On se hassua, että vasta 55 v ymmärtää vanhenevansa.
Äitini on 85 v ja ajattelen usein, että noin se käy minullekin vielä: että sulkijalihakset eivät pidä - ettei hahmota, mitä itselle puhutaan - että kaulan alle muodostuu hyvin leveä ja löysä heltta.
En osaa oikein kuvailla, miksi nyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana olen alkanut tajuamaan tämän. Nuorena sitä vain luuli, että vanheneminen tarkoittaa, että silmäkulmiin tulee ryppyjä ja hiukset harmaantuvat. Sitä ei oikeasti tajunnut, mitä vanehenminen tarkoittaa.
Oletteko te muut tajunneet sen jo aiemmin?
Kommentit (10)
En ole kyllä vielä tajunnut. Kohta on mulla ikää 51 vuotta. Isäni täyttää 89v on ihan virkeä. Liikkuu, juttelee ihan järkeviä. Ei vanhuus pelota.
Av:lla ei ainakaan moni tajua. Sen verran paljon tänne tulee ikääntyviä halveksivia aloituksia. Vanhemmista naisista siis.
On siis varsin yleistä, ettei ymmärretä, että olemme kaikki samassa veneessä.
Joo, olen tajunnut jo aiemmin. Isä seitsemänkymppisenä hoivakodissa, pari perussairautta, dosetti, työ sairaalassa ja vanhainkodissa...kaikenlaista on tullut vastaan, musta ne ikipirteät ja asiansa hoitavat ysikymppiset ovat poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä vielä tajunnut. Kohta on mulla ikää 51 vuotta. Isäni täyttää 89v on ihan virkeä. Liikkuu, juttelee ihan järkeviä. Ei vanhuus pelota.
Sun maailmasi on vain niin suppea ja hahmotat sen omien hyvin vähäisten kokemustesi perusteella. Etkä hahmota sitäkään, millaiseksi oma mahdollinen vanhuutesi muodostuu, kun viisikymppisenä olet siinä kunnossa kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Oottekste jotain hölmöjä vai?
Millä sinä sitten perustelet av-haukkumiset, joissa toisen ikää ja iän tuomia muutoksia kritisoidaan? Joko se on itsevihaa, tai sitten he luulevat olevansa ikuisesti kiinteitä ja rypyttömiä.
Olen 52 vuotias ja tajusin kun en meinannut päästä tavallisesta henkilöautosta ulos. Lonkat sökönä, joten kai tässä väkisin vanhenee
Kun teen työtä vanhusten parissa, niin toki olen ymmärtänyt sen kauan. Toisaalta tämä on toki lisännyt tietynlaista huolta niistä ihan viimeisistä vuosista, jotka usein on aika karut, mutta toisaalta se on poistanut huolta siitä että mitä sitten kun täyttää vaikka 60 tai 70 - sitä on nähnyt vanhainkodeissa niin paljon tuon ikäisiä oikein pirteitä ja tyylikkäitä poikia ja tyttäriä vanhempiaan katsomassa, ja tietää että he elää hyvin aktiivista hyvää elämää pääosin, joten en minä sellaista vanhenemista pelkää. Toki joku sairaus voi iskeä nuorenakin ja tehdä elämän rajoitetuksi, mutta niinhän sellainen voi iskeä aika nuorenakin. Itse olen viisikymppinen, ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Mitään ryppyjä en todellakaan pelkää.
Minä tajusin vanheneväni 53-vuotiaana. Olen aina ollut hoikka tiimalasi. Yhtäkkiä peilistä katsoi joku muu.
Jaa kyllä minä olen tajunnut jo nuorena ihan vaan mummoa katsomalla.