Lue keskustelun säännöt.
Mitä te 5-kymppiset teette, kun kaikki on jo koettu?
16.05.2024 |
Paitsi lapsenlapset, niitä tulee ehkä joskus 10 vuoden päästä. Kolmikymppisenä olin niin tohkeissani, kun odotin ensimmäistä lasta, sain ensimmäisen vakituisen työn, ostimme talon pihoineen. Mutta nyt ne lapset muuttavat pois yksi toisensa jälkeen ja pitäisi innostua pullan leipomisesta, käsitöistä, kasvihuoneista, tomaatinkasvatuksesta yms. Ei nappaa yhtään. Työ on osoittautunut vääräksi ja todella uuvuttavaksi. En ole ainoa lähipiirissä, joka suunnittelee alanvaihtoa. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä toinen puoli elämää? Juu, matkustellaan, mutta ei sitäkään koko aikaa jaksa. Harrastan liikuntaa, vaikka maratonit eivät kremppojen takia enää onnistu. Monia harrastuksia on kokeiltu.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis häh?
Olen 64v ja vasta alan pääsemään vauhtiin kun työt ja perhe ei enää rajoita! Tälläkin hetkellä pari kk ulkomailla ja aikuisten lasten perheet tulee mieheni kanssa perässä kunhan lomat alkaa:)
Benjihyppy, laskuvarjohyppy ja moottoripyöräreissu Euroopan halki jää kokematta mutta on tuhansia muita juttuja vielä koettavana! Joka päivä jotain!! Yli 40 maata/enemmän kuin 110 matkaa ja vasta raapaistu pintaa!
Mulla on noi laskuvarjoilut ja moottoripyöräilyt ja matkustelut koettu ennen lasten hankkimista. Ja kyllä, nyt 55-vuotiaana tuntuu elämä tylsältä.
Etsi pieniä ja läheisiä asioita. Luovu suureellisuudesta.
Näin se on tehtävä. Tylsää silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään innostuksen tai kiinnostuksenkohteita. Epätyydyttävä ja uuvuttava työ elämänsisältönä.
Sama. Ei mullakaan ole. Eikä ole kivaa miestä tms. Kaksi lasta kyllä. En oikein jaksaisi mitään.
Pah, olen 68 ja lähden Portugaliin kuukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävää, kun viisikymppinen sanoo, että kaikki on jo koettu. Ihan kakaralta vaikutat. Luulisi nyt, että olisi nyt jo vähän henkisesti kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä olin jo kokenut ja nähnyt uskomattomia asioita ja hienoja ihmisiä, opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja yhden jatkotutkinnon, tehnyt töitä Suomessa, muualla Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Lähi-Idässä. Suomessa työhöni kuului mm. Suomen, muiden Pohjoismaiden, Euroopan, Afrikan ja (kyllä!) Venäjän huippupoliitikkojen, valtion päämiesten, kuten pääministereiden ja presidenttien tapaaminen ja asiantuntijana heille esitelmöinti. Sama tahti jatkuu nyt myös viisikymppisten jälkeen paitsi että irtisanouduin aikaisemmasta työstäni ja siirryin yksityiselle sektorille.
Perhettä ei ole, eikä enää tule olemaankaan. M60+
Minulla sama tutkintorivi ja työskentelymaitakin useita, mutta kohta jään eläkkeelle professuurista. Perhe on minulle ollut aina hyvin tärkeä, niin lapsuudenperhe kuin mies ja lapset. Haluan nauttia elämästä työn ulkopuolellakin, ehkä teen pieniä asiantuntijakeikkoja, mutta vain vähän. Vietän jo nyt varsin paljon aikaa mökillä luontoa seuraten ja luonnon antimilla eläen, tuota haluan lisää. Ulkomaan matkat eivät enää kiinnosta, uutta löytää pikemminkin läheltä tarkemmin katsoen kuin matkaillessa pikavilkuilemalla. Aikaa ajatella, touhuta lempiharrastusten parissa ja aikaa olla rakkaiden kanssa, tuota toivon tulevaisuudelta. N65
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää, kun viisikymppinen sanoo, että kaikki on jo koettu. Ihan kakaralta vaikutat. Luulisi nyt, että olisi nyt jo vähän henkisesti kehittynyt.
Miten se henkinen kehitys nyt liittyy mitenkään siihen että kaikki on koettu? Kyllä tietyssä iässä on kokenut jo lähes kaikki asiat, jäljellä on vain niiden pieniä variaatioita. Ei joku laskuvarjohyppääminen riitä elämän sisällöksi.
No aloitin sen alanvaihdon. Opiskelen parhaillaan (nyt kesälomalla töistä), kummasti tuli elämään uutta sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää, kun viisikymppinen sanoo, että kaikki on jo koettu. Ihan kakaralta vaikutat. Luulisi nyt, että olisi nyt jo vähän henkisesti kehittynyt.
Miten se henkinen kehitys nyt liittyy mitenkään siihen että kaikki on koettu? Kyllä tietyssä iässä on kokenut jo lähes kaikki asiat, jäljellä on vain niiden pieniä variaatioita. Ei joku laskuvarjohyppääminen riitä elämän sisällöksi.
Tuossahan ollaan asian ytimessä: Eämän kokeminen mielekkääksi vaatii kypsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää, kun viisikymppinen sanoo, että kaikki on jo koettu. Ihan kakaralta vaikutat. Luulisi nyt, että olisi nyt jo vähän henkisesti kehittynyt.
Miten se henkinen kehitys nyt liittyy mitenkään siihen että kaikki on koettu? Kyllä tietyssä iässä on kokenut jo lähes kaikki asiat, jäljellä on vain niiden pieniä variaatioita. Ei joku laskuvarjohyppääminen riitä elämän sisällöksi.
Tuossahan ollaan asian ytimessä: Eämän kokeminen mielekkääksi vaatii kypsyyttä.
Miten niin? Ei ole kyllä kypsyyden kansaa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ole kokeneet. Usein matkakin vaatii rahan. Joillakin on paljon elämätöntä elämää. Vaikka tavallaan ihminen on ollut elossa. Osalla ollut myös rajoite tai sairauksia tms. Ehkä mielikuvitus voi auttaa, jos ehtii.
Elämään ei kuulu aina ne suuret asiat, kun elämään kuuluu oppia nauttimaan myös niistä pienistä asioista. Kun perhonen lentää tai hämähäkki kutoo verkkojaan tai huomaat ihmisen hymyilevän tai sanovan jotain mukavaa jne. Elämä on jatkuvaa virran mukana oloa, että päivä kerrallaan mennään. Ei aina suunnitelmat mene aina niin, että nyt teen jonkin suuren muutoksen tai alan harrastamaan jotain. Se on jokapäiväistä nähdä uutta ja innostua asiasta vaikka pienen hetken ja osaa nauttia elämästään siten, että näkee oman elämänsä aina kiitollisena, että minulla on koti, puhtaat lakanat, laskut maksettu ym. Tätä listaa voi aina jatkaa eteenpäin, niin silloin ehkä huomaa ne asiat, että elämä onkin ihan mukavaa, kun näkee niitä pieniä asioita elämässään eikä murehdi aina, että elämässä jo kaikki nähty ja eletty.
50 vuotiaana aloitetaan uusi kierros niillä eväillä mitä on.
En tee mitään erityistä, vaan nautin elämästä jonka onnistuin saamaan. Toki siinä meni hetki, että pystyin asennoitumaan elämääni osittain uudella tavalla. Lukiosta asti olen pyrkinyt aktiivisesti eteenpäin niin opiskeluissa, työuralla, asumisessa, parisuhteessa/perhe-elämässä, jne. Siinä menee helposti 20-30 -vuotta niin, että edessä aina siintää seuraava tavoite kun elämäänsä rakentaa. Sitten jossain vaiheessa, jos on tuuria matkassa, huomaa tavoitteet saavutetuksi ja ainakin itselleni siinä tuli sellainen tyhjä tunne, että mitäs nyt sitten pitäisi tehdä.
Itse pääsin siitä tunteesta yli, kun siirsin keskittymiseni uusiin mahdollisuuksiin. Ts. mietin, että millaisiin asioihin haluan nyt käyttää aikani ja energiani ilman mitään sen suurempaa tavoitetta. Nyt on aikaa on enemmän energiaa kivoille harrastuksille ja ystävien tapaamiselle tai sitten ihan vaan kotona olemiselle esim. hyvän kirjan parissa. Aikaakin olemiselle on enemmän, sillä kun asuntolainan saatiin maksettua, pystyin myös siirtymään kuusituntiseen työpäivään.
Voi hyvänen aika! Toinen puoli elämää edessä!
Aion elää sen itselleni ja vain itselleni ja olen alkanut jo elää.
Kaksi lasta omillaan, asun yksin, elämä mahdollisuuksineen auki taivasta myöten. Lapsen lapsia ei tule tule, näin ovat molemmat sanoneet, enkä elämääni pyhittäsikään heille vaikka tulisikin. Kasvatin lapseni yksin ja hyvin onnistuinkin. Nyt on minun vuoroni elää.
Työssä käyn ja työ onkin minulle tärkeä ja viihdyn siinä. Vapaan aikani käytän kuten tahdon. Tapaan ystäviä, matkustelen ihan oman mieleni mukaan ja tutkin maailmaa. On niin paljon nähtävää ja koettavaa, tai sitten ihan vain lähden patikoimaan ja tutkin luontoa. Sieltä saa mielenrauhaa ja hiljaisuutta.
Lasten kanssa on hyvät ja läheiset välit ja onneksi kummallakin on hyvä ja kunnollinen kumppani. Ovat alkaneet rakentaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Heidän puolestaan olen rauhallinen.
Luen, opiskelen uusia asioita, teen käsitöitä talvisin kun ulkona ei niin paljon tule liikuttua. Ostin pari vuotta sittten uuden pyörän ja ajelen tutkimassa lähiympäristöä.
Kamalaa jos ei kykene nauttimaan elämästä!
"Työ on osoittautunut vääräksi ja todella uuvuttavaksi. En ole ainoa lähipiirissä, joka suunnittelee alanvaihtoa"
Ei ole liian myöhäistä. Jos haet jotain uutta suurta asiaa, niin vaihda alaa. Muuten etsisin elämään sisältöä pienistä jutuista. Ei ole mitään muuta kuin juuri tämä hetki. Sen sisäistämisen opetteluun menee aikaa, itsekin olen sillä tiellä vasta alkumatkassa. Kun on tarpeeksi kokenut suuria ikäviä asioita, tuntuvat ne kaikkein pienimmät hyvät suurilta. Tietenkin jos elämä on täynnä isoja, hyviä asioita, voi pienestä ilosta nauttiminen olla vaikeampaa, "tyytymistä".
Uuden opettelu, oli se sitten kieli, kulttuuri, urheilu tai jokin tekeminen, on aina mielekästä.
Etsi pieniä ja läheisiä asioita. Luovu suureellisuudesta.