Mielekäs tutustumisleikki uudelle tiimille työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ehdottomasti pois kaikille julkisesti esittäytyminen ja itsestään kertominen! Kaikissa työpaikoissa ei todellakaan tarvitse olla esiintyjätyyppiä, että hoitaisi työtehtävänsä hyvin! Jos halutaan tutustua, sitten tutustutaan työpaikalla ja työtehtävissä.

Ei kukaan muista toisen nimeä ainoastaan leikkien ja pelien jälkeen.

Ei leikkejä, mutta esittäytyä täytyy. 

Jos ei pysty edes esittäytymään, ei kuulu töihin.

5/5

Autistivajakit eivät kuulu työelämään. 

Jotain kivaa tekemistä, käydään porukalla syömässä ja keskustellaan.

Hirveää ajatellakaan mitään leikkejä 😱

Onko töissä oikeasti jotain pylky vasten pyllyä pump pump ponileikkejä nykyään? 😱🤮

Olen ollut 20 vuotta yksinyrittäjä, enkä tiedä nykymenosta, 11 vuotta työskentelin elektroniikkateollisuudesta, josta 5 viimeistä vuotta suunnittelijana ja pientä esimakua sain aiheesta.

T: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Tämä on maailman masentavin ketju, mutta jos ap kysyi tosissaan, kerron mikä minusta oli ihan kiva.

Käskettiin valita pari, jota ei tunne tai jonka kanssa ei yleensä työskentele. Sitten tätä paria piti haastatella; kyseltiin nykyisistä työtehtävistä ja onko aiemmin tehnyt vastaavia juttuja ja mitä pitää omina vahvuuksinaan työssä ja onko jotain mitä haluaisi kehittää. Lopuksi sai kertoa jonkin yllättävän yksityiskohdan itsestään. 

Sitten parit esittelivät toisensa muille lyhyesti: tässä on Rami ja se tekee nyt alueen X markkinointia ja aiemmin se on hoitanut asiakkuuksia Z ja W. Rami on tosi hyvä pitämään projektit aikataulussa ja harrastaa antiikkiautoja.

Tämä on nykyään muotia, mutta minusta, superextrovertistä, aivan kamala. Siinä sitä punotetaan nokakkain ja sen nimen mutisemisen jälkeen tulee ehkä tittelikin, mutta kaikki siitä eteenpäin on kuin hampaita kiskoisi. Mä tietysti voisin läpättää itsestäni kuut taivaat, mutta todellakaan erittäin usein se toinen ei. Niin sitten se on vain  kiusallista alkaa kertomaan mitään itsestään, kun omiin kysymyksiin ovat vastaukset tyyliin "rami" ja "analysti" ööh ääh no numeroiden kanssa pelaan juu no juu vähän samanlaisia oli jne.

Yrität sitten saada niistä vaivautuneista vastauksista jonkunlaisen kivan esittelyn ja rami jurottaa siinä vieressä kuuntelemassa, että mitä se musta nytten sanoo.

Pahinta tässä kuitenkin on, että kun päivä alkaa olla lopuillaan, et millään pirun ilveellä muista ramin nimeä, sen sijaan muistat katjan, eskon ja telleriinan, kenen kanssa istuit samassa lounaspöydässä ja nauroitte jollekin yhdentekevälle jutulle.

Tutustumistilanteen pitäisi olla rento tilanne ihan jokaiselle. Ryhmän rämäpäät ja suupaltit nauttivat usein kaikenlaisista leikeistä, mutta osalle ne ovat täyttä piinaa. Niinpä leikit eivät ole hyvä idea. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on maailman masentavin ketju, mutta jos ap kysyi tosissaan, kerron mikä minusta oli ihan kiva.

Käskettiin valita pari, jota ei tunne tai jonka kanssa ei yleensä työskentele. Sitten tätä paria piti haastatella; kyseltiin nykyisistä työtehtävistä ja onko aiemmin tehnyt vastaavia juttuja ja mitä pitää omina vahvuuksinaan työssä ja onko jotain mitä haluaisi kehittää. Lopuksi sai kertoa jonkin yllättävän yksityiskohdan itsestään. 

Sitten parit esittelivät toisensa muille lyhyesti: tässä on Rami ja se tekee nyt alueen X markkinointia ja aiemmin se on hoitanut asiakkuuksia Z ja W. Rami on tosi hyvä pitämään projektit aikataulussa ja harrastaa antiikkiautoja.

Perseestä. samalainen tehtävä oli työkkärin näin haet töitä- kurssilla, tuskin kukaan tykkäsi.

Vierailija kirjoitti:

Totuus vai tehtävä on aina hassun hauska tutustumisleikki. Suosittelen lämpimästi. Kohottaa yhteishenkeä kun suorapuheinen ihminen laukoo objektiivisia arvioita tiimikaverien osaamisesta, tavoista ja ulkonäöstä. Ja kerrankin oikein luvan kanssa.

Minä sulle hassun hauskaa näytän mutta unohda tuo oma ehdotuksesi.

Ootko ap nähnyt sen mainoksen, "Kun on aika vaihtaa työpaikkaa"? Puhutteliko? 

Eli käyt jokaisen luona, esittelet itsesi, thats it. 

Kauheinta asiassa on jos tämä on aito ketju eikä provo ja tämä team leader toteuttaa jonkin leikin.

Jaetaan työntekijät pienryhmiin. Kaikki jäsenet listaavat valkoihoiset etuoikeutensa. Tämän jälkeen ryhmän eniten etuoikeuksia kerännyt henkilö esittelee ryhmänsä etuoikeudet muille sekä ehdottaa keinoja miten mikroagressioita, cissexismiä ja patriarkaalisia käytäntöjä tulisi vähentää työilmapiirissä.

Lopuksi kaikki koittavat kuvailla jollain adjektiivillä vieressä istuneen henkilön edellistä seksinharrastuskertaa.

Vuosia sitten meillä oli ryhmäytyspäivä yhdessä alkavassa projektissa ja ensihetkestä alkaen en voinut sietää projektinvetäjää. Superekstrovertti ja hirveä sählä. yritti hoitaa kymmentä asiaa kerralla ja sen vuoksi kaikki asiat oli aina myöhässä. Ei osannut sanoa kellekään, että nyt en ehdi jutella viikonloppukuulumisia, kun on työt myöhässä. No, siis se ryhmäytysäivä sitten alkoi ja tiiminvetäjä oli varmaan eniten innoissan leikeistä. Ensin piti laittaa tuolit rinkiin ja alkaa jutella itsestään ja kertoa missä asuu ja mitä harrastaa ja mistä on kotoisin ja sellaista. Tuolla hetkellä, kun nousimme tuoleila ja aloimme siirtää niitä rinkiin, voihkaisin, laitoin käden alavatsalleni ja sanoin, että "moi, olen x, mulla on juuri menkat alkamassa ja pitäisi nyt heti lähteä tapaamaan päivystävää lääkäriä, kun on sovittu, että menen vastaanotolleen, kun tämä päivä tulee". Kukaan ei kysynyt mitään, koska porukat yleisesti nolostelee kaikkia naistenjuttuja. 

Tuo oli oikeastaan totta, mutta puolitotuus. Seurustelin tuolloin nyksäni kanssa, joka oli siis lääkäri ammatiltaan ja juuri sinä päivänäjonkin sortin  takapäivystäjänä, siis sai olla kotona viettämässä vapaa-aikaa, mutta siten, että piti olla valmis lähtemään töihin, jos kutsu tulee. Minä taas ennen menkkoja poden oikeasti kovia kipuja ja seksi auttaa siihen. Tuhon aikaan kohdussani oli vielä myooma, jota ei oltu leikattu, joten kivut eivät sillä lailla nekään olleet valetta, niiden voimakkuuden liioittelu oli.  Menin tapaamaan kotiini miestäni, päivystävää lääkäriä. Mies hoiteli minut kuntoon, palasin ryhmäytysleikkitunnin jälkeen töihin ja kun esimies kysyi saitko apua (ei ollut tiiminvetäjä, vaan kaverini), iskin silmää ja sanoin, että oli hyvä hoito lääkärissä ja nyt on hyvä olla.

Seuraavassa työssäkehittymiskeskustelussa kerroin tai toivoin ettei enää järjestettäisi mitään ryhmäytysleikkejä.

Haha, mä olen varmaan ainut suomalainen aikuinen (N34) joka oikeasti tykkää ja nauttii näistä tutustumisleikeistä. Ihan parhaita! Toki ei mitään sellaisia, missä kosketaan toisiamme. Tykkään kuitenkin omasta tilasta. 

Vierailija kirjoitti:

Haha, mä olen varmaan ainut suomalainen aikuinen (N34) joka oikeasti tykkää ja nauttii näistä tutustumisleikeistä. Ihan parhaita! Toki ei mitään sellaisia, missä kosketaan toisiamme. Tykkään kuitenkin omasta tilasta. 

Ei saatana. Mene hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Kauheinta asiassa on jos tämä on aito ketju eikä provo ja tämä team leader toteuttaa jonkin leikin.

Näin. Olen joskus miettinyt, että miksi ihmeessä tiiminvetjäiksi valitaan aina (tai useimmiten) ekstrovertti.Intorvertit osaavat paljon paremmin nähdä ryhmän jäsenet ykislöinä ja luoda tasapainoisia ryhmiä ja estää klikkiytymisen. intorvertit siis eivät sillä lailla ole lainkaan sosiaalisesti kömpelöitä, vaan osaavat nähdä hienovariaisia vihjeitä paremmin kuin esim. ekstrovertit.

Pahinta tässä kuitenkin on, että kun päivä alkaa olla lopuillaan, et millään pirun ilveellä muista ramin nimeä, sen sijaan muistat katjan, eskon ja telleriinan, kenen kanssa istuit samassa lounaspöydässä ja nauroitte jollekin yhdentekevälle jutulle.

Nauroin, koska tämä on totta. On todella noloa, kun ei millään saa päähänsä just sen nimeä, ketä väkinäisesti haastatteli. Mutta kun sen jälkeen on tavannut paljon tuttuja ja joitain uusia, joidenkin kanssa on oikeasti synkannyt, jne. niin ei siinä sitten rami tule enää mieleen.

Pahinta on, jos ei pysty seivaamaan mitenkään ja ramikin sen huomaa. Se on adjö niille ryhmäytymisille ainakin ramin osalta.

Olen kokenut yhden (!) hyvän ryhmäytyshetken (ennen ja vielä nykyisinkin kutsun näitä tyhmäytysleikeiksi ja tyhmäytyshetkiksi).

Mentiin perjantaina jollekin metsähallituksen (tai vastaavan) autiotuvalle. Kaikille oli sitä ennen sanottu, että tehdään buffet-tyyppinen ruokapöytä, joten mainitse kolme ruoka-ainetta tärkeysjärjestyksessä, jota haluaisit tuoda sinne.  (kolme siltä varalta, että jotkut mainitsevat samoja). Tämä piti toimittaa lapulla viikkoa ennen ryhmäytyspäivää. Samoin piti ilmoittaa, jos on ruoka-aineallergioita tai muita erikoisdieettejä. Ei nimiä kuitenkaan lappuun.

Yritys maksoi tarjoilut ja muut kulut ja assari kävi ne sitten ostamassa kaupasta.  Jos joku kysyi mitä syödään, niin tiiminvetäjä sano, että en kyllä yhtään tiedä, että se selviää vasta paikan päällä, mutta kaikki saavat syödäkseen.

Pirtille mentiin kävellen parina, parit arvottiin. (pareina siksi, että polku oli kapea ja toisaalta siksi, että haluttiin antaa luonnon rauhaa ihmisille eikä sellaista ryhmähälinää ja -sähläystä)

Perillä sitten katsottiin, että mitäs se ruokaboksimme sisältää. Noista aineksista piti sitten kehittää tarjoilut. Ryhmässä tehtiin se. Sääntö oli, että pitää ottaa nämä kaikki erikoisruokavaliot huomioon. Pirtillä oli sittenvielä  joku esitys pirtin ja alueen historiasta. ruoan jälkeen vapaata oleskelua. Sai käydä saunassa, jos huvitti, sai mennä samoilemaan metsään tai uimaan, ihan mitä nyt huvitti tehdä. Joku otti puolen tunnin ruokalevonkin. Yksi tyyppi ilmoitti lähtevänsä etsimään sieniä ja pari muuta innostui mukaan, koska haluivat oppia tuntemaan edes yhden sienen ja tämä yksi sienestäjä sitten lähti opastamaan. Sieltä tulivat sitten hirveän saaliin kanssa tyytyväisenä ja kiittelivät päivästä. 

Kaikki oli ok, mitä ikinä kukin halusi tehdä.

Tässä oli tosi hyvä henki, koska ei ollut mitään intopinkeää pakkoleikittämistä, oli yksi ruokatehtävä. Js joku ei tiennyt mitään erikoisruokavalioista tai siitä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon missäkin kohtaa niin joku toinen tiesi ja antoi infon.  Ja kun tosiaan loppupäivä oli sitten täysin vapaata olemista (poislukien se pirtin ja alueen info, josta tosin kaikki sanoivat jälkikäteen, että oli tosi mielenkiintoista ja hyvin toteutettu), niin ihmiset olivat koko ajan rentoina, introvertitkin rupattelivat siellä kaikkien kanssa ja ihmiset tutustuivat toisiinsa paremmin. Läppä lensi ja jos menomatka oli hiljainen tyyliin "vttu taas näitä ryhmäytyspäiviä", niin paluumatka oli iloista rupattelua ja hauskanpitoa. Ja ilman alkoholia... Toiveita taisi tulla kaikilta, että lisää tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta tässä kuitenkin on, että kun päivä alkaa olla lopuillaan, et millään pirun ilveellä muista ramin nimeä, sen sijaan muistat katjan, eskon ja telleriinan, kenen kanssa istuit samassa lounaspöydässä ja nauroitte jollekin yhdentekevälle jutulle.

Nauroin, koska tämä on totta. On todella noloa, kun ei millään saa päähänsä just sen nimeä, ketä väkinäisesti haastatteli. Mutta kun sen jälkeen on tavannut paljon tuttuja ja joitain uusia, joidenkin kanssa on oikeasti synkannyt, jne. niin ei siinä sitten rami tule enää mieleen.

Pahinta on, jos ei pysty seivaamaan mitenkään ja ramikin sen huomaa. Se on adjö niille ryhmäytymisille ainakin ramin osalta.

Luulisi, että jos oikeasti on ekstrovertti, niin sitten seuraavana päivänä, tai vaikka samana, menee Ramin luo ja pahoittelee, että kun unohti hänen nimensä, että mikä se olikaan. EI ihmiset tuollaisesta loukkaanu ja on vain erittäin hyvä, että uskaltautuu kysymään eikä tee sitä virhettä, että kun en muista tuon nimeä, niin alan välttelemään sitä etten joudu noloon tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean vihaisia kommenteja. Aivan kuin tämän viestiketjun aloittaja olisi esittänyt jonkin henkilökohtaisen solvauksen mainitsemalla trigeröivän sanan "leikki".

Tutustumismielessä voisi jokainen esimerkiksi sanoa ringissä etunimensä. Sitten heitetään jotain esinettä (esim. hernepussi) toisille ringissä ja heittäessä pitää sanoa sen nimi, jolle pussin heittää.

voivttu sentään. työelämässä ei olla mitään viisivuotiaita kakaroita hernepussileikkeineen, saakeli että inhoan tätä maata ja kaikki työelämän tutustumis- j a  ryhmäytysmileikkejä. Luulisi, että aikuiset ihmiset osaa tutustua toisiinsa ihan ilman leikkejäkin. Sitä varten on esimerkiksi kahvitauot työpaikalla, tai pikkujoulut tai projektin avausjuhlat jonkun pienimuotoisen tekemisen kanssa.

 

Olen ollut ulkomaillakin siis töissä ja siellä asiat hoidetaan fiksummin. Viimei

Hernepussileikki: sontaa.

Kasvinetsimisleikki: sontaa.

Hommaat päihteitä, sinisiä pillereitä, kortonkeja ja liukkaria: pidätte orgiat työajalla osallistumispakolla.

P.S team leadereita ei tarvita mihinkään, ovat hyödyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa että 150 tanttaa otti tämänkin ihan totena 😆🤣

ne 150 tanttaa on varmaan joutuneet osallistumaan noihin typeriin ryhmäytysleikkeihin. Sinulle voi tulla yllätyksenä, että tuollaisia todellakin tehdään suomessa, kun joku ääliö  on onistunut vakuuttamaan toiset ääliöt siitä, että ne ovat hyviä keinoja tutustua toisiin ja saada hyvää mieltä työpaikalle