hirmunen määrä kolikoita, kun ei tiennyt miten pitkään puhelu kestää.
Onneksi sitten tuli puhelukortit.
Mutta senkin saldon kanssa piti olla tarkkana.
Käsivälitteisen keskuksen aikaan siellä vaan kuunneltiin, kilahtaako kolikko. Niinpä ei ollut vaikea kilistellä yhdellä kolikolla pitkään eikä keskus huomannut. Toisinaan saattoi puhua vaikka tunnin ennen ennen kuin keskus hoksasi pyytää lisää rahaa. Tämä siis siihen vanhaan aikaan, kun oli käsivälitteiset keskukset. Kaikki vaiheet on käytetty, ja vieläkin on tallessa viimeiset puhelinkortit.
Niin on. Puhelinkopeista.