Lue keskustelun säännöt.
Mitä te 5-kymppiset teette, kun kaikki on jo koettu?
16.05.2024 |
Paitsi lapsenlapset, niitä tulee ehkä joskus 10 vuoden päästä. Kolmikymppisenä olin niin tohkeissani, kun odotin ensimmäistä lasta, sain ensimmäisen vakituisen työn, ostimme talon pihoineen. Mutta nyt ne lapset muuttavat pois yksi toisensa jälkeen ja pitäisi innostua pullan leipomisesta, käsitöistä, kasvihuoneista, tomaatinkasvatuksesta yms. Ei nappaa yhtään. Työ on osoittautunut vääräksi ja todella uuvuttavaksi. En ole ainoa lähipiirissä, joka suunnittelee alanvaihtoa. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä toinen puoli elämää? Juu, matkustellaan, mutta ei sitäkään koko aikaa jaksa. Harrastan liikuntaa, vaikka maratonit eivät kremppojen takia enää onnistu. Monia harrastuksia on kokeiltu.
Kommentit (223)
Olen harrastanut matkailua ja viihdyttänyt itseäni lähinnä Pattayalla joka on oikeinkin kiva ja edullinen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ainkin vielä pitkä lista paikoista joissa haluan matkustaa, asioista joita haluan tehdä.
N57
Mitkä kaikki? Ei ole.
Töitä tehdään ja on lapsi saatu. Thats it.
Sijoita, ryhdy yrittäjäksi, suojele metsää, aloita uusia harrastuksia. Pidä itsestäsi huolta. Kartuta varoja omaan säätiöösi, jotta sinusta jää positiivinen jälki maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen vasta 42 v eikä ole kakaroita rasitteena niin onnellista ja hyvää elämää on edessä vaikka kuinka ja pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Sijoita, ryhdy yrittäjäksi, suojele metsää, aloita uusia harrastuksia. Pidä itsestäsi huolta. Kartuta varoja omaan säätiöösi, jotta sinusta jää positiivinen jälki maailmaan.
Miksi pitäisi suojella metsää? Kuka niin höperö olisi? Sanotaanko nyt näin, että olen 43 vuotias, eikä minua tässä vaiheessa elämää kiinnosta paskan vertaa mikään luonnon suojelu koska tiedän tasan tarkkaan, että maapallo kestää kyllä minun elinaikani vallan mainiosti teen minä ihan mitä tahansa tykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoita, ryhdy yrittäjäksi, suojele metsää, aloita uusia harrastuksia. Pidä itsestäsi huolta. Kartuta varoja omaan säätiöösi, jotta sinusta jää positiivinen jälki maailmaan.
Miksi pitäisi suojella metsää? Kuka niin höperö olisi? Sanotaanko nyt näin, että olen 43 vuotias, eikä minua tässä vaiheessa elämää kiinnosta paskan vertaa mikään luonnon suojelu koska tiedän tasan tarkkaan, että maapallo kestää kyllä minun elinaikani vallan mainiosti teen minä ihan mitä tahansa tykkään.
Just tää.
5 kymppinen on ylimielinen itsekäs mulkku näiden 20-30 ikäisten mielestä niin miksi pitäisi olla mitään muuta? Raaski heidän maailmaansa pilata sillä, että kivaksi ja mukavaksi alkaisin
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen vasta 42 v eikä ole kakaroita rasitteena niin onnellista ja hyvää elämää on edessä vaikka kuinka ja pitkään.
Minäkin vihaan kakaroita, mieluimmin pieksen niiden pakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään innostuksen tai kiinnostuksenkohteita. Epätyydyttävä ja uuvuttava työ elämänsisältönä.
Kai sitä vois pyrkiä pääsemään harrastuksessaan tavoitteeseensa ,eli minulla on harrastuksena metsästys ja jos tänä syksynä saisin vielä 2 peuraa ammuttua niin olisin saanut kaiken kaikkiaan 70 peuraa tapettua elämäni aikana. Lopullinen tavoite olisi täydet 100 ennen kuin itse kuukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, olen viisikymppinen ja minusta tuntuu, etten ole kokenut vielä juuri mitään. Yleensä esteenä on heikko taloudellinen tilanne eikä siihen ole pienipalkkaisissa hommissa parannusta näkyvissä. Jos voisin, niin matkustelisin, muuttaisin maalle, harrastaisin vaikka sitä tomaatinkasvatusta ja kaikenlaista liikuntaa. Varsinkin ikääntyessä omaan terveyteen ja hyvinvointiin alkaa olla syytä kiinnittää enenevässä määrin huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee mitään muuta kuin syön, nukun ja liikun, jotta jaksan käydä töissä ja hoitaa muut velvollisuudet.
Viisikymppisenä olin jo kokenut ja nähnyt uskomattomia asioita ja hienoja ihmisiä, opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja yhden jatkotutkinnon, tehnyt töitä Suomessa, muualla Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Lähi-Idässä. Suomessa työhöni kuului mm. Suomen, muiden Pohjoismaiden, Euroopan, Afrikan ja (kyllä!) Venäjän huippupoliitikkojen, valtion päämiesten, kuten pääministereiden ja presidenttien tapaaminen ja asiantuntijana heille esitelmöinti. Sama tahti jatkuu nyt myös viisikymppisten jälkeen paitsi että irtisanouduin aikaisemmasta työstäni ja siirryin yksityiselle sektorille.
Perhettä ei ole, eikä enää tule olemaankaan. M60+
Aloittajan teksti kuulostaa siltä että olet suorittanut elämääsi - olisiko nyt aika alkaa elää sitä?
M41
Vierailija kirjoitti:
Siis häh?
Olen 64v ja vasta alan pääsemään vauhtiin kun työt ja perhe ei enää rajoita! Tälläkin hetkellä pari kk ulkomailla ja aikuisten lasten perheet tulee mieheni kanssa perässä kunhan lomat alkaa:)
Benjihyppy, laskuvarjohyppy ja moottoripyöräreissu Euroopan halki jää kokematta mutta on tuhansia muita juttuja vielä koettavana! Joka päivä jotain!! Yli 40 maata/enemmän kuin 110 matkaa ja vasta raapaistu pintaa!
Mulla on noi laskuvarjoilut ja moottoripyöräilyt ja matkustelut koettu ennen lasten hankkimista. Ja kyllä, nyt 55-vuotiaana tuntuu elämä tylsältä.
Emmätiedä. Ei kavereita enkä kelpaa kellekkään. Ei kiinnosta enää mikääb, masentaa. Liekö vaihdehuodet alkamassa
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoita, ryhdy yrittäjäksi, suojele metsää, aloita uusia harrastuksia. Pidä itsestäsi huolta. Kartuta varoja omaan säätiöösi, jotta sinusta jää positiivinen jälki maailmaan.
Miksi pitäisi suojella metsää? Kuka niin höperö olisi? Sanotaanko nyt näin, että olen 43 vuotias, eikä minua tässä vaiheessa elämää kiinnosta paskan vertaa mikään luonnon suojelu koska tiedän tasan tarkkaan, että maapallo kestää kyllä minun elinaikani vallan mainiosti teen minä ihan mitä tahansa tykkään.
Maapallo huokaisee helpotuksesta, kun lähdet.
Jos nyt istuttais ne puut, mistä tekee arkun, niin ehtiskö, vai tulisiko kiire?
Vois alottaa kangaspuilla vuorikankaista. Ehkä arkkupaidankin kankaan voisi kutoa itse. Ehtisi hyvin tehdä kirjailujakin, ennen kuin tulisi arkun vuoro.