Lue keskustelun säännöt.
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (596)
Vierailija kirjoitti:
lapset on lapsia, vaatii välillä kärsivällisyyttä, voi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen......
Tutkituta pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia kädettömiä vässtykkävajakkeja nykyvanhemmat ovat kun eivät saa tuollaista pikkukakaraa kuriin! Jättäkää lisääntymättä, kun ette kerran osaa ja uskalla niitä pikkudemoneitanne kasvattaa!
Kun tämä ei ole kurikysymys, vaan liittyy lapsen tempperamenttiin ja siihen, ettei pieni lapsi ymmärrä, miksi ei saa lyödä, kun se on hänestä kivaa. Ymmärrys kasvaa vasta iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia kädettömiä vässtykkävajakkeja nykyvanhemmat ovat kun eivät saa tuollaista pikkukakaraa kuriin! Jättäkää lisääntymättä, kun ette kerran osaa ja uskalla niitä pikkudemoneitanne kasvattaa!
Kun tämä ei ole kurikysymys, vaan liittyy lapsen tempperamenttiin ja siihen, ettei pieni lapsi ymmärrä, miksi ei saa lyödä, kun se on hänestä kivaa. Ymmärrys kasvaa vasta iän myötä.
Seliseli lässynlässyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia kädettömiä vässtykkävajakkeja nykyvanhemmat ovat kun eivät saa tuollaista pikkukakaraa kuriin! Jättäkää lisääntymättä, kun ette kerran osaa ja uskalla niitä pikkudemoneitanne kasvattaa!
Kun tämä ei ole kurikysymys, vaan liittyy lapsen tempperamenttiin ja siihen, ettei pieni lapsi ymmärrä, miksi ei saa lyödä, kun se on hänestä kivaa. Ymmärrys kasvaa vasta iän myötä.
Jep ja siis nimenomaan mun ongelma on se että itse olen saanut lapsena remmistä kun en totellut, ja mulla ei ole työkaluja käsitellä lapsen käytöstä. Ihan oikeasti en osaa suhtautua normisti tollaseen temperamenttiseen lapseen, siksi surettaakin. Esikoine tosiaan oli helppo tyyppi, ei tarvinnut miettiä näitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Nepsy? Lapset ovat erilaisia, googlettele. Ja pidä vaikka päiväkirjaa (jos jaksat), siitä on myöhemmin hyötyä.
Kaikki nykykakarathan niitä nepsyjä on 🤣🤣🤣🤣 Laiskojen mammeleiden tekosyy kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on just paras ikä. Seuraa ja valvontaa pitää olla, mutta jos rakastaa lastaan, tuollainen on parasta seuraa.
Lapsenlapseni on 2 v 3 kk. Käydään leikkipuistossa, leikitään Duploilla, hoidetaan nukkea, luetaan, askarrellaan, käydään kaupassa, tutkitaan keittiön kaapit ja laatikostot, tutkitaan mummin lankavarastot ja aarrekammiot, tanssitaan, kuunnellaan lasten lauluja, nukutaan päiväunet, laitetaan ruokaa, syödään, leivotaan, polskitaan lasten altaassa lämpimällä säällä, uitetaan leikkihevosia jne.
Mummi saa aika paljon askelia askelmittarii yhden päivän aikana. No, ei tämä ole jokapäiväistä, vaan harvinaisempaa herkkua.
Oletan, että sinulla on tyttö lapsenlapsena. Onko pojista myös kokemusta?
Vilkas lapsi karkaa vaunuista kaupassa ja juoksee kaupan ympäri, repii kirjan sitä lukiessa, kiinnostuu enemmän neuloista ja pu
Ah tämä! Olen ihan äimistynyt miten MIKÄÄN puuha ei onnistu tämän kaverin kanssa, kun kaikki rikotaan ja paiskotaan. Paristi on lentänyt pikkuauto ohimoon yhtäkkiä ja itkuksi menny itselläkin. Nyt lapsi sentäs on oppinut pyytämään anteeksi, kun olen opettanut, mutta monta kertaa päivässä sitä joutuu sitten pyytämään
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia kädettömiä vässtykkävajakkeja nykyvanhemmat ovat kun eivät saa tuollaista pikkukakaraa kuriin! Jättäkää lisääntymättä, kun ette kerran osaa ja uskalla niitä pikkudemoneitanne kasvattaa!
Kun tämä ei ole kurikysymys, vaan liittyy lapsen tempperamenttiin ja siihen, ettei pieni lapsi ymmärrä, miksi ei saa lyödä, kun se on hänestä kivaa. Ymmärrys kasvaa vasta iän myötä.
Seliseli lässynlässyn.
Lapsella, joka pelkää, ei ole myöskään uhmaikää. Tällaisesta lapsesta kasvaa myös pelokas ja arka, mutta varmaan vanhemmalle helppo lapsi. Aikuisena joutuu helposti hyväksikäytetyksi ja tulee sitten masennusta ym. mielenterveysongelmia.
Uhmaikä on olennainen kehitysvaihe lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, sanoitkin että kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. 😅 Usein aistihakuiset tykkää läträtä vedessä, aistiyliherkät häiriintyy pisaroista ja itselleen väärästä veden lämpötilasta.
Jos jatkuu vielä yli 3-4 v kannattaa harkita toimintaterapeutin tutkimukseen hakeutumista.
Jännä huomio, vedellä läträä kyllä ja voisi olla kylvyssä kuin kauan vaan. Tykkää pestä myös pikkuautoja lavuaarissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Muistan tämän iän ja sen, miten esim.kävimme asuntoautoretkillä perheenä ja ihmettelen miten jaksoimme. Kaikki reissut oli ihan hirveitä, toinen 2-4 ja toinen 4-6. Olin niin tatti otsassa kun vaan voi kun kaikki kiva oli aika pelkkää rääkymistä ja tappelua, että todella mietti miksi tähän kaikkeen edes vaivautuu.
Nyt ovat ihania teinejä, mutta täytyy sanoa että edelleen on traumat noista ajoista. Nuoret kun kyselee, niin yritän kertoa, että ihania olivat pienenä, mutta oli vähän rankkaakin. Ai vähän!! Hyvä etten hypännyt sillalta mereen.
Haaveilin myös sairastumisesta, jotta saisin levätä sairaalassa. Näin väsynyt sitä oli kaikkeen. Hurjaa. Ei mitään tukiverkkoja ja puoliso välillä reissutyössä. Mutta hengissä selvittiin. Isot tsempit aloittajalle!
Itken ja nauran. Mä sanoin miehelle just kk sitten et kunpa saisin jonku ei-vakavan taudin jossa kuitenki pääsis sairaalaan lepäämään! Mies ottikin sitten pari pvää lomaa töistä kun aloin seota.
Otin myös yhden stay cationin ja menin yksin hotelliin. Istuin siellä pyjamassa koko illan. En pystys ikinä tähän yksin, luojan kiitos mies on todella hyvä ja osallistuva isä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap:lle. Ainoa neuvo, jota voin antaa on, että yritä saada päiväkotiin vähän enemmän, jotta saat levättyä ja tehtyä niitä juttuja, joita lapsen kanssa ei saa tehtyä.
Mulla on 2v3kk vanha poika, joka on aika helppo ja tasainen ja silti tunnistan joitakin juttuja arjesta. En lähtökohtaisesti lähde minnekään, joka vaatii 15min enemmän autossa istuntaa ja käyn 99% kaupassa siten, että lapsi on isän kanssa kotona ja vain aidattuun leikkipuistoon.
Tässä keskustelussa kaipaisin kyllä osalta enemmän empatiaa. Jos on väsynyt ja voimavarat vähissä, niin silloin vain moni asia on paljon vaikeampaan ja rasittavampaa.
Jos on 12 kpl moisia riiviöitä😖😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa se johonkin laitokseen.
T.Sonja
Yksi lapsistani on todella temperamenttinen, hänen kanssaan tuossa iässä piti ottaa kaikki keinot käyttöön. Tärkeintä oli, että lapselle oli huonosta käytöksestä hänelle epämieluisa seuraus aina ja joka kerta, johdonmukaisesti. Samaan aikaan keräsimme tarroja hyvästä käytöksestä ja onnistumisista ja esim 10 tarran jälkeen sai aina jonkin mukavan palkinnon. Tämän lapsen kanssa toimivia seurauksia olivat esim jäähylle joutuminen (pienenä sylijäähy), kivan lelun joutuminen jäähylle tai vaikeimmissa tapauksissa lelu joutui roskiin. Varmistimme, että lapsi aina tiesi mitä häneltä odotetaan ja myös seuraamukset, jos hän jatkaa huonoa käytöstä. Lelu roskiin oli kovin panos, mitä tarvitsi käyttää, kahden kerran jälkeen hän ymmärsi, että todella tarkoitimme, että kyseisen käytöksen piti loppua. Noin 4 v aikoihin oli jo melko helppoa. Lapsi kohtelee kaikkia kauniisti (lähes aina) ja hänellä on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Hirvittää ajatella mitä tilanne olisi, jos olisimme antaneet hänen käyttäytyä, miten tahtoo. Uskon, että ongelmia olisi paljon. Muut lapset ovat olleet helpompia. Uhmaa ja kiukkua toki paljonkin, mutta kuitenkin paljon helpompaa kuin tämän yhden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani on todella temperamenttinen, hänen kanssaan tuossa iässä piti ottaa kaikki keinot käyttöön. Tärkeintä oli, että lapselle oli huonosta käytöksestä hänelle epämieluisa seuraus aina ja joka kerta, johdonmukaisesti. Samaan aikaan keräsimme tarroja hyvästä käytöksestä ja onnistumisista ja esim 10 tarran jälkeen sai aina jonkin mukavan palkinnon. Tämän lapsen kanssa toimivia seurauksia olivat esim jäähylle joutuminen (pienenä sylijäähy), kivan lelun joutuminen jäähylle tai vaikeimmissa tapauksissa lelu joutui roskiin. Varmistimme, että lapsi aina tiesi mitä häneltä odotetaan ja myös seuraamukset, jos hän jatkaa huonoa käytöstä. Lelu roskiin oli kovin panos, mitä tarvitsi käyttää, kahden kerran jälkeen hän ymmärsi, että todella tarkoitimme, että kyseisen käytöksen piti loppua. Noin 4 v aikoihin oli jo melko helppoa. Lapsi kohtelee kaikkia kauniisti (lähes aina) ja hänellä on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Hirvittää aja
Alapeukuttakaa, jos tahdotte, mutta meillä oli esim lyömiseen/ puremiseen täysin nollatoleranssi. Sen täytyi loppua. Ensin kokeilimme kevyempiä keinoja ja jos ne eivät toimineet, niin lisäsimme panoksia. Uskon, että päiväkodissa arvostavat, että hän ei ole ikinä siellä lyönyt ketään. En ymmärrä tämmöistä, että tällaisen käytöksen annetaanko jatkua. Joidenkin vanhempia mielestä on ihan ok, jos heidän lapsensa lyö muita lapsia tai ainakin tämä on jotenkin vähemmän paha kuin että lapselle tulisi huonoja seuraamuksia lyömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia kädettömiä vässtykkävajakkeja nykyvanhemmat ovat kun eivät saa tuollaista pikkukakaraa kuriin! Jättäkää lisääntymättä, kun ette kerran osaa ja uskalla niitä pikkudemoneitanne kasvattaa!
Kun tämä ei ole kurikysymys, vaan liittyy lapsen tempperamenttiin ja siihen, ettei pieni lapsi ymmärrä, miksi ei saa lyödä, kun se on hänestä kivaa. Ymmärrys kasvaa vasta iän myötä.
Seliseli lässynlässyn.
Lapsella, joka pelkää, ei ole myöskään uhmaikää. Tällaisesta lapsesta kasvaa myös pelokas ja arka, mutta varmaan vanhemmalle helppo lapsi. Aikuisena joutuu helposti hyväksikäytetyksi ja tulee sitten masennusta ym. mielenterveysongelmia.
Uhmaikä on olennainen kehitysvaihe lapsella.
Kyllä, mutta ei se uhmaikä ole kaikilla tuommoista helvetillistä raastoa, joka ajaa koko perheen mielisairaalaan.
Mulla 4v 5kk kaksostytöt. Olen hoitanut kotona vauvasta asti. Pelisäännöt selvitetty heti kun ymmärrys lapsilla riitti. Eläväisiä toki ovat, mutta tietoisia, että jonninjoutavasta kiukuttelusta seuraa "jäähy". Moni ihmettelee kun käyn tyttöjen kaupassa. Kärrystä kiinni pitäen kävelevät nätisti kiukuttelematta mukanani. Alusta asti opetettu säännöt missä sitten liikutaankin. Eka lentoreissu noin 1,5 v sitten, kotona jo kerrottiin mitä se tarkoittaa, eli koneessa istutaan nätisti ja puuhapussit mukana, jotta voivat väritellä ja piirtää. Toki pyritään nä lentomatkat aina iltalentoina, joten tunnin kun ovat puuhailleen uni vie voiton.
Tytöillä on jumppahetki lapsiporukassa 4 x viikossa ja muutakin puuhaa pitkin viikkoa, sillä energiataso saadaan pysymään hyvinkin kurissa.. 5 v kun täyttävät menevät vuodeksi päiväkotiin ja sitte eskariin ja kouluun mutta onneni on, jotta lapset on helppoja olleet, toki sen eteen on töitä tehty ja lapsia kohdeltu siten että puheenvuoro on ja joka päivä jonka olen saanut olla tyttöjen kanssa on olleet elämäni parhaat. Isä on toki kuvioissa mukana ja rakastaa tyttöjä, mutta hänelle lankesi työssä käynnin rooli, kun pitää jonkun elantokin tienata. Illat ottaa tosi paljon vastuuta ja on tyttöjen kanssa niin saan itse sitten keskityttyä vähän enemmän kodin hoitamiseen ja aikaa myös itselleni.
Jos 2-4v. on pahinta ikinä, niin kaikki arvostus pk:n työntekijöille jotka toimivat kaikki arkipäivät koko ryhmällisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vaikealta. Valitettavasti en oikein osaa antaa neuvoja, itse olen lapseton.
Kannustan kuitenkin puhumaan tunteistasi miehellesi, että saisit purettua niitä ulos. Sano ääneen ne ns huonotkin ajatukset, joista tunnet syyllisyyttä ja sano sekin, että tunnet niistä syyllisyyttä. Sano miehelle, että tarvitset nyt kuuntelijaa ja tukea, vaikka mitään konkreettista ratkaisua ei välttämättä löydykään. Vain sekin, että saat jaettua ajatuksiasi ja saat ymmärrystä tunteillesi, antaa lisää jaksamista. Niinhän sanotaan, että se keventää mieltä. Ja ehkä samalla yhdessä keksitte jotain pieniäkin asioita, joista löytyisi helpotusta arkeen.
Kiitos.. kiva viesti. Olen puhunut ja mies ymmärtää hyvin, on todella hyvä isä ja ilman häntä lapsi olisi varmasti ihan tärviöllä, en jaksais yksin!
Mies oli hoitovapaalla vuoden ja sen päätteeksi alkoi hänki
Tuli mieleeni tuosta mitä kirjoitit 'Päikyssä lapsi on kuulemma oikein reipas ja kiltti, ei karkaile yhtään retkillä ja ei heittele tavaroita.' Tyttärelläni on lapsi joka oli juuri tuolla tavalla, päiväkodissa aina kiltti ja mukatuvainen, ei osannut edes sanoa vastaan kavereille jotka osaksi olivat jopa kiusaavia. Mutta kotona sitten hän huusi ja heitteli tavaroita eikä kuunnellut yhtään. Sama jatkui koulussa. Hänellä on todettu Autismin kirjoon kuuluva häiriö joka eteenkin tytöillä tulee esiin tällä tavalla. En kirjoita tätä siksi että luulisin että sinun lapsellasi olisi joku häiriö vaan siksi että tunnistin oman lapsenlapseni tuosta lauseesta. Ehkä teillä asiat paranee kun lapsi on 5-6vuotias ja jos ei niin silloin tarvitsee ehkä miettiä miten siitä eteenpäin.
Itsellä kokemusta samanlaisista lapsista. Rauhallisempi kausi 11-13vuotiaana.
Voi olla jonkinlaista diagnosoitavaa taustalla koska tunteet käyvät niin kuumina.
Ehdottomasti pitää lisätä päiväkotia. Pyydä sitä, se on myös ennaltaehkäisevää apua sekä lapselle, että teille aikuisille.
Näillä lapsilla voi olla hyvä olla ryhmässä ja tutussa ympäristössä, se on hyvä merkki. Sen jälkeen sinun tulisi keskittyä mitä pystyt omassa vuorovaikutuksessa muuttamaan. Pienetkin muutokset auttavat.
Perehdy mentalisaatioon ja myönteisen tunnistamisen periaatteisiin, sekä ratkaisukeskeiseen Muksuoppiin.
Lapsi testaa sinua eniten. Pitkät vuodet edessä, mutta kasvaa järkevämmäksi kuten isosisarus. Nolla toleranssi satuttamiselle. Jätä menemättä paikkoihin jotka vaarallisia ( kuten joenrannat ym) kaikkien lasten kanssa ei tehdä kaikkia asioita. Isompana sitten. Näin itse tein ja ihan hyvä tuli. Isoina osaavat kulkea kaupungilla karkaamatta auton alle. Joten toivoa on.
Uskomatonta, millaisia kädettömiä vässtykkävajakkeja nykyvanhemmat ovat kun eivät saa tuollaista pikkukakaraa kuriin! Jättäkää lisääntymättä, kun ette kerran osaa ja uskalla niitä pikkudemoneitanne kasvattaa!