Lue keskustelun säännöt.
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (596)
Vierailija kirjoitti:
Mulla 4v 5kk kaksostytöt. Olen hoitanut kotona vauvasta asti. Pelisäännöt selvitetty heti kun ymmärrys lapsilla riitti. Eläväisiä toki ovat, mutta tietoisia, että jonninjoutavasta kiukuttelusta seuraa "jäähy". Moni ihmettelee kun käyn tyttöjen kaupassa. Kärrystä kiinni pitäen kävelevät nätisti kiukuttelematta mukanani. Alusta asti opetettu säännöt missä sitten liikutaankin. Eka lentoreissu noin 1,5 v sitten, kotona jo kerrottiin mitä se tarkoittaa, eli koneessa istutaan nätisti ja puuhapussit mukana, jotta voivat väritellä ja piirtää. Toki pyritään nä lentomatkat aina iltalentoina, joten tunnin kun ovat puuhailleen uni vie voiton.
Tytöillä on jumppahetki lapsiporukassa 4 x viikossa ja muutakin puuhaa pitkin viikkoa, sillä energiataso saadaan pysymään hyvinkin kurissa.. 5 v kun täyttävät menevät vuodeksi päiväkotiin ja sitte eskariin ja kouluun mutta onneni on, jotta lapset on helppoja olleet, toki sen eteen on töitä
Tässä taas yksi rauhallistemperamenttisten lasten vanhempi tullut onnittelemaan itseään ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsellasi ei ole päiväkodissa ongelmaa käyttäytyä ja kuunnella ohjeita, noudattaa sääntöjä, sekä tulee normaalisti toimeen muiden ikäistensä kanssa omaan ikätasoonsa nähden, niin uskallan väittää, että lapsi on normaali.
Lääkärille meno on ihan turha juttu, mitään diagnoosia ei todennäköisesti tulisi.Koska "räjähdykset" ja ei -toivottu käytös on vain kotona ja perheenjäsenten kesken esiintyvää, niin "syyttävä sormeni" osoittaa sinuun ap.(ei pahalla)
Jos et ole katsonut Supernanny suomi- jaksoja, niin katso.
Teillä on pikku tyranni perheessä, joka kyykyttää ja johtaa muuta perhettä ja sanelee ehdot.
Ette saa sitä loppumaan tekemällä kaiken lapsen sääntöjen mukaan, ja varomalla suututtamasta häntä, päinvastoin, tilanne pahenee ja panokset kovenee. Lapsesi pyörittää sirkusta, jossa te vanhemmat olette klovneja. Hän ei nauti siitä, vaan on hukassa, kun todelliset s
Höpöhöpö, sinäkään et ymmärrä asiasta mitään. Esim moni nepsy pystyy/joutuu kyllä tsemppaamaan pk-päivän ajan, jolloin kotona ja _äidille_ varsinkin räjähtäen purkaa päivän paineet. Lisäksi ap ei kertonut että pk:ssa menisi normaalisti, esimerkiksi oma lapseni on pk:ssa lähinnä ujo ja hajamielinen, kun on haasteita sietää ryhmän melua ja kotona turvassa ja rauhassa villi ja räjähdysherkkä (nepsytutkimukset on aloitettu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 4v 5kk kaksostytöt. Olen hoitanut kotona vauvasta asti. Pelisäännöt selvitetty heti kun ymmärrys lapsilla riitti. Eläväisiä toki ovat, mutta tietoisia, että jonninjoutavasta kiukuttelusta seuraa "jäähy". Moni ihmettelee kun käyn tyttöjen kaupassa. Kärrystä kiinni pitäen kävelevät nätisti kiukuttelematta mukanani. Alusta asti opetettu säännöt missä sitten liikutaankin. Eka lentoreissu noin 1,5 v sitten, kotona jo kerrottiin mitä se tarkoittaa, eli koneessa istutaan nätisti ja puuhapussit mukana, jotta voivat väritellä ja piirtää. Toki pyritään nä lentomatkat aina iltalentoina, joten tunnin kun ovat puuhailleen uni vie voiton.
Tytöillä on jumppahetki lapsiporukassa 4 x viikossa ja muutakin puuhaa pitkin viikkoa, sillä energiataso saadaan pysymään hyvinkin kurissa.. 5 v kun täyttävät menevät vuodeksi päiväkotiin ja sitte eskariin ja kouluun mutta onneni on, jotta l
Onko vaikea tajuta, että useat vanhemmat osaavat laittaa rajat, ja jos niitä rikotaan, sillä on seuraukset.
Kerrotaan tulossa oleva tilanne ja kuinka siinä käyttäydytään
Sitä sanotaan kasvattamiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Mulla 4v 5kk kaksostytöt. Olen hoitanut kotona vauvasta asti. Pelisäännöt selvitetty heti kun ymmärrys lapsilla riitti. Eläväisiä toki ovat, mutta tietoisia, että jonninjoutavasta kiukuttelusta seuraa "jäähy". Moni ihmettelee kun käyn tyttöjen kaupassa. Kärrystä kiinni pitäen kävelevät nätisti kiukuttelematta mukanani. Alusta asti opetettu säännöt missä sitten liikutaankin. Eka lentoreissu noin 1,5 v sitten, kotona jo kerrottiin mitä se tarkoittaa, eli koneessa istutaan nätisti ja puuhapussit mukana, jotta voivat väritellä ja piirtää. Toki pyritään nä lentomatkat aina iltalentoina, joten tunnin kun ovat puuhailleen uni vie voiton.
Tytöillä on jumppahetki lapsiporukassa 4 x viikossa ja muutakin puuhaa pitkin viikkoa, sillä energiataso saadaan pysymään hyvinkin kurissa.. 5 v kun täyttävät menevät vuodeksi päiväkotiin ja sitte eskariin ja kouluun mutta onneni on, jotta lapset on helppoja olleet, toki sen eteen on töitä
Hienoa että teillä on toiminut! Mutta oletatko ettei pelisääntöjä ja kuria pidetä muissa perheissä? Helpon temperamentin omaavien lasten vanhemmat yleensä luulevat olevansa erinomaisia kasvatuksessa koska lapset sattuvat olemaan helppoja luonteeltaan.
Meillä on nyt 6-v ja on kyllä rankempaa hänen kanssaan kuin 4-vuotiaana.
Silloin oli vain vilkas ja toimelias, nyt myös uhmainen. Raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyömistä ja läpsimistä ei tulisi sietää, oli lapsi miten pieni tahansa. Selitys, että lapsi ei ymmärrä tai se on hauskaa ei pitäisi olla mahdollista. Kaikkeen fyysiseen satuttamiseen pitäisi olla nollatoleranssi, ja antaa ikävuoteen sopiva rangaistus jos äitiä, isää tai sisaruksia lyö.
Miksi hakemalla haetaan jotain erityislapsi- diagnoosia, kun monesti (ei aina!) se on vain kasvatus, joka on pielessä.
Paetaan jonkun diagnoosin taakse , ettei tarvitse keskittyä kasvattamiseen ja lyödään tenavalle puhelin käteen, että se on hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsellasi ei ole päiväkodissa ongelmaa käyttäytyä ja kuunnella ohjeita, noudattaa sääntöjä, sekä tulee normaalisti toimeen muiden ikäistensä kanssa omaan ikätasoonsa nähden, niin uskallan väittää, että lapsi on normaali.
Lääkärille meno on ihan turha juttu, mitään diagnoosia ei todennäköisesti tulisi.Koska "räjähdykset" ja ei -toivottu käytös on vain kotona ja perheenjäsenten kesken esiintyvää, niin "syyttävä sormeni" osoittaa sinuun ap.(ei pahalla)
Jos et ole katsonut Supernanny suomi- jaksoja, niin katso.
Teillä on pikku tyranni perheessä, joka kyykyttää ja johtaa muuta perhettä ja sanelee ehdot.
Ette saa sitä loppumaan tekemällä kaiken lapsen sääntöjen mukaan, ja varomalla suututtamasta häntä, päinvastoin, tilanne pahenee ja panokset kovenee. Lapsesi pyörittää sirkusta, jossa te vanhemmat olette klovneja. Hän ei nauti siitä, vaan on hukassa, kun todelliset s
Kun komennat, sanot suoraan mitä haluat. Ei mitään "nyt pitäisi olla kiltisti..." vaan "Nyt loppui lyöminen", otat kädestä kiinni tai muutoin tiukka ote. Sen jälkeen olet kylmästi hiljaa etkä selittele. Joka kerran kun esim heittää jollakin tavaralla, tiukka EI! Otat tavaran ja siirrät esim komeroon. Ei selittelyjä. Kun selität ja höpötät koko ajan vaikkapa kantaessasi pois ei toivotusta käyttäytymisestä, lapsi saa juuri sitä huomiota, jota haluaa.
Jos vain pystyt, komennat kerran, tiukka ilme kasvoille, etkä puhu etkä selittele. Etkä varsinkaan lepertele kun sanot asiasta. Ihan liikaa vanhemmat pehmeällä lässytysäänellä selittelee tekemisiään, jolloin kasvatuksesta tulee lapsen mielestä vain hauskaa leikkiä. Kun sanot vakavasti etkä pehmentele hymyllä, menee paremmin perille. Etkä varsinkaan heti jälkeen päin lohduttele, kun lapsi huomaa tehneensä väärin ja näyttää pettyneeltä.
Kokemusta on sukulaisen lapsesta, jota kyllä tiukasti komennettiin, mutta kun alahuuli alkoi väpättää, äiti alkoikin aina lohdutella ja lepytellä. Voit vain kuvitella, miten äkkiä lapsi oppi käyttämään tätä hyväkseen ja tekemään mitä ikinä huvitti. Kamala lapsi.
Itse olen hankkinut äänieristeisen kopin johon lapsi joutuu raivokohtausten aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 4v 5kk kaksostytöt. Olen hoitanut kotona vauvasta asti. Pelisäännöt selvitetty heti kun ymmärrys lapsilla riitti. Eläväisiä toki ovat, mutta tietoisia, että jonninjoutavasta kiukuttelusta seuraa "jäähy". Moni ihmettelee kun käyn tyttöjen kaupassa. Kärrystä kiinni pitäen kävelevät nätisti kiukuttelematta mukanani. Alusta asti opetettu säännöt missä sitten liikutaankin. Eka lentoreissu noin 1,5 v sitten, kotona jo kerrottiin mitä se tarkoittaa, eli koneessa istutaan nätisti ja puuhapussit mukana, jotta voivat väritellä ja piirtää. Toki pyritään nä lentomatkat aina iltalentoina, joten tunnin kun ovat puuhailleen uni vie voiton.
Tytöillä on jumppahetki lapsiporukassa 4 x viikossa ja muutakin puuhaa pitkin viikkoa, sillä energiataso saadaan pysymään hyvinkin kurissa.. 5 v kun täyttävät menevät vuodeksi päiväkotiin ja sitte eskariin ja kouluun mutta onneni on, jotta l
Tai jospa nämä "helpot" lapset on vain kasvatettu hyvin. On ollut rajat ja säännöt kohdallaan.
Ihan turha sanoa, että joillakin "on vaan luonteeltaan helpot lapset". KAIKKI lapset tarvitsevat ohjausta kasvaakseen ja kehittyäkseen .
Nykyään se on se puhelin, jolle kasvatusvastuu on sysätty, ja sitten ihmetellään, miksi lapset on sekaisin. Vauvaikäisistä alkaen, ei tarvitse edes osata pitää puhelinta kädessä, niin aletaan videoita näyttää, puhumattakaan taaperoikäisistä, joilla on oma padi tai puhelin. Sitä kun muutaman tunnin päivässä tuijotetaan niin...hyvä tulee!
Ei muuta kun lääkäriin, että saadaan virallinen todistus, jotta mun lapsi on erityislapsi, niin ei tarvi yrittääkään tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset on lapsia, vaatii välillä kärsivällisyyttä, voi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen......
Tutkituta pääsi.
voi niitä aikoja, voi niitä aikoja, lapset on Luojan lahja. Olkaa kiitollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivoava lapsi kannattaa lukita kaappiin. Muille kuulosuojaimet kunnes hiljenee. Nopeasti oppii mitä raivareista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsellasi ei ole päiväkodissa ongelmaa käyttäytyä ja kuunnella ohjeita, noudattaa sääntöjä, sekä tulee normaalisti toimeen muiden ikäistensä kanssa omaan ikätasoonsa nähden, niin uskallan väittää, että lapsi on normaali.
Lääkärille meno on ihan turha juttu, mitään diagnoosia ei todennäköisesti tulisi.Koska "räjähdykset" ja ei -toivottu käytös on vain kotona ja perheenjäsenten kesken esiintyvää, niin "syyttävä sormeni" osoittaa sinuun ap.(ei pahalla)
Jos et ole katsonut Supernanny suomi- jaksoja, niin katso.
Teillä on pikku tyranni perheessä, joka kyykyttää ja johtaa muuta perhettä ja sanelee ehdot.
Ette saa sitä loppumaan tekemällä kaiken lapsen sääntöjen mukaan, ja varomalla suututtamasta häntä, päinvastoin, tilanne pahenee ja panokset kovenee. Lapsesi pyörittää sirkusta, jossa te vanhemmat olette klovneja. Hä
Olen ihan samoilla linjoilla. Aivan liikaa turhaa selittelemistä ja lässyttämistä "ei nyt tuolla lailla voi.." tai "olehan nyt jooko kiltisti". Ei. Napakasti kielto ja turhan huomion karsiminen jos alkaa kiukutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä aloittajalle! Mun mielestä ikävuodet 1-4 oli hirveitä, vaikka meidän lapsi oli tosi kiltti ja rauhallinen. En ainakaan muista, että se olisi ikinä lyönyt minua, ja tiedän varmasti, ettei kertaakaan karannut missään kaupungilla tai heittäytynyt kaupan lattialle kiljumaan.
Se elämä pikkulapsen kanssa vaan on raskasta ja tylsää. Hoidat, peset, viihdytät, vahdit, yrität opettaa jotain, ulkoilet hitaaaaasti loputtomissa puistoissa, laitat päiväunille ja iltaunille, ruokit vähän väliä ja yrität arvailla että onko nyt tulossa talven miljoonas tauti, kun on vähän posket lämpimät tai ruoka ei maistu. 4 v. eteenpäin lapsi alkaa hoitaa osan noista jo itse, ja sen kanssa voi tehdä jotain sellaista järkevää, joka on aikuisestakin oikeasti hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun lapsenlapseltani, jota paljon hoidan. Olen ainoa isovanhempi yksinhuoltajaperheen lapselle, joten päivähoitoa ja minua kummempaa tukiverkkoa ei heillä myöskään ole. Vanhemmalla ei ole muuta mahdollisuutta lepoon, vapaaseen tai omaan aikaan, kuin se, minkä lapsi on hoidossa tai minulla.
Olen saanut siis oman osani läpsimisistä, raapimisista ja tavaroilla/ tavaroiden heittelystä, päättömästä säntäilystä ja karkaamisyrityksistä. Poliisia ei ole vielä tarvittu, mutta palokuntaa kyllä, joten tiedän siis asiasta paljonkin.
Olen huomannut, että liian äänekäs ja vilkas ympäristö sekä liialliset virikkeet ja aktiviteetit kiihdyttävät lapsen välillä jopa sekopäiseksi. Olen myös hetken aikaa päiväkodissa työskennellessäni nähnyt, miten riehuva lapsi saadaan rauhalliseksi OPETTAMALLA häntä leikkimään. Tarjoamalla siis riehunnan ja kiukuttelun vastapainoksi kiinnostavaa tekemistä. Hyvällä menestyksellä
Aiheen sivusta, mutta tuli kyynel silmään kertomuksestasi. Olet ihana mummo, joka näkee lapsen omana erityisenä itsenään. Teillä on hieno ihmissuhde. Olet kullanarvoinen äiti myös omalle lapsellesi, joka saa avullasi hengähtää lapsiarjesta. Minä kiitän sinua, ja nyt menen kiittämään omaa äitiäni, joka on meidän perheen ainoa isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsellasi ei ole päiväkodissa ongelmaa käyttäytyä ja kuunnella ohjeita, noudattaa sääntöjä, sekä tulee normaalisti toimeen muiden ikäistensä kanssa omaan ikätasoonsa nähden, niin uskallan väittää, että lapsi on normaali.
Lääkärille meno on ihan turha juttu, mitään diagnoosia ei todennäköisesti tulisi.Koska "räjähdykset" ja ei -toivottu käytös on vain kotona ja perheenjäsenten kesken esiintyvää, niin "syyttävä sormeni" osoittaa sinuun ap.(ei pahalla)
Jos et ole katsonut Supernanny suomi- jaksoja, niin katso.
Teillä on pikku tyranni perheessä, joka kyykyttää ja johtaa muuta perhettä ja sanelee ehdot.
Ette saa sitä loppumaan tekemällä kaiken lapsen sääntöjen mukaan, ja varomalla suututtamasta häntä, päinvastoin, tilanne pahenee ja panokset kovenee. Lapsesi pyörittää sirkusta, jossa te vanhemmat olette klovneja. Hän ei nauti siitä, vaan on hukassa, kun todelliset s
Hyvänen aika, ei lapsi tahallaan halua olla ns paha tai hankala. Hän saattaa kuormittua lyhyessä päiväkotipäivässä niin paljon, että tuo käytös purkautuu kotona. Tyranni ei ole 2,5 v oikea termi. Lapsi vasta kasvaa, hänen aivonsa ovat aivan keskeneräiset.
Oli lapsen toimintatapojen taustalla mitä tahansa, yhdestä asiasta kaikki kolme asiantuntijaa ovat yhtä mieltä: Lapsi ei koskaan pahuuttaan käyttäydy tavalla, jonka muut kokevat hankalaksi tai sopimattomaksi. Jokainen lapsi haluaa osata, onnistua ja tehdä parhaansa, Salmenperä kiteyttää.
https://www.talentia.fi/talentia-lehti/miksi-santeri-tormailee/
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsellasi ei ole päiväkodissa ongelmaa käyttäytyä ja kuunnella ohjeita, noudattaa sääntöjä, sekä tulee normaalisti toimeen muiden ikäistensä kanssa omaan ikätasoonsa nähden, niin uskallan väittää, että lapsi on normaali.
Lääkärille meno on ihan turha juttu, mitään diagnoosia ei todennäköisesti tulisi.Koska "räjähdykset" ja ei -toivottu käytös on vain kotona ja perheenjäsenten kesken esiintyvää, niin "syyttävä sormeni" osoittaa sinuun ap.(ei pahalla)
Jos et ole katsonut Supernanny suomi- jaksoja, niin katso.
Teillä on pikku tyranni perheessä, joka kyykyttää ja johtaa muuta perhettä ja sanelee ehdot.
Ette saa sitä loppumaan tekemällä kaiken lapsen sääntöjen mukaan, ja varomalla suututtamasta häntä, päinvastoin, tilanne pahenee ja panokset kovenee. Lapsesi pyörittää sirkusta, jossa te vanhemmat olette klovneja. Hän ei nauti siitä, vaan on hukassa, kun todelliset s
Huomaatko,että sinun neuvomassa kasvatustavassa se on vanhemmat, jotka koventaa panoksia? Tämä on väärä suunta, aivan väärä. Perehdy tutkimustietoon, sitä kyllä riittää.
kyllä se helpottaa parinkymmenen vuoden päästä
Kun lapsellasi ei ole päiväkodissa ongelmaa käyttäytyä ja kuunnella ohjeita, noudattaa sääntöjä, sekä tulee normaalisti toimeen muiden ikäistensä kanssa omaan ikätasoonsa nähden, niin uskallan väittää, että lapsi on normaali.
Lääkärille meno on ihan turha juttu, mitään diagnoosia ei todennäköisesti tulisi.
Koska "räjähdykset" ja ei -toivottu käytös on vain kotona ja perheenjäsenten kesken esiintyvää, niin "syyttävä sormeni" osoittaa sinuun ap.(ei pahalla)
Jos et ole katsonut Supernanny suomi- jaksoja, niin katso.
Teillä on pikku tyranni perheessä, joka kyykyttää ja johtaa muuta perhettä ja sanelee ehdot.
Ette saa sitä loppumaan tekemällä kaiken lapsen sääntöjen mukaan, ja varomalla suututtamasta häntä, päinvastoin, tilanne pahenee ja panokset kovenee. Lapsesi pyörittää sirkusta, jossa te vanhemmat olette klovneja. Hän ei nauti siitä, vaan on hukassa, kun todelliset säännöt puuttuvat. Tilanne on raskas myös hänelle!
. Ei tuollaista menoa varmaankaan jaksa loputtomiin.
Hae apua kasvatusneuvolasta tai jostain, mitä pikemmin, sen parempi.
Tsemppiä!