Mitä te 5-kymppiset teette, kun kaikki on jo koettu?
Paitsi lapsenlapset, niitä tulee ehkä joskus 10 vuoden päästä. Kolmikymppisenä olin niin tohkeissani, kun odotin ensimmäistä lasta, sain ensimmäisen vakituisen työn, ostimme talon pihoineen. Mutta nyt ne lapset muuttavat pois yksi toisensa jälkeen ja pitäisi innostua pullan leipomisesta, käsitöistä, kasvihuoneista, tomaatinkasvatuksesta yms. Ei nappaa yhtään. Työ on osoittautunut vääräksi ja todella uuvuttavaksi. En ole ainoa lähipiirissä, joka suunnittelee alanvaihtoa. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä toinen puoli elämää? Juu, matkustellaan, mutta ei sitäkään koko aikaa jaksa. Harrastan liikuntaa, vaikka maratonit eivät kremppojen takia enää onnistu. Monia harrastuksia on kokeiltu.
Kommentit (223)
elätkö sinä lastesi kautta elämää? :S
Ajattelin että tässä vaiheessa voisi keskittyä täysin työntekoon. Mutta sitten sitä tunteekin olevansa jo vanha ja väsynyt että ei auta muu kun yrittää kaikin tavoin hankkia parempi peruskunto jotta jaksaisi arjen velvoitteet. Siinä sitä projektia onkin.
Ei ole lapsenlapsia, ei ehkä tulekaan. Minkä sille sitten. En oikein osaa kaivata. Vastahan nuorempi lapsi aikuistui. Koko elämäni on pyörinyt lasteni ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kokeillut homoilua.
En ole minäkään eikä kaikkea tarvitse kokeillakaan.
Tee vaikka taidetta. Ei mullakaan mitää lapssia ole ollut koskaan ja elämä on ihanaa kun on terve ja kumppani ja luonto tossa lähellä. Ei saa ahnehtia kaikkea elämässä.
Täytyy luetun perusteella sanoa, että suurin osa täällä ei oikeasti ole kokenut juuri mitään.
Ehkä luulee kokeneensa, mutta totuus on ihan toinen.
Yli 60 ja aina löytyy uutta tekemistä. Vähän aikaa sitten aloitin bridgen peluun. Siinä riittää uuden opettelua koko elämän ajaksi. Kiinnostavia matkakohteita on vaikka kuinka. Australia mielessä seuraavaksi.
Oikeasti ärsyttää nää Martat jotka painostaa meitä nuorempia tekemään lapsenlapsia koska he eivät keksi elämälleensä itse tekemistä.
50 kymppisenä miehenä kirjoitan, että sytyin uusiin liekkeihin, kun lähdin thaimaaseen keväällä. Nyt suunnitteilla sinne muutto!
Virkkaa ja tee taidetta. Itse aloitin vasta 30v nyt ja on kivaa!!
No aika moni asia on luontojaan sellainen, että se pitää kokea monta kertaa. Vaikkapa syöminen.Ja monissa asioissa useampikaan toisto ei pilaa asiaa - vaikkapa saunominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisenä vaihdetaan parikymppiseen ja koetaan kaikki uudestaa!
Juuri näin, ihanaa rakastua uudestaa ja kokea kuumaa erotiikkaa ja tehdä uudet lapset ja pääsee kokemaan ne ihanat suvivirret sun muut vielä uudestaan.
T miksi elää vain kerran kun voin elää 2 tai jopa 3 elämää
Ei kait suvivirsiä ole enää laulettu missään 20 vuoteen. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa laulettu, enkä ole kuullut että nykyäänkään laulettaisiin.
Olisi kyllä kiva saada suvivirsi takaisin kouluihin. Se on vain laulu.
Kyllä meidän koulussa Suvivirsi laulettiin kevätjuhlissa
Ai se hieno talo ei tuonnutkaan onnea
"Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä toinen puoli elämää?"
Ei suurella osalla viisikymppisillä sentään ole toista viittäkymmentä vuotta jäljellä, vaikka jotkut 100-vuotiaaksi elävätkin.
Ymmärrän kuitenkin pointin, onhan "tyhjän pesän vaihe" yksi suuri elämänmuutos.
Surullista että aloittajlle lapset, talo, piha ja työ on ollut kaikki.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta minun mieheni kertoi fantasioivansa siitä, että päästäisin pierun seksin aikana. Juu, Aluksi olin hieman nolostunut ehdotuksesta, mutta päätin kuitenkin antaa periksi ja kokeilla. Huomasin peilistä, että miehen kasvoilla oli villi ja intohimoinen ilme, kun hän suuteli odottaen peppuani. Niinpä, kun tilanne oli sopiva ja tunnelma intiimi, annoin pienoisen pieraisun kuulua. Mies oli innoissaan ja hämmästynyt. Hän todella kiihottui valtavasti. Se toi minulle uskomatonta tyydytystä ja nautintoa. Ehdottomasti tehdään uudelleen.
No huh huh. Hyi helvetti. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.
Miksi ihmeessä pitäisi innostua leipomisesta tai käsitöistä?
Itse jään kohta eläkkeelle, olen jo yliajalla töissä. Meinaan eläkkeellä viettää ainakin 1-2 talvikuukautta aina etelässä ja aion palautella mieliin lapsuuden harrastusta, pianonsoittoa. Lapsenlapsen kanssa vietän enemmän aikaa. Koirankin hankintaa aikaisemmin mietin, pienen sellaisen mutta se ei oikein sovi tuohon matkailuun. Käyn ahkerasti kirjastossa, luen ainakin neljä kirjaa kuukaudessa, lähinnä elämänkertoja ja dekkareita - ei mitään raskasta ja rankkaa. Pitää tehdä sitä mikä on kivaa.
Olen huomannut lapsettomana ettei ne lapset näköjään tuokaan onnea. moni päälle 50v keillä on lapsia on tosi ilkeä ja katkera
On ihan mielenkiintoista ja normaalia alkaa tutustua elämänvaiheeseen nimeltä vanheneminen. Itse olen aina ollut kiinnostunut kehon toiminnoista, ja nyt sairastelun kautta olen päässyt tutustumaan lääketieteen kehittymiseen ja uusimpiin hoitomenetelmiin. Vanhustenhuollon tila on avautunut omakohtaisten kokemusten kautta myös entistä laajemmin, joten myös yhteiskunnallisten asioiden hoito ja politiikka ovat alkaneet kiinnostaa. Jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat haasteensa kaikkien meidän kohdattaviksi. En yritä viisikymppisenä elää nuoruutta uudelleen, se on jo kivoina muistoina tallessa.
Samat kuviot täällä! Ap:lle sanoisin, että osallistu vaikka SPR ystävätoimintaan, saat sisältöä omaan elämääsi ja annat sitä muille. Itse kävin tapaamassa viikottain vanhuksia, kahviteltiin, ulkoiltiin ja luettiin.