Lue keskustelun säännöt.
Aina yksin kaiken kanssa eikä ketään tukena
14.05.2024 |
Köyhä, sairas, ja näiden oheisseurauksena yksinäinen nainen. Aina yksin kaikkien asioiden kanssa. Väsynyt kantamaan kaiken yksin. Jos olen esim. kipeä, ei koskaan ketään huolehtimassa. Onko kohtalotovereita? Miten jaksatte?
Ystävystyminen vaikeaa, kun ei ole varaa harrastuksiin eikä pystykään aktiiviseen elämään. Mistä puhua, mistä kertoa tutustuessa, kun elämä on niin kapeaa ja ankeaa. Saatika sitten että voisi tai jaksaisi tällä elämäntolalla jotain parisuhdetta etsiä ja työstää. Väsyttää ja itkettää, älkää pliis soimatko.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisjärjestöt ja seurakunnat. Sinne mukaan.
Hyviä ihmisiä.
Niin, mene sinne mukaan. Ole utelias.
Moni kovia kokenut löytyy siltä, ja ymmärrystä.
Mene kokeilemaan.
Mulla kävi sellanen "ystävä" mummo joka oli aiemmalta ammatiltaan terapeutti jonkun aikaa jonka kanssa käytiin kävelyillä, yhtäkkiä siitä sitten vaan sitten lakkasi kuulumasta ilman mitään selityksiä (tiiän että oli elossa kun näin myöhemmin ilman että hän huomasi minua). Oli aika ikävä kokemus.
Ja hän siis oli ehdottanut itse yhdelle mielenterveyskerholle, jolla kävin, et vois ruveta tämmöseks "ystäväksi". Enkä jutellut sille mitään mt juttuja vaan ihan tavallisia. Sit vaan kyllästyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt myllyn läpi ja tullut petetyksi ja jätetyksi.
Olen menettänyt uskoni myös.
Kaikki oli valhetta.
Koko elämäni.
Surullista.
Olet nollapisteessä.
Anna itsellesi aikaa. Hae apua.
Sinun olisi hyvä nyt saada surra.
Olet arvokas.
Halaus.
Jos yhtään lohduttaa, niin ei se raha tunnu auttavan. Minunkin on vaikea saada ystäviä, vaikka harrastan vaikka mitä kallistakin, teen kahta työtä ja opiskelen sekä matkustelenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sua, koska mulla on sama tilanne. Jos en itse jaksa hoitaa asioitani ja itseäni, ei ole ketään joka auttaisi tukisi mitenkään.
Toisaalta uskon Jumalaan ja Jumalan apuun. Hädän hetkellä olen ihmeellisesti saanut voimia, tai asiat ovat lutviutuneet jotenkin eteen päin, ilman että minä olen tehnyt mitään. Usein tilanne muuttuu ihan viime hetkellä, ei yhtään aiemmin.
Tätä on kestänyt jo niin kauan, kymmeniä vuosia, että pakkohan minun on uskoa Jonkun pitävän huolta minusta. 🧡
Kannattaa puhua kaikki asiansa Jumalalle. Hän auttaa, vaikka kukaan muu ei.
Kerrot ,että kaikki lutviutuu, vaikka et itse ole tehnyt mitään. Miksi et itse tee mitään, kerro. En ymmärrä. Olen aina ajatellut , että asioiden eteen kannattaa nähdä vaivaa, vaikka luottaa ja uskoo Jumalaan. Olen havainnut ,että on monia, joiden elämä on suht yksinäistä ja ikä
Vanha naapurin mummo sanoi aina, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Itse en ole uskovainen, enkä tunne raamattua.
Ehkä kannattaa laittaa ensin pieniä tavoitteita itselleen, tekee jotain rutiineista poikkeavaa, johon omat voimat riittää. Eihän sen tarvitse olla mitään erikoista, mutta jokaiselle erilaista omien voimien mukaan.
Kirjat on halpa harrastus ja lukupiireissä on luontevasti puhuttavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavaa, itsenäistä.
Ai kun saa kantaa kaikki ongelmat aina yksin? Siitä syntyy lopulta ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavaa, itsenäistä.
Ai kun saa kantaa kaikki ongelmat aina yksin? Siitä syntyy lopulta ahdistusta.
Niinpä. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ihmisiä. Yhteisöstä hyljeksityksi tuleminen on kamalin kokemus mitä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja missä se lasten isä tai isät on?
Isä? Luitko aloituksen ennen kommentia?
Ap. kirjoittaa
"Köyhä, sairas, ja näiden oheisseurauksena yksinäinen nainen. Aina yksin kaikkien asioiden kanssa. Väsynyt kantamaan kaiken yksin. Jos olen esim. kipeä, ei koskaan ketään huolehtimassa".
Harva isä huolehtii aikuisista lapsistaan ja usein kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko osallistunut vertaistukiryhmiin?
Ja ei muidenkaan elämä niin superjännää ole.
Ihmiset kuvittelevat helposti, että toisten elämä on paljon parempaa ja hauskempaa kuin itsellä. Toiivottavasti Ap löytää jonkun hyvän ystävän tai ihmisiä, joita voi kohdata edes joskus. Onko mahdollista mennä johonkin ilmaistapahtumaan tai käydä kirjastossa lukemassa lehtiä (onko siellä vielä lehtiä?) ? Kauniilla säällä voi kävellä ulkona ja ehkiä kuulee linnunlaulua.
Mulla kävi sellanen "ystävä" mummo joka oli aiemmalta ammatiltaan terapeutti jonkun aikaa jonka kanssa käytiin kävelyillä, yhtäkkiä siitä sitten vaan sitten lakkasi kuulumasta ilman mitään selityksiä (tiiän että oli elossa kun näin myöhemmin ilman että hän huomasi minua). Oli aika ikävä kokemus.