Miten saada lapsen isän vanhemmat ymmärtämään että lapsi ei ole isänsä jatke?
Lapsen isän vanhemmat pitää lasta sellaisena ja tämä on lapselle tosi hämmentävää. He puhuvat kuin hän olisi uudelleen syntynyt isänsä, arvostelevat lapsen kuullen jokaisen lapsen ulkonäön piirteen ja vertailevat lapsen isään. Eivät siis kykene näkemään lasta omana itsenään, vaan heidän mielissä lapsi vertautuu aina siihen isään jota lapsi ei muista itse. Ikävintä on että olettavat myös lapsen näkemysten, mielipiteiden ja mielenkiinnonkohteiden vastaavan isänsä sellaisia. Lapsi osaa itse kertoa mitä haluaa tehdä, mutta ei, nämä isovanhemmat yrittää tuputtaa lapselle samoja tekemisiä ja harrastuksia kuin isällään.
Olen yrittänyt puhua isovanhempien kanssa mutta oikeastaan ainoa vastaus mitä saa on, että no kun se on niin isänsä näköinen, kaltainen jne. Lapsi on kohta eskarilainen ja alkaa itse pitää näiden isovanhempien käytöstä ahdistavana ja outona.
Kommentit (71)
Alle kouluikäinen tyttö harrastaa parkouria, käsitinkö nyt oikein. Mummon mielesyä sähly olisi parempi?
Taas on ainakin aloittaja kireä anoppien vihaaja. Sitkein täällä piti samaa keskustelua 10 vuotta vireillä ja jatkuvasti muistuttaa ettei saanut vertaistukea riittävästi kun keskustelu painui pois. Pitäisköhän hakea hänen mielikseen se ylös?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsi on isänsä suvun jatkumo niinkuin sinunkin sukusi.
Mutta silti oma uniikki yksilönsä. Ei häntä saa painostaa olemaan kuin äiti tai isä.
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäinen tyttö harrastaa parkouria, käsitinkö nyt oikein. Mummon mielesyä sähly olisi parempi?
Taas on ainakin aloittaja kireä anoppien vihaaja. Sitkein täällä piti samaa keskustelua 10 vuotta vireillä ja jatkuvasti muistuttaa ettei saanut vertaistukea riittävästi kun keskustelu painui pois. Pitäisköhän hakea hänen mielikseen se ylös?
MIkäli lapsella on mieluisa harrastus, niin miksi se on mummolle ongelma?
Eikös tuolla kerrottu että lapsella on musiikkiharrastus eikä mikään parkour? Isovanhempien mielestä taas pitäisi olla urheiluharrastus, sama kuin lapsen isällä.
Vierailija kirjoitti:
Äitien vihaamat tyttäret eivät yleensä osaa rakastaa omia tyttäriään, mutta poikiaan he ainakin yrittävät rakastaa. Jos äiti on taas isänsä hylkäämä, hän saattaa olla myös äitinä hyvin avuton monissa asioissa. Odotamme puolison ilmentävän täydellistä, virheetöntä äitiä ja isää. Usein siirrämme puolison kannettavaksi omat traumamme. Jos haluamme saada selvyyden omien haavojemme ja kipujemme syistä, meidän kuuluu etsiä totuuutta: mitä elämässämme on tapahtunut, mitä isällemme ja idillemme on tapahtunut.
Yksi suuri ongelma elämässämme on se, että meillä on vaikeita tunnekokemuksia, joita emme kykene sijoittamaan mihinkään kohtaan elämänhistoriassamme. Joitakuita ahdistaa, joitain pelottaa.
Riitaisa perhe on haitallinen asia, mutta myös ristiriitojen välttely perheessä voi aiheuttaa tunnekuormaa. Ei ole hyvä, jos lapsi ei koskaan näe tervettä, vaihtelevaa tunneilmastoa. Yleensä lapsi ei näissä perheissä myösk
Jopas yleistit. Minulla on vihaava äiti ja äärimmäisen rakas, ihan tytär ja poika. Kumpikin tasan yhtä rakkaita. Ei huono äiti ole mikään ikuinen tuomio, että pitäisi sillä koko elämänsä pilata. Kyllä huonosta äitisuhteesta huolimatta voi saada ehjän ja onnellisen elämän.
Sinänsä tunnistan tässä kertomuksessa todella paljon elementtejä äitini käytöksestä. Isäni kuoltua hän vaati poikaani seurakseen kaikkiin niihin eläkeläisten rientoihin, missä oli ennen käynyt isäni kanssa. Haloo, ei ole teinipojan elämäntehtävä korvata kuollutta isoisäänsä. Tässäkin asia meni niin pitkälle, että mmummeli vetosi itse keksimiinsä isovanhemman oikeuksiin ja kyseenalaisti minun ja mieheni huoltajuuden. Lapsi kuului hänen mielestään oikeasti hänelle (nimenomaan näin, siis omaisuutena).
Kaikki tavat surra eivät vaan ole ok. Vanhan ihmisen täytyy elämänkokemuksensa vuoksi osata surra surunsa ilman, että vahingoittaa nuorempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole.
Lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan. Surullista jos täysi-ikäisenä on välit katkenneet tai jääneet etäisiksi kun lapsen vanhemmat/toinen vanhempi ovat niin toivonut. Lapselle voi olla myös kurjaa kun muut puhuvat isovanhemmistaan ja ovat tekemisissä myönteisesti. Isovanhemmat ovat heille luonnollinen osa elämää.
Tässä on jo isä kuollut, pitäisikö poistaa isän vanhemmatkin lapsen elämästä? Aika tylyä lasta kohtaan. Kyllä tämä on aikuisten asia selvittää tilanne ilman, että välejä katkaistaan. Lapsella on oikeus myös pitää yhteys isänsä puoleiseen sukuun.
Täällä kovin helposti annetaan ohje pitää etäisyyttä tai katkaista välit isovanhempiin. On pikemminki omaa itseä ja itsekästä ajattelua tai kyvyttömyyttä hoitaa asioita. Harvoin isovanhemmat ovat tosissaan niin kelvottomia kuitenkaan. Joskus, harvoin, on syy katkaista välit perustellut, mutta silloin on isommista asioista kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole.
Lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan. Surullista jos täysi-ikäisenä on välit katkenneet tai jääneet etäisiksi kun lapsen vanhemmat/toinen vanhempi ovat niin toivonut. Lapselle voi olla myös kurjaa kun muut puhuvat isovanhemmistaan ja ovat tekemisissä myönteisesti. Isovanhemmat ovat heille luonnollinen osa elämää.
Tässä on jo isä kuollut, pitäisikö poistaa isän vanhemmatkin lapsen elämästä? Aika tylyä lasta kohtaan. Kyllä tämä on aikuisten asia selvittää tilanne ilman, että välejä katkaistaan. Lap
Jos ne isovanhemmat kohtelevat lasta epäasiallisesti, niin miksi tuota suhdetta tulisi vaalia?
Lapsen etu on tärkeämpi tässä kuin isovanhempien toiveet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole.
Lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan. Surullista jos täysi-ikäisenä on välit katkenneet tai jääneet etäisiksi kun lapsen vanhemmat/toinen vanhempi ovat niin toivonut. Lapselle voi olla myös kurjaa kun muut puhuvat isovanhemmistaan ja ovat tekemisissä myönteisesti. Isovanhemmat ovat heille luonnollinen osa elämää.
Tässä on jo isä kuollut, pitäisikö poistaa isän vanhemmatkin lapsen elämästä? Aika tylyä lasta kohtaan. Kyllä tämä on aikuisten asia selvittää tilanne ilman, että välejä katkaistaan. Lap
Eihän se vanhemman syytä ole miten isovanhemmat käyttäytyy. Tässäkin on ilmeisesti jo puhuttu isovanhempien kanssa mutta silti vaan jatkavat negatiivista lapsen vertailua tämän isään. Kyllä se vastuu tässä on nyt isovanhemmilla itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole.
Lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan. Surullista jos täysi-ikäisenä on välit katkenneet tai jääneet etäisiksi kun lapsen vanhemmat/toinen vanhempi ovat niin toivonut. Lapselle voi olla myös kurjaa kun muut puhuvat isovanhemmistaan ja ovat tekemisissä myönteisesti. Isovanhemmat ovat heille luonnollinen osa elämää.
Tässä on jo isä kuollut, pitäisikö poistaa isän vanhemmatkin lapsen elämästä? Aika tylyä lasta kohtaan. Kyllä tämä on aikuisten asia selvittää tilanne ilman, että välejä katkaistaan. Lap
Välit jää etäisiksi isovanhempien käytöksen takia. Itsehän he itsensä poistavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole.
Lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan. Surullista jos täysi-ikäisenä on välit katkenneet tai jääneet etäisiksi kun lapsen vanhemmat/toinen vanhempi ovat niin toivonut. Lapselle voi olla myös kurjaa kun muut puhuvat isovanhemmistaan ja ovat tekemisissä myönteisesti. Isovanhemmat ovat heille luonnollinen osa elämää.
Tässä on jo isä kuollut, pitäisikö poistaa isän vanhemmatkin lapsen elämästä? Aika tylyä lasta kohtaan. Kyllä tämä on aikuisten asia selvittää tilanne ilman, että välejä katkaistaan. Lap
Mulla ei ollut suhdetta mun isän äitiin. Syitä on monia. Hänellä oli yli kaksikymmentä lastenlasta. Minä olen yksi nuorimmista, häntä ei kiinnostanut. Hän oli ilkeä, varsinkin äidilleni. Hän oli sairas, ainoat puheenaiheet liittyivät hänen vaivoihinsa. Kaksi viimeistä syytä johtivat siihen, että mun vanhempia ei juurikaan kiinnostanut käydä vierailulla.
En tiedä onko tuo erityisen surullista. Se vain oli sen hetken tilanne. Mulla oli toinenkin isoäiti ja muita sukulaisia, joiden kanssa oli mukava olla. Isänäidin kanssa oli paha olla.
Lapsi ei ole isovanhempien terapialelu tai isänsä toisinto.