En halua tupakkaa enää. Se ällöttää. Miten lopettaneet pystyi lopettamaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei se lopettaminen vaikeaa ole. Vaan sen noudattaminen, ettet ikinä, missään tilanteessa tai millään tekosyyllä, saa polttaa "vain yhtä". Koska siitä se koko höskä alkaa alusta, ja ratkeamisen jälkeen tahdonvoima ei yleensä ole yhtä vahva kuin alun perin lopettaessa. 

Tämäkään ei tunnu huonolta ajatukselta. Oikeastaan aika mukavalta etten enää ikinä polttaisi yhtäkään pahanmakuista tunkkaista tupakkaa ja yskisi sitten keuhkojani tai kuuntelisin keuhkoputkien vinkunaa. Saatika häpeäisi tapaani ja hajuani. Ap 

Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta pisin aika ilman ahdistuksen ja stressinlievittäjää,jollaisena tupakka minulle näyttäytyy,oli vuoden verran. Silloin auttoi motivaation lisäksi meditaatio,tietoisuusharjoitukset,alkoholin pois jättäminen,terveysnäkökulmakirjallisuus ja rukous. Sittemmin jälleen uudelleen vakavien kriisien johdosta tupakka palasi arkeen,enkä sen jälkeen ole onnistunut olemaan ilman kuin sähkötupakan avulla puolisen vuotta. Sitten alkoivat keuhkot oireilla sähköröökistä,joten palasin sätkään. Nyt yritetty vähentää nikotiinipurkalla,mikä auttanut parhaimmillaan vähentämään kahteen kääryleeseen päivässä. Olen siis sitä tyyppiä joka ei pysty lopettamaan,jos elämässä on minkäänlaista liiallista kuormitusta,mutta kärsinkin ptsdstä ja käsittelemättömistä traumoista,joten tilanne on hiukan toinen kuin sellaisella joka on vain 'huvikseen' tai tavan vuoksi poltellut. Ehkä joskus sitten..kunhan nyt vähentäminen onnistuisi,sekin auttaisi.

Zonnic sumute aika hyvin auttaa. Yritän vähentää, en välttämättä lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta ilman?

 

Vasta lopetan. Mietin vaan kuin tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, että onko tällainen yleistäkin lopettaneilla? Kun ei vaan enää tee mieli, ei halua, ei kiinnosta. Ap

Mulle kävi noin ja vielä kesken röökin. Nyt siitä tulee elokuussa 11 vuotta eikä himo ole palannut kertaakaan edes hetkeksi vaan se oli siinä. Mä en tarvinnut edes mitään korvaustuotteita, kun vaikeampaa mun olisi ollut vetää röökiä kuin olla vetämättä. Ei tullut mitään tuskaa vaikka olihan se ihan hitokseen outoa odottaa esim junaa ilman röökiä. Kerkesin kuitenkin polttaa reilun 20 vuottta.

En tiedä onko kuinka normaalia, mutta ainakin lopettaminen oli todella helppoa. Enkä edes ollut lukenut mitään kirjaa vaan tuo vaan tuli jostain, tosiaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio ratkaisee.

Itseltä lähti pari kertaa taju yskiessä,

sit eräänä nättinä keväisenä päivänä en enää polttanutkaan.

vuosi oli 2007.

Paras päätös ikinä.

Tämä!

Motivaatio on se avain ja viimeinen rivi: paras päätös ikinä, sitä ei voi paremmin kiteyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin sähkötupakan avulla.

 

Itse en koe tarvitsevani ainakaan paljoa mitään korvaavaa. Minä vaan havahduin ja päätin että en halua enää. En suunnitellut asiaa ainakaan tietoisesti. Ap 

 

Toi on ihan parasta, koska itsekuria ei tarvitse ollenkaan kun jokin sisäinen tahdonvoima hoitaa kaiken niin, ettei tule edes kiusausta tai himoa. Mullakaan ei ollut mitään lopettamissuunnitelmia (tai siis olihan niitä turhia puheita aina tarvittaessa ollut kuten kaikilla röökaajilla, että pitäisi lopettaa ja blaablaablaa ehkä ensi maanantaina sitten) mutta en ollut ajatellut oikeasti lopettaa. Mä olin just ostanut ihan normisti sen pari askia röökiäkin, kun yhtäkkiä vaan ei tehnytkään mieli.

t: tuo joka lopetti kesken röökin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin sähkötupakan avulla.

 

Itse en koe tarvitsevani ainakaan paljoa mitään korvaavaa. Minä vaan havahduin ja päätin että en halua enää. En suunnitellut asiaa ainakaan tietoisesti. Ap 

 

 

 

 

Toi on ihan parasta, koska itsekuria ei tarvitse ollenkaan kun jokin sisäinen tahdonvoima hoitaa kaiken niin, ettei tule edes kiusausta tai himoa. Mullakaan ei ollut mitään lopettamissuunnitelmia (tai siis olihan niitä turhia puheita aina tarvittaessa ollut kuten kaikilla röökaajilla, että pitäisi lopettaa ja blaablaablaa ehkä ensi maanantaina sitten) mutta en ollut ajatellut oikeasti lopettaa. Mä olin just ostanut ihan normisti sen pari askia röökiäkin, kun yhtäkkiä vaan ei tehnytkään mieli.

 

t: tuo joka lop

👏

Lopetin kun päätin, että lopetan.Tuli varmaan kiintiö täysi. Ei tarvittu mitään laastareita tai purukumeja. Yksinkertaisesti alkoi tympimään koko savuttelu.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta pisin aika ilman ahdistuksen ja stressinlievittäjää,jollaisena tupakka minulle näyttäytyy,oli vuoden verran. Silloin auttoi motivaation lisäksi meditaatio,tietoisuusharjoitukset,alkoholin pois jättäminen,terveysnäkökulmakirjallisuus ja rukous. Sittemmin jälleen uudelleen vakavien kriisien johdosta tupakka palasi arkeen,enkä sen jälkeen ole onnistunut olemaan ilman kuin sähkötupakan avulla puolisen vuotta. Sitten alkoivat keuhkot oireilla sähköröökistä,joten palasin sätkään. Nyt yritetty vähentää nikotiinipurkalla,mikä auttanut parhaimmillaan vähentämään kahteen kääryleeseen päivässä. Olen siis sitä tyyppiä joka ei pysty lopettamaan,jos elämässä on minkäänlaista liiallista kuormitusta,mutta kärsinkin ptsdstä ja käsittelemättömistä traumoista,joten tilanne on hiukan toinen kuin sellaisella joka on vain 'huvikseen' tai tavan vuoksi poltellut. Ehkä joskus sitten..kunhan nyt vähentäminen onnistuisi,se

Et vaan ole oikeasti lopettanut koskaan tupakanpolttoa. Sitten kun teet sen päätöksen lopettaa, niin onnistut. Jos oikeasti lopettaa polttamisen, niin lopettaminen on paljon helpompaa kuin jos lopettaminen on ehdollista kuten sinulla on. Sinulla on "lupa" polttaa jos koet tarpeeksi stressiä. Kiusaat ihan turhaa itseäsi tuolla lailla. Tee päätös lopettaa ja sen jälkeen ei hyödytä mitään kieriskellä tupakantuskassa, koska ei enää ole lupa polttaa.

Ehdollinen tupakanpolton lopettaminen on hiukan sama kuin roikottaisi lättyä ajokoiran kuonon edessä, ja sanoisi, että ei saa ottaa. Kuola valuu valtoimenaan koiralla.

Et koskaan pääse tupakasta eroon, jos et tee sitä päätöstä. Tupakka ei itsestään mene suuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin sähkötupakan avulla.

 

Itse en koe tarvitsevani ainakaan paljoa mitään korvaavaa. Minä vaan havahduin ja päätin että en halua enää. En suunnitellut asiaa ainakaan tietoisesti. Ap 

 

Siis mitä haluat kertoa 🤔

Vähentämällä, nuorempana. Valmistauduin ajatuksissa kauan siihen henkisesti. Oli jokunen epäonnistunut yritys ja sitten se onnistui. Tiesin että jos teen sen ensin henkisesti, fyysinen toimii paremmin. Toki ihminen etsii sitten muualta pastillia, teetä, ruokaa sun muuta.

Mulle tuli kesken tupakoinnin semmoinen "mitä v*ttua mä teen tällä myrkyllä?" Ja tumppasin silloin viimeisen röökini 3,5v sitten. Tuli myös ns. niinkuin salama kirkkaalta taivaalta. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli sen jälkeen. Poltin kuitenkin yli 15v askin päivässä.

25 vuotta sitten lopetin. Poltin kaiken kaikkiaan 10 vuotta. Porkkanan avulla pääsin. Aluksi en juonut kahvia ja ruoan jälkeen päikkärit. Vältin aluksi tilanteita jotka yhdistin tupakkaan.

Olen ollut nyt 4kk polttamatta, poltin 20v askin päivässä. Yhtäkkiä se vaan alkoi etomaan ja juoksuharrastus motivoi lopettamaan. Ennen lenkilläkin pysähdyin savulle. Nikotiinipusseja käytän satunnaisesti. Rahaakin säästyy mukavasti kun miettii että aski maksaa noin 10e 

Tupakka jäi kun erosin eksästäni. Pääsi kahdesta huonosta eroon samalla kertaa. 

Tupakointi on täysin tahdonvaltaista. Älä suurentele asiaa äläkä ostele nikotiinikoukussa pitäviä pillereitä ja teippejä.

Vähensin tupakointua muutaman viikon. Sitten yhtenä iltana jäi se iltasavukekin. Se tärkein.

Monena kertana juuri illalla teki mieli mutta sanoin ei.

Puolen vuoden päästä annoin itselleni luvan tuuripolttaa, tein sitä puolivuosittain vähän aikaa mutta sitten lopetin kokonaan.

En huomannut mitään eroa olossani.

Itselleni tuli mahatauti ja olin pari päivää polttamatta. Sitten ajattelin, että voinhan olla kauemminkin polttamatta, kun kaksi päivää jo ollut. En sen koommin polttanut.

Aikaa tuosta kulunut nyt 31 vuotta.

Poltin monta vuotta enkä edes harkinnut lopettamista. Sitten kerran vain tumppasin, ja oli oudolla tavalla selvää, että polttaminen loppui siihen. En saanut mitään vieroitusoireita, eikä ole tehnyt mieli polttaa kertaakaan. Tuosta on parikymmentä vuotta.

Jätin samalla kummallisella tavalla viinin viikonlopputissuttelun nelisen vuotta sitten. Se vain jäi. Ei ole tehnyt mieli, enkä enää edes tule muistaneeksi sitä, että joskus en voinut kuvitellakaan perjantai- ja lauantai-iltaa ilman viiniä.

Eräs lähisukulaiseni on lopettanut teininä aloittamansa tupakoinnin yhdeltä istumalta. Hänen puolisonsa taas on yrittänyt lääkkeillä ja poppakonsteilla ainakin vuosikymmenen, mutta ei onnistu, vaikka on saattanut molemmat vanhempansa ennenaikaiseen tupakkahautaan. Olen taipuvainen uskomaan, että geeneillä on jotain tekemistä sen kanssa, miten voimakkaasti tapoihin ja aineisiin jää kiinni. Se, mikä yhdelle on helppo temppu, voi olla toiselle mahdotonta, vaikka kumpikin haluaisi lopettaa yhtä paljon.

Pakotin itseni lopettamaan. Vaikka poltin melko vähän (muutama aski viikossa), riippuvuus tuntui yllättävän kovalta. Käytin korvikkeita. Puoli vuotta meni ja päivittäin teki silti mieli tupakkaa. Mutta loppui sekin lopulta, voittajaolo nykyään! Viisi vuotta ilman. 

Huomenta!

Onpa ollut kiva lukea miten ootte päässyt eroon ja monella ihmeellisellä tavalla loppunut tuo. Kai se tosiaan on niin, että alitajunnassa sitä on käsitellyt niin paljon että sitten se vaan kuin "itsestään" muuttuu toiminnaksi eli ei enää vain halua. 

Täytyy minun nyt myöntää, että aamulla kun heräsin niin teki kyllä tavallaan mieli. Ei ehkä tupakkaa koska se ällöttää jos mietin sen polttamista vaan kun aamukahvin juo terassilla niin se pinttynyt illuusio siitä miten ihanan rentouttavaa se kahvittelu ja tupakka on ja siitä päivä lähtenyt käyntiin. Kuitenkin se on vain oikeasti sellainen illuusio eikä minulla nyt oikeasti tulisi yhtään hyvä mieli jos nyt menisin tupakalle vaan harmittaisi ihan vietävästi. Niin tässä juon kahvia ja pistin nikotiinipussin huuleen ja se vei sen himon sitten. Eli tarvitsen näemmä kuitenkin korvaavaa tuotetta ainakin nyt alkuun näihin hetkiin jotka on ennen olleet niitä päivän kohokohtia olevinaan. Ap