Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (658)
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapset ovat kokonaisvaltaisia ja hyvin fyysisiä. Vanhemmat, joille tämä fyysisyys on epämukavaa ja vierasta, voivat olla helisemässä. He yrittävät älyllisesti selittää jotain sääntöjä tunnekuohun vallassa olevalle 3-vuotiaalle. Ja jouduttuaan lopulta fyysisesti puuttumaan ja ohjaamaan lastaan, tekevät sen epävarman pelokkaasti "en kai vain satuta sua" -tyylillä. Vähemmästäkin pikkulapsi ärsyyntyy ja taistelee kaikin voimin vastaan. Antaa palautteen koko kropallaan.
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle pitää näyttää, kuka on suoja ja auktoriteetti, se joka pitää huolta JA määrää. Voi olla epävarmuutta.
- lapsi on lapsi
Aikuinen kasvattaa.
Ettekö te itse ole koskaan kovaäänisiä tai innostuneita tai huonotuulisia tai villejä?
Elämää.
Älkää kaikkea yrittäkö kontrolloida.
Ei nopeissa tilanteissa puhumalla selvitä.
Eleet ja konkreettinen ohjaus.
Älkääkä hölmot kyselkö lapseltanne asioita mielipidettä, jos se ei ole lapsen vallassa.
Sekoitatte pienen ihmisen sielun.
Älä kysele tyhmiä. Ota se vastuu.
Lähtisimmekö kauppaan? Ei ole lapsen päätettävissä. Kauhea vastuu pienelle.
Otatko tämän punaisen vai tämän keltaisen? Sen lapsi voi päättää.
Olen kuullut sivusta ihan kummallisia keskusteluja tai tyhmiä kyselyjä, joita AIKUINEN kyselee.
Itse veikkaan, että oma nuori äitini on minulle kertonut liikaa ja olen hirveän vastuuntuntoinen ja kannan ihan liikaa vastuuta asioista, jotka eivöt ole vastuullani.
Suokaa lapsellenne se lapsuus ja lapsentasoiset vastuut.
Omituinen helvettikokemus sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, Eihän tuo ole normaalia.
Oletko käyttänyt lapsen lääkärissä noista oireista?
Lisää liikuntaa ja keskittymistä sopiviin haasteisiin.
No en kyllä haukkuis taitaa nykyisin lastenkasvatus olla vaan niin vaikeaa, ja tämä meidän yhteiskuntamme
lisää vain lapsiperheiden vaikeuksia tulohuolineen kun tuntuu ettei päättäjät välitä yhtään mitään vain kuinka
paljon saadaan leikattua mistäkin tuesta ym. TSEMPPIÄ VAAN KAIKILLE KASVATTAJILLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyyköhän keskittymään jos on montakin lasta ja kaikki huutaa yhteen ääneen!
Kyllähän se kauhein ikä on 14 -17 vuotiailla !!!
-Kuuden teini tytön isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kyseessä ole ihan tavallinen ja tyypillinen taapero. AP on vaan jo nelikymppinen, kun kerta esikoinen on jo aikuinen, joten hänestä pikkulapsiaika tuntuu raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, voi. On se raskasta kun on yksi lapsi, joka on vieläpä siinä iässä että voi vaan nostaa syliin (eikä paljon kanna), voi istuttaa vaunuihin, talvella vaikka pulkkaan. Ei TARVITSE neuvotella (lasten kanssa ei neuvotella btw). Tosi raskasta kun on vieläpä toinen vanhempi vuorottelemassa kun itseä kyrsii. Hoitopaikkakin on, älä nyt vahingossakaan laita sitä sinne kokoaikaisesti niin voit ulvoa lisää, kun on niiiin vaikeaa ja raskasta (kun et vain makaa kotona sitä aikaa kun se riesa on hoidossa). Voi että on se perhe elämä niin hastavaa (YHDEN kanssa).
Kannatan perinteistä kasvatuskeinoa: tukista lastasi. Huono käytös loppuu heti kun lapsi huomaa syy-seurassuhteen. Mutta älä sano sanaa tulostaminen.
Tällä palstalla on paljon, anteeksi vaan, idiootteja, jotka ovat ainakin omasta mielestään "hyviä" ja kauhistelevat ehdotustani. Se on seuraus siitä, että näillä ihmisillä on paljon syyllisyyttä, jota he kompensoivat asenteillaan. Siis, on helppo omata "hyvä" asenne kun se ei kosketa heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on että lapset ovat samallalailla erinlaisia kuin aikuisetkin, toiset ymmärtävät yhteisen hyvän ja sääntöjen päälle jotain toiset kuvittelevat että säännöt eivät häntä koske.... Sanot että teillä on ok näyttää tunteinta mutta ilmeisesti tämä koskee vain lapsia ja joudut itse peittämään omat tunteesi? Sinullakin on oikeus suuttua siinä missä lapsi suuttuu!
Pitkällä tähtäimellä tähän ei voi sanoa mitään muuta kuin että yritä keksiä mikä lasta motivoi, oma perheeni ei sitä omalla kohdallani ikinä keksinnyt ja kaikki oli molemmin puolista tappelua, itse en tämän vuoksi ikinä ole oppinnut luottamaan ihmisiin (ja miksi luottaisin jos en omaan perheeseeni pystynnyt luottamaan).
Pahimmassa tapauksessa tulette aina tappelemaan jokaisesta asiasta ja luottamusta ei tule koskaan syntymään.
Ap. Lapsesi on mielisairas. Eikö sulla mitään hiljaista auktoriteettia ja asemaa?
Kovempi kuri. Kyllä lapsi ymmärtää koventamista. Toi on sitä ikää kun testataan vanhempia. Kunnon komennus. Ei kuulosta yhtään normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tästä iästä 2-4v ei varoiteta tarpeeksi..ilman tukiverkkoja se on helvettiä, jos lapsi on temperamenttinen
Meillä oli eri ikäiset kolme tempperamenttista 2-4 vuotiasta lasta. Annettiin lasten vapaasti touhuta kotosalla ettei tule turhia konflikteja mutta yleiset rajat ja säännöt pidettiin, monenlaista tapahtui mutta aika hyvin selvittiin ilman tukiverkkoja. Isovanhemmat oli iäkkäitä, sairastivat tai muuten mt-ongelmaisia ja ilkeitä etteivät halunneet auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Sen älykkyys on vielä about porsaan tasolla. Puhuminen ja lällyttely ei nyt auta, pistä hanttiin sille, koska ei ton ikäset kuuntele.
Menee ohi.