Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen isän vanhemmat ymmärtämään että lapsi ei ole isänsä jatke?
14.05.2024 |
Lapsen isän vanhemmat pitää lasta sellaisena ja tämä on lapselle tosi hämmentävää. He puhuvat kuin hän olisi uudelleen syntynyt isänsä, arvostelevat lapsen kuullen jokaisen lapsen ulkonäön piirteen ja vertailevat lapsen isään. Eivät siis kykene näkemään lasta omana itsenään, vaan heidän mielissä lapsi vertautuu aina siihen isään jota lapsi ei muista itse. Ikävintä on että olettavat myös lapsen näkemysten, mielipiteiden ja mielenkiinnonkohteiden vastaavan isänsä sellaisia. Lapsi osaa itse kertoa mitä haluaa tehdä, mutta ei, nämä isovanhemmat yrittää tuputtaa lapselle samoja tekemisiä ja harrastuksia kuin isällään.
Olen yrittänyt puhua isovanhempien kanssa mutta oikeastaan ainoa vastaus mitä saa on, että no kun se on niin isänsä näköinen, kaltainen jne. Lapsi on kohta eskarilainen ja alkaa itse pitää näiden isovanhempien käytöstä ahdistavana ja outona.
Kommentit (71)
Onko isä siis kuollut? Yrittäisin vedota isovanhempiin että tuollainen isän saappaiden täyttäminen on liian raskas taakka. Antakaa olla jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei lapsi pidä tuota outona, sinä pidät, koska olet kateellinen lapsen isän vanhemmille. He saivat elää poikansa kanssa asioita, joista et ymmärrä yhtään mitään ja koet muistelemisen samana asiana kuin sinun kiusaamisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut, aikuisuus ei ole paikka johon tullaan esittämään joululahja toivelistoja miten muut käyttäytyy. Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa sitä etäisyyttä.
Varmaan näille isovanhemmille se lapsensa menetys on ollut niin kova paikka, etteivät ole sitä pystyneet kunnolla käsittelemään, ja hakevat lohtua tuolla tavalla. Eihän se tietenkään lapselle kiva tilanne ole. Kai tuosta vaan täytyy yrittää keskustella isovanhempien kanssa syyllistämättä ja rakentavassa hengessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei ole. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isä on kuollut joo. Ap
No olisit sanonut sen aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi pidä tuota outona, sinä pidät, koska olet kateellinen lapsen isän vanhemmille. He saivat elää poikansa kanssa asioita, joista et ymmärrä yhtään mitään ja koet muistelemisen samana asiana kuin sinun kiusaamisesi.
Lapsi ihmettelee jo monia asioita, esimerkiksi sitä miksi isovanhemmat mollaa hänen harrastuksiaan. Ap
No mieti ap, jos itse menettäisit lapsesi. Tuo on tapa käsitellä surua. Ja voihan lapsi silti kaivata isää, vaikka ei muistaisi tätä. Ehkä hänen mielestään on ihan kivakin kuulla millainen isä oli ja miten he muistuttavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näille isovanhemmille se lapsensa menetys on ollut niin kova paikka, etteivät ole sitä pystyneet kunnolla käsittelemään, ja hakevat lohtua tuolla tavalla. Eihän se tietenkään lapselle kiva tilanne ole. Kai tuosta vaan täytyy yrittää keskustella isovanhempien kanssa syyllistämättä ja rakentavassa hengessä.
Kummankin osapuolen pitää kuunnella myös sitä lasta. Aloittajakin voi joustaa, eikä tuomita isovanhempia esim jokaisesta ideaa. Se lapsi jopa saattaa innostua samasta esim harrastuksesta kuin isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He on menettäneet poikansa ja pojan lapsi on ainoa joka heillä on. Ymmärtäisin ja antaisin olla. Heillä on
Heillä on oikeus pitää poikansa lasta elämässä ja tavata tätä.
Ei heillä ole mitään tällaisia oikeuksia ja jos heidän käytöksensä on lapselle tuolla tavoin vahingollista, ei sitä yhteyttä pidä pitää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mieti ap, jos itse menettäisit lapsesi. Tuo on tapa käsitellä surua. Ja voihan lapsi silti kaivata isää, vaikka ei muistaisi tätä. Ehkä hänen mielestään on ihan kivakin kuulla millainen isä oli ja miten he muistuttavat toisiaan.
Eihän tässä mistään sellaisesta ollutkaan kyse. Meilläkin muistellaan isää monin tavoin ja lapsi kuulee hänestä myös muilta ihmisiltä. Ongelma on se, että isovanhemmat yrittää verrata lasta aivan kaikkien asioiden suhteen isäänsä. Omasta mielestäni ainakin esimerkiksi lapsen ulkonäön arvostelu voi yleensäkin olla aika kyseenalaista, mutta vielä ikävämpää lapselle on, kun se arvostelu on lasta kohtaan negatiivista. Ja kun tuo arvostelu tosiaan ulottuu aikalailla kaikkeen mitä lapsi on ja miyä hän tekee. Esimerkiksi kun lapsi viime vuonna aloitti itse valitsemassaan musiikkiharrastuksessa, niin isovanhemmat voivotteli lapselle, että miten sä nyt et aloittanut sitä yhtä tiettyä urheiluharrastusta, mitä isäsikin harrasti. Ap
Vakava puhuttelu isovanhemmille.
Tee selväksi, että vaikka edesmennyt poikansa olikin paras 5-vuotias veskari ikinä, pojanpoika harrastaa balettia niin kauan kuin itse tahtoo ja sillä sipuli. Molemmissa lajeissa tarvitaan ihan samoja lihaksia.
Jos siis haluavat pysyä pojan elämässä, varsinkin läheisesti, on nyt korkea aika kiinnostua baletista.
T. Isovanhempi, joka seuraa lastenlasten harrastuksia, mitä ne nyt kulloinkin kenenkäkin kohdalla ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi pidä tuota outona, sinä pidät, koska olet kateellinen lapsen isän vanhemmille. He saivat elää poikansa kanssa asioita, joista et ymmärrä yhtään mitään ja koet muistelemisen samana asiana kuin sinun kiusaamisesi.
Lapsi ihmettelee jo monia asioita, esimerkiksi sitä miksi isovanhemmat mollaa hänen harrastuksiaan. Ap
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Sitä varten sinunkin lapselle on suotu vanhempi, jonka loputon tehtävä on vastata näihin lapsen ihmetyksen aiheisiin. Maailmalta ei voi vaatia vain kivoja kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näille isovanhemmille se lapsensa menetys on ollut niin kova paikka, etteivät ole sitä pystyneet kunnolla käsittelemään, ja hakevat lohtua tuolla tavalla. Eihän se tietenkään lapselle kiva tilanne ole. Kai tuosta vaan täytyy yrittää keskustella isovanhempien kanssa syyllistämättä ja rakentavassa hengessä.
Kummankin osapuolen pitää kuunnella myös sitä lasta. Aloittajakin voi joustaa, eikä tuomita isovanhempia esim jokaisesta ideaa. Se lapsi jopa saattaa innostua samasta esim harrastuksesta kuin isänsä.
Harrastukseen kannustaminen on ihan ok. Se taas ei mielestäni ole ok, että lapselle sanotaan, että höh, mitä sä nyt tuommoista alat harrastaa, alkaisit harrastaa urheilua niin kuin isäsi.
Suosittelen isovanhemmille terapiaa. Lapsi tässä kärsii, kun noin pienenä joutuu silmätikuksi. Voit itsekin pyytää apua asian käsittelyyn vaikka joltain ammattilaiselta. Mannerheimin lastensuojeluliitosta osaavat varmasti neuvoa eteenpäin.
Ymmärtäähän tuon jos surevat lastaan, mutta se ei saisi ahdistaa pientä lasta. Joten kyllä siihen yrittäisin puuttua ja sanoa sen suoraa isovanhemmille. Tai sitten yrittää lapselle kertoa ettei ota tosissaan, koska mummo ja pappa surevat isää niin ovat vähän outoja.
Olkaa vähemmän tekemisissä. Ei meillä ainakaan auttanut mikään muu.