Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten kun ei ole mitään syytä pitää ihmistä isänä?
17.05.2024 |
Tämä niin sanottu isä ei koskaan ollut mikään varsinainen isä. Minulla ei ole koskaan ollut tähän ihmiseen samanlaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta kuin esimerkiksi äitiin. En ole edes kutsunut tätä isäksi. Hän oli lapsuudessani käytökseltään arvaamaton, kotona oli ankea ja usein pelottava ilmapiiri, jouduin kuuntelemaan myös itsariuhkailujaan.
Tämä myös saattoi käytöksellään minut ja sisarukseni vaaraan. Esimerkiksi ollessaan lastenhoitovastuussa meni nukkumaan ja jätti meidät keskenään ollessamme reilusti alle kouluikäisiä. Kun pikkusisarus löysi ja söi lattialle tältä niin sanotulta isältä pudonneen unilääkkeen, tämä niin sanottu isä syytti tapauksesta minua.
Lisäksi tämä vähätteli ja mollasi minua. Vaikka menestyin koulusta hyvin, niin saadessani vain 8 olin huono ja tyhmä, saadessani 10 olin kuulemma itsekäs ja omahyväinen leuhkiva kakara. Tämä myös varasti minulta rahaa. Toki valehteli monista muistakin asioista. Olen aikuisena miettinyt, että mitä syytä minulla oikeastaan on edes sanoa että minulla olisi ollut isä. Kun eihän sitä käytännössä ole ollutkaan.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin ollut se isä. Mietipä miltä tuntuu meistä joiden isä on kuollut kun sanot olevasi isätön vaikka et oikeasti ole. Isäni kuoli onnettomuudessa kun olin 15.
Missähän se isä on sitten ollut? Jos ajattelen vanhempia yleensä, niin äiti on ainoa vanhempi joka minulla on ollut. Minulla ei ole tämän niin sanotun isän kanssa koskaan minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Ap
Sulla on ollut suhde,mutta ei sellaista,millaisen olisit halunnut.
Mikä suhde? Eihän tuossa ole ollut mitään suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin ollut se isä. Mietipä miltä tuntuu meistä joiden isä on kuollut kun sanot olevasi isätön vaikka et oikeasti ole. Isäni kuoli onnettomuudessa kun olin 15.
Eihän isättömälle ole olemassa mitään yksiselitteistä määritelmää. Molemmat biologiset vanhempani ovat kuolleet kun olen ollut alle kouluikäinen, mutta tuntuisi tosi typerältä sanoa olevani isätön tai äiditön, kun minulla on kuitenkin ollut elämässäni isä ja oikeastaan kaksikin äitiä.
Lisään vielä, että todennäköisesti olisin ap:n tilanteessa itsekin isätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin ollut se isä. Mietipä miltä tuntuu meistä joiden isä on kuollut kun sanot olevasi isätön vaikka et oikeasti ole. Isäni kuoli onnettomuudessa kun olin 15.
Missähän se isä on sitten ollut? Jos ajattelen vanhempia yleensä, niin äiti on ainoa vanhempi joka minulla on ollut. Minulla ei ole tämän niin sanotun isän kanssa koskaan minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Ap
Sulla on ollut suhde,mutta ei sellaista,millaisen olisit halunnut.
Mikä suhde? Eihän tuossa ole ollut mitään suhdetta.
Kertomasi mukaan pelkäsit,olit ahdistunut, sinua haukuttiin, sinua syytettiin.
Kyllä tuossa selkeästi on vanhempi-lapsi suhde ollut,jos ne kerran ei missään tyhjiössä tapahtuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin ollut se isä. Mietipä miltä tuntuu meistä joiden isä on kuollut kun sanot olevasi isätön vaikka et oikeasti ole. Isäni kuoli onnettomuudessa kun olin 15.
Missähän se isä on sitten ollut? Jos ajattelen vanhempia yleensä, niin äiti on ainoa vanhempi joka minulla on ollut. Minulla ei ole tämän niin sanotun isän kanssa koskaan minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Ap
Sulla on ollut suhde,mutta ei sellaista,millaisen olisit halunnut.
Mikä suhde? Eihän tuossa ole ollut mitään suhdetta.
Kertomasi mukaan pelkäsit,olit ahdistunut, sinua haukuttiin, sinua syytettiin.
Kyllä tuossa selkeästi on vanhempi-lapsi suhd
Nekö tekee vanhemman ja lapsen välisen suhteen?
Pitihän se arvata että taas joku yyhhoo äidin kasvattama sekopää taas hourailee 🤣 aika harvassa tuntuu olevan ne täyspäiset yyhhoo äitien jälkeläiset, mutta ei siitä heitä voi syyttää sillä täytyy ymmärtää, että se johtuu vain geeneistä.
Jaksamisia vaan AP sinne sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isätön? Äitisikin taitaa olla neitsyt? Olen joskus lukenut jostakin kirjasta tuollaista tapahtuneen ennenkin.
Et ole isätön. Tietenkään.
Ei tämän toteaminen tarkoita, että sinun isäsi on ollut sellainen isä niin kuin sanan voi myönteisesti ymmärtää.
Sinulla on ollut odotuksia ja toiveita suhteessa isääsi. Ne ovat varmasti olleet aivan tavanomaisia ja hyvin kohtuullisia. Silti ne eivät ole toteutuneet.
Se, että et koe isääsi lainkaan läheisenä, turvallisena taikka isänä ollenkaan, ei kuitenkaan tee sinusta isätöntä.
Sinun isäsi on ollut, on nyt ja hyvin todennäköisesti tulee olemaan tuollainen. Tämä on se kipein asia, jota oikeasti isättömät eivät tavoita.
Se että sinulla on vanhempi, jota sinä et voisi vähempää kiinnostaa, on todella haavoittavaa. Ajatuksen tasolla olet tämän vastineena itsekin hylännyt isäsi ja se on ihan normaalia.
Se ei silti muuta tosiasioita. Sinulla on isä. Ikävä kyllä vain kusipäinen, itsekäs mulkvisti-isä. Voit vaihtaa adjektiivit sopiviin.
Helpompi olisi ajatella niin, ettei isää ole. Kaikista kun ei ole vanhemmiksi. Mutta saat katsoa tosiasioita ihan reilusti silmiin. Sinun ei tarvitse hävetä. Isäsi on mitä on - omista syistään.
Sinä olet kuitenkin puoleksi myös isäsi geeneistä tehty. Olet kuitenkin osa kahta sukua, sinäkin linkityt kahteen ketjuun. Sinussa on isääsi, halusit tai et. Voin kertoa, että itsekin olen kamppaillut juuri saman asian kanssa.
Ja ehkä astetta yksinäisempi olo sisäisesti, kun kulttuurissamme on totuttu kylmiin, juoppoihin, jopa väkivaltaisiin hulttioisiin. Mutta entäs kun se itsekäs, julma ja sadistinen hirviö on äiti?
Äitimyytti ja keskimääräiset kivat perusäidit vievät hapen meiltä toisenlaisten äitien lapsilta vielä aikuisinakin. Kuka uskoo, kuka ottaa todesta? Silti minäkään en ole äiditön, vaikka sisäisesti olenkin.
Lastensuojelu pelastaa vain murusen lapsista, jotka tarvitsevat tukea. Monella on ehjät vaatteet, ruokaa ja mieli haavoilla, mustelmat vaatteiden alla.
Isäsi on vain joku mies. Totta. Sinä voit itse määritellä sen, missä määrin hän on elämässäsi. Itse selvästi pystyt ja tahdot kulkea erilaisen tien. Onnea ja lämpöä sinulle siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin ollut se isä. Mietipä miltä tuntuu meistä joiden isä on kuollut kun sanot olevasi isätön vaikka et oikeasti ole. Isäni kuoli onnettomuudessa kun olin 15.
Missähän se isä on sitten ollut? Jos ajattelen vanhempia yleensä, niin äiti on ainoa vanhempi joka minulla on ollut. Minulla ei ole tämän niin sanotun isän kanssa koskaan minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Ap
Sulla on ollut suhde,mutta ei sellaista,millaisen olisit halunnut.
Mikä suhde? Eihän tuossa ole ollut mitään suhdetta.
Kertomasi mukaan pelkäsit,olit ahdistunut, sinua haukuttiin, sinua syytettiin.
Tunnesuhde, vuorovaikutus ja polveutuminen/ adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Et ole isätön. Tietenkään.
Ei tämän toteaminen tarkoita, että sinun isäsi on ollut sellainen isä niin kuin sanan voi myönteisesti ymmärtää.
Sinulla on ollut odotuksia ja toiveita suhteessa isääsi. Ne ovat varmasti olleet aivan tavanomaisia ja hyvin kohtuullisia. Silti ne eivät ole toteutuneet.
Se, että et koe isääsi lainkaan läheisenä, turvallisena taikka isänä ollenkaan, ei kuitenkaan tee sinusta isätöntä.
Sinun isäsi on ollut, on nyt ja hyvin todennäköisesti tulee olemaan tuollainen. Tämä on se kipein asia, jota oikeasti isättömät eivät tavoita.
Se että sinulla on vanhempi, jota sinä et voisi vähempää kiinnostaa, on todella haavoittavaa. Ajatuksen tasolla olet tämän vastineena itsekin hylännyt isäsi ja se on ihan normaalia.
Se ei silti muuta tosiasioita. Sinulla on isä. Ikävä kyllä vain kusipäinen, itsekäs mulkvisti-isä. Voit vaihtaa adjektiivit sopiviin.
Kuka sitten muka on se oikeasti isätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole isätön. Tietenkään.
Ei tämän toteaminen tarkoita, että sinun isäsi on ollut sellainen isä niin kuin sanan voi myönteisesti ymmärtää.
Sinulla on ollut odotuksia ja toiveita suhteessa isääsi. Ne ovat varmasti olleet aivan tavanomaisia ja hyvin kohtuullisia. Silti ne eivät ole toteutuneet.
Se, että et koe isääsi lainkaan läheisenä, turvallisena taikka isänä ollenkaan, ei kuitenkaan tee sinusta isätöntä.
Sinun isäsi on ollut, on nyt ja hyvin todennäköisesti tulee olemaan tuollainen. Tämä on se kipein asia, jota oikeasti isättömät eivät tavoita.
Se että sinulla on vanhempi, jota sinä et voisi vähempää kiinnostaa, on todella haavoittavaa. Ajatuksen tasolla olet tämän vastineena itsekin hylännyt isäsi ja se on ihan normaalia.
Se ei silti muuta tosiasioita. Sinulla on isä. Ikävä kyllä vain kusipäinen, itsekäs mulkvisti-isä. Voit vaihtaa adjektiivit sopiviin.
Mikä tekee sitten ihmisestä isättömän jos ei se ettei ole ollut isää elämässä?
* isä : tuntematon *
Mitä eroa on raiskaúksesta alkunsa saaneiden tai muuten vain tuntemattoman miehen siittämissä jälkeläisissä on kun vain ensiksi mainittuja abortoidaan hanakasti? Ehkä olisi ollut parempi ap:n tapauksessa suorittaa vain tuo kaavinta operaatio ,sillä ei hänkään ihan terveeltä yksilöltä vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole isätön. Tietenkään.
Ei tämän toteaminen tarkoita, että sinun isäsi on ollut sellainen isä niin kuin sanan voi myönteisesti ymmärtää.
Sinulla on ollut odotuksia ja toiveita suhteessa isääsi. Ne ovat varmasti olleet aivan tavanomaisia ja hyvin kohtuullisia. Silti ne eivät ole toteutuneet.
Se, että et koe isääsi lainkaan läheisenä, turvallisena taikka isänä ollenkaan, ei kuitenkaan tee sinusta isätöntä.
Sinun isäsi on ollut, on nyt ja hyvin todennäköisesti tulee olemaan tuollainen. Tämä on se kipein asia, jota oikeasti isättömät eivät tavoita.
Se että sinulla on vanhempi, jota sinä et voisi vähempää kiinnostaa, on todella haavoittavaa. Ajatuksen tasolla olet tämän vastineena itsekin hylännyt isäsi ja se on ihan normaalia.
Se ei silti muuta tosiasioita. Sinulla on isä. Ikävä kyllä vain kusipäinen, itsekäs mulkvisti-isä.
No etkös sinä ole samassa taloudessakin asunut? Sori,mut ulkopuolinen tunnistaa heti torjunnan tapanasi selvitä
Minulla ei ole koskaan ollut isää vaikka biologinen isä kuolikin vasta kun olin 7v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole isätön. Tietenkään.
Ei tämän toteaminen tarkoita, että sinun isäsi on ollut sellainen isä niin kuin sanan voi myönteisesti ymmärtää.
Sinulla on ollut odotuksia ja toiveita suhteessa isääsi. Ne ovat varmasti olleet aivan tavanomaisia ja hyvin kohtuullisia. Silti ne eivät ole toteutuneet.
Se, että et koe isääsi lainkaan läheisenä, turvallisena taikka isänä ollenkaan, ei kuitenkaan tee sinusta isätöntä.
Sinun isäsi on ollut, on nyt ja hyvin todennäköisesti tulee olemaan tuollainen. Tämä on se kipein asia, jota oikeasti isättömät eivät tavoita.
Se että sinulla on vanhempi, jota sinä et voisi vähempää kiinnostaa, on todella haavoittavaa. Ajatuksen tasolla olet tämän vastineena itsekin hylännyt isäsi ja se on ihan normaalia.
Se ei silti muuta tosiasioita. Sinulla on isä. Ikäv
No etkös sinä ole samassa taloudessakin asunut? Sori,mut ulkopuolinen tunnistaa heti torjunnan tapanasi selvitä
Vain satunnaisesti.
Maailma täynnä ihmisiä joilla jotain mätää isä- tai äitisuhteessa.
Silti on hyvä että tiedät kuka on biologinen isäsi vai olisiko niin että tämä mies ei olekaan... oletko selvittänyt koska sellaisesta ongelmastahan nuo sinun probleemasi voisivat hyvinkin johtua eli olisit äitisi 'joku muu lapsi' ja sen lisäksi voisi kysyä että mikä vanhempiesi juttu on sinulta salattu - mikä ei kuitenkaan sinulle kuulu. Sinulle kuuluu vain KUKA on biologinen isäsi!
Eikö tässä pitäisi lähinnä syyllistää äitiä joka on lapsensa tuohon tilanteeseen alunperin asettanut ?
Miksi ne joilta on isä kuollut jopa aikuisena tulee tänne rääkymään että ethän sä ole oikeasti isätön, mä olen koska isä on kuollut? Ihan kuin se toisen isyys olisi jotenkin pois heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa ikävissä ajatuksissa piehtarointi. Antakaa ikävien ajatusten olla rauhassa, sitten miettikää mitä teette niillä kun ette halua piehtaroida niissä. Miksi kerron jättämään ne rauhaan? Koska piehtarointi ei auta mitään ja siitä tulee ikävä olo, ei koskaan hyvä olo. Olen puhunut.
Minulla oli välillä juopotteleva ja aggressiivinen isä. Äiti muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan, kävi kotona 2x kuussa. Isä oli ns.yksinhuoltaja, mutta töissä aamusta iltaan. Olen yrittänyt unohtaa ikävät asiat ja keskittyä muistamaan ne hyvät hetket. Olen samaa mieltä ed. kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne joilta on isä kuollut jopa aikuisena tulee tänne rääkymään että ethän sä ole oikeasti isätön, mä olen koska isä on kuollut? Ihan kuin se toisen isyys olisi jotenkin pois heiltä.
Isän kuolema on oikea ongelma
Alue: Aihe vapaa
Noin siinä sitten käy kun äitisi on ollut torttu levällään heti kun joku ukkeli on halunnut tyhjentää häneen säkkinsä. Mieti miten paljon näitä vastaavanlaisia yh äitejä suomessa on? Äitejä jotka eivät edes tiedä minkä näköinen tai niminen lapsiensa isä ylipäätään on. Olet siitä onnellisessa asemassa että äitisi edes muistaa kuka mitä ilmeisimmin mahdollinen isäsi on. Silti sekään ei välttämättä ole faktaa, sillä saattaahan olla, että äitisi mielikuva nussijastaan voi humalan takia olla hieman häilyvä.