Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen isän vanhemmat ymmärtämään että lapsi ei ole isänsä jatke?
14.05.2024 |
Lapsen isän vanhemmat pitää lasta sellaisena ja tämä on lapselle tosi hämmentävää. He puhuvat kuin hän olisi uudelleen syntynyt isänsä, arvostelevat lapsen kuullen jokaisen lapsen ulkonäön piirteen ja vertailevat lapsen isään. Eivät siis kykene näkemään lasta omana itsenään, vaan heidän mielissä lapsi vertautuu aina siihen isään jota lapsi ei muista itse. Ikävintä on että olettavat myös lapsen näkemysten, mielipiteiden ja mielenkiinnonkohteiden vastaavan isänsä sellaisia. Lapsi osaa itse kertoa mitä haluaa tehdä, mutta ei, nämä isovanhemmat yrittää tuputtaa lapselle samoja tekemisiä ja harrastuksia kuin isällään.
Olen yrittänyt puhua isovanhempien kanssa mutta oikeastaan ainoa vastaus mitä saa on, että no kun se on niin isänsä näköinen, kaltainen jne. Lapsi on kohta eskarilainen ja alkaa itse pitää näiden isovanhempien käytöstä ahdistavana ja outona.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Ap voisi käydä tämän asian lapsen kanssa ikätasoisesti läpi, että tuo on vaan merkki ikävästä, jota mummo ja vaari tuntee, eivät tarkoita sitä pahalla. Ja sitten niiden isovanhempien kanssa ilman lasta keskustella tuosta, ja toistaa keskustelu joka kerran kun tuota esiintyy.
Tärkeää lapselle, että kokee ikään kuin isänsä läsnäoloa tapaamalla sen vanhempia.
Mieheni äiti kuoli kun mies oli 1-vuotias. Isovanhemmat ja täti kertoivat paljon miehen äidin elämästä. Miehen isä ei puhunut juuri mitään koskaan. Mies vietti kesät äidinpuoleisessa mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Ap voisi käydä tämän asian lapsen kanssa ikätasoisesti läpi, että tuo on vaan merkki ikävästä, jota mummo ja vaari tuntee, eivät tarkoita sitä pahalla. Ja sitten niiden isovanhempien kanssa ilman lasta keskustella tuosta, ja toistaa keskustelu joka kerran kun tuota esiintyy.
Kuinka paljon pahaa maailmassa yritetään mitätöidä sanoilla "ei tarkoita sitä pahalla".
Ne isovanhemmat varmasti tarvitsisivat apua surun käsittelyssä. Sille pienelle lapselle laitetaan isovanhenpien toimesta ihan liian suurta vastuuta, kun hänen pitäisi olla kuin isänsä.
Ja parin vuoden kuluttua valittavat kun lapse ei halua enää ollenkaan mummolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei heillä ole mitään tällaisia oikeuksia ja jos heidän käytöksensä on lapselle tuolla tavoin vahingollista, ei sitä yhteyttä pidä pitää ollenkaan.
Ehdottomasti! Parasta katkaista välit, kun isäkin kerta on jo kuollut. Lapsi ei tarvitse isovanhempiaan mihinkään. Ne on vaan ärsyttäviä ja sotkee äidin kuviot. Ja just niinkuin sanoit, niin vahingollisia ovat. Ja mitään oikeuksia heillä ei ole. Hyvä, että Suomessa jo näin laajasti ymmärretään lähisukulaisten haitallinen vaikutus lapseen. Parasta, että yhteiskunta ja äiti pelkästään kasvattavat (ja äitikin vain yhteiskunnan hyväksymällä tavalla).
Mun lasten isä on vielä vahvasti kuvioissa, mutta sehän ei estänyt anoppia arvostelemasta ja vaatimasta, että lapsi olisi kuten isänsä. Ihan kauhea kriisi oli, kun lapsen suosikkihahmo ei ollut sama kuin isällään aikoinaan, vaan Ryhmä Haun Samppa.
Pahinta oli, kun tämä kritiikki osoitettiin suoraan lapselle. Yksi lukuisista syistä, miksi emme ole tekemisissä.
Sitä vaan AP, lapsesi etu on tärkeämpi kuin lapsesi isovanhempien ikävä poikaansa kohtaan. He ovat aikuisia, heillä ei ole oikeutta pitää pientä lasta poikansa jatkeena /terapialeluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahelit isovanhemmat täällä kommentoimassa..
Ei isovanhemmilla ole lain mukaan mitään oikeuksia poikansa lapseen. Lapsen huoltaja vastaa lapsen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hdottomasti! Parasta katkaista välit, kun isäkin kerta on jo kuollut. Lapsi ei tarvitse isovanhempiaan mihinkään. Ne on vaan ärsyttäviä ja sotkee äidin kuviot. Ja just niinkuin sanoit, niin vahingollisia ovat. Ja mitään oikeuksia heillä ei ole. Hyvä, että Suomessa jo näin laajasti ymmärretään lähisukulaisten haitallinen vaikutus lapseen. Parasta, että yhteiskunta ja äiti pelkästään kasvattavat (ja äitikin vain yhteiskunnan hyväksymällä tavalla).
Ei missään ole sanottu, että kaikki lähisukulaiset olisivat haitallisia. Nämä ovat.
Kukaan ei näköjään halua puolustaa pojan oikeutta isovanhempiinsa. Ei se poika siitä rikki mene, jos isovanhemmat vähän enemmän puhuvat kuolleesta pojastaan. Miksi vain äidillä olisi oikeus kertoa siitä isästä? Ja mitä sitten, jos toisinaan tulee jotain negatiivista kommenttia jostain harrastuksesta? Elämässä saa kuulla kaikenlaista, myös niiltä ihmisiltä, jotka välittävät sinusta. Ehkä joskus jopa siltä täydelliseltä äidiltäkin...
Äidin tehtävä on opettaa lapselle, miten isovanhempien kanssa toimitaan, että se suhde saadaan kestämään. Jos lapselle oikeasti tulee paha mieli jostain asiasta, niin siitä jutellaan myöhemmin ja selitetään se parhain päin. Tietenkin tärkeintä on, että lapsen suhde kuolleen (!) isänsä vanhempiin säilyy. Tällaisessa tilanteessa se on äidin vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologisen isäni vanhemmat oli just tuollaisia. Jatkuvaa vertailua ja oman persoonani vähättelyä, ihan kuin olisin ollut heille joku asia tai esine minkä he omistavat kuolleen poikansa kautta. Pikkusiskoani, siis biologisen isän toista lasta, ja hänen äitiään he kohtelivat vieläkin törkeämmin. Kumpikaan ei oltu tekemisissä lapsuuden jälkee näiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei näköjään halua puolustaa pojan oikeutta isovanhempiinsa. Ei se poika siitä rikki mene, jos isovanhemmat vähän enemmän puhuvat kuolleesta pojastaan. Miksi vain äidillä olisi oikeus kertoa siitä isästä? Ja mitä sitten, jos toisinaan tulee jotain negatiivista kommenttia jostain harrastuksesta? Elämässä saa kuulla kaikenlaista, myös niiltä ihmisiltä, jotka välittävät sinusta. Ehkä joskus jopa siltä täydelliseltä äidiltäkin...
Äidin tehtävä on opettaa lapselle, miten isovanhempien kanssa toimitaan, että se suhde saadaan kestämään. Jos lapselle oikeasti tulee paha mieli jostain asiasta, niin siitä jutellaan myöhemmin ja selitetään se parhain päin. Tietenkin tärkeintä on, että lapsen suhde kuolleen (!) isänsä vanhempiin säilyy. Tällaisessa tilanteessa se on äidin vastuulla.
Tärkeintä, että suhde kuolleen isän vanhempiin säilyy. Tärkeintä???
Tärkeintä on, että lapsi saa kasvaa turvallisessa ympäristössä. Jos isovanhempien käytös ei ole lapsen edun mukaista, vaan suorastaan lapsen kehitykselle haitallista, niin silloin lasta tule suojella. Lapsen pitää saada eakentaa oma identiteetti ilman jatkuvaa vertailua isäänsä, jota ei tule ikinä tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologisen isäni vanhemmat oli just tuollaisia. Jatkuvaa vertailua ja oman persoonani vähättelyä, ihan kuin olisin ollut heille joku asia tai esine minkä he omistavat kuolleen poikansa kautta. Pikkusiskoani, siis biologisen isän toista lasta, ja hänen äitiään he kohtelivat vieläkin törkeämmin. Kumpikaan ei oltu tekemisissä lapsuuden jälkee näiden kanssa.
Ai niin, kun toinen heistä kuoli, kirjoitti heidän tyttärensä, biologisen isän sisko lehteen muistokirjoituksen, missä valiteltiin että tämä ei ollut tekemisissä kuolleen poikansa lasten kanssa. Annettiin ymmärtää että se oli meidän syytä koko juttu.
Serkun appiukolla meni niin pitkälle, että alkoi kutsumaan itseään lapsen isäksi. Siinä vaiheessa hänen oli pakko pistää välit kokonaan poikki edesmenneen miehen vanhempiin. Yrittivät saada lapsen huoltajuuden, kun serkku alkoi seurustelemaan ns. "suruajan" jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Serkun appiukolla meni niin pitkälle, että alkoi kutsumaan itseään lapsen isäksi. Siinä vaiheessa hänen oli pakko pistää välit kokonaan poikki edesmenneen miehen vanhempiin. Yrittivät saada lapsen huoltajuuden, kun serkku alkoi seurustelemaan ns. "suruajan" jälkeen.
Millähän perustelivat huoltajuushakemustaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhemmilla ole lain mukaan mitään oikeuksia poikansa lapseen. Lapsen huoltaja vastaa lapsen asioista.
No, mulle anoppi kertoi, etten edes ole lasteni huoltaja.😁
Nyt keskustelua isovanhempien kanssa, eikä lapsi tapaa heitä ennen kuin asia on ymmärretty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhemmilla ole lain mukaan mitään oikeuksia poikansa lapseen. Lapsen huoltaja vastaa lapsen asioista.
No, mulle anoppi kertoi, etten edes ole lasteni huoltaja.😁
Kukas se hänen mielestään sitten on?
Lapsi ei ole mikään terapialelu. Eikä tuossa muistella lapselle tänän isää vaan muokataan lapsesta isän toisinto lasta itseään hyväksymättä.