Ettehän lemmikinomistajat oikeasti pidä itseänne sen koiran tai kissan äitinä?

Vierailija kirjoitti:

Taas on aloitus, joka ei ole keneltäkään pois. Luulis maailmassa olevan isompiakin murheita, kun tämä ja Rossossa ruokailu äitienpäivänä. Me ainakin ollaan koiralle äiti ja iskä ja koira ei siltikään ole pomo. Kuten ei pitäisi olla lapsenkaan missään perheessä...

Ehkä noita nimityksiä on monen vaikea ymmärtää, jos itsellä ei ole koiraa. Arjessa koiralle tulee puhuttua paljon, vaikka se ymmärtää puheesta vain joitain sanoja. Silti tarvitaan jonkinlaiset nimet emännälle ja isännälle, jotka koira oppii. Harva sanoo koiralle, että menehän vaikka Jarin luo. Sitä sanoo nimenomaan, menehän iskän luo. 

Minusta on aivan ok, jos kotona kutsuu itseään lemmikin mammaksi tai äidiksi. Sunnuntain Helsingin sanomissa oli kuitenkin muuta koira, jotka olivat (älykkäitä kun ovat) lähettäneet äitienpäiväonnittelut ihan lehteen. Lehdessähän on sentään ihan oma palsta lemmikkiuutisille.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on söpöä kutsua itseään lemmikkinsä äidiksi/isäksi 😂 Mulla ei ole lapsia eikä tule. Oma valinta. Ei ole lemmikkiäkään tällä hetkellä, mutta jos mulla olisi vaikka koira, niin ilman muuta se koira olisi mun vauveli ja minä vauvelin äiti 😝

Oudoin asia mitä hetkeen lukenut. En kumminkaan yllättynyt, vauva palstalla.  

Hyvä että katkaiset perimäsi. 

Mitä tarkoitat tällä "oikeasti" äitinä? Ei kai nyt kukaan kuvittele että olisi vaikka synnyttänyt lemmikkinsä. Mutta kun miettii ihmisiä, niin eikö adoptioäiti ole oikea äiti? Mitä on äitiys ja kuka sen määrittää? Ja kerro vielä, että miksi jaksat loukkaantua siitä, että jotkut rakastavat lemmikkejään kuten lapsia? Mitä se sun persettäs kutittaa? Hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aivan ok, jos kotona kutsuu itseään lemmikin mammaksi tai äidiksi. Sunnuntain Helsingin sanomissa oli kuitenkin muuta koira, jotka olivat (älykkäitä kun ovat) lähettäneet äitienpäiväonnittelut ihan lehteen. Lehdessähän on sentään ihan oma palsta lemmikkiuutisille.

 

Niin? Mikä nyt taas on ongelma? Miten teitä muita ihmisiä arvostelevia mt-ongelmaisia putkahtelee kuin sieniä sateella....

Mulla on gerbiili jolle olen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on söpöä kutsua itseään lemmikkinsä äidiksi/isäksi 😂 Mulla ei ole lapsia eikä tule. Oma valinta. Ei ole lemmikkiäkään tällä hetkellä, mutta jos mulla olisi vaikka koira, niin ilman muuta se koira olisi mun vauveli ja minä vauvelin äiti 😝

 

Oudoin asia mitä hetkeen lukenut. En kumminkaan yllättynyt, vauva palstalla.  

Hyvä että katkaiset perimäsi. 

Ja sieltä taas toksista mt-ongelmaisen myrkkyä... Kannattaa mennä pois keskustelupalstalta, kun et muuhun kykene.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on gerbiili jolle olen äiti

<3

En pidä itseäni koirieni vanhempana, enkä muutenkaan ole koskaan halunnut olla äiti. Kutsun itseäni mammaksi vain siksi, että se on tavallaan vakiintunut tapa ja minulle luontevampaa, kuin viitata itseeni omalla etunimelläni. Koirien on ainakin meidän arjessamme hyödyllistä osata yhdistää ihminen tiettyyn nimeen tai sanaan, ja tällöin itsestä on puhuttava kolmannessa persoonassa, jos haluaa käyttää vain yhtä sanaa. En koe tarvetta asemoida itseäni suhteessa koiriin mitenkään tietyllä tavalla, mutta jos sen tekisin, olisin ehkä lähinnä esimies. En ole tyranni, vaan minulla on direktio-oikeus, johdan toimintaa ja teen päätökset siitä, kuka mitäkin tekee ja millaisia sääntöjä noudatetaan. Vastaan perehdytyksestä ja opetan koirani toimimaan niiltä odottamallani tavalla. Koirillani on oikeus kokea olonsa turvalliseksi, toteuttaa lajityypillisiä ja yksilökohtaisia tarpeitaan, ja saada asianmukaista terveydenhuoltoa ja huolenpitoa koko niiden elämän ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Eläimet eivät ole mitään lapsen korvikkeita. Pysyn kaukana naisista, jotka ovat jotain mammoja (yleensä hysteerisinä räksyttäville ja täysin kurittomille) koirilleen.

Minä käytän koiralleni itsestäni nimitystä mamma. Sen on tunnettava jokin sana, joka tarkoittaa sille nimeomaan minua. Se helpottaa arkea. Minun koirani ei ole pieni eikä räksyttävä ja se on äärimmäisen hyvin koulutettu. Tiedän täsmälleen koirani olevan koira, jonka vuoksi pidän huolen myös siitä, että sen elämään kuuluu koiran tarvitsemia asioita, kuten paljon ulkoilua metsässä, juoksemista, haistelua, seuraa ja leikkiä. Olen kuitenkin hoitanut lemmikkiäni siitä asti, kun se oli aivan pieni pentu. Nyt se on jo vanheneva eläin. Sen maailmassa minä merkitsen turvaa, hoivaa, hellyyttä jne. eli kaikkea sitä, mitä äiti tarjoaa lapselleen. Vaikka se nyt alkaa harmaantua ja liikkuu hieman emtistä vaivalloisemmin, se on edelleen minun pikkuiseni. 

En ymmärrä miksi toiset ärsyyntyvät siitä miten lemmikkinsä kanssa kommunikoi. Minä olen kissani mamma. Kerron sille myös kaikki asiani. 

Lapsuudenkotini kissa oppi tuntemaan äitini äitinä, ja minut etunimellä. Koska se oli kaikista luontevinta; minä kutsuin tietenkin äitiäni äidiksi, ja äitini minua etunimellä tai lempinimellä. Joten ne nimet kissakin sitten oppi.

Kun pihalta tai rappukäytävästä kuului askelten ääniä, saatoin sanoa kissalle "tuleekohan sieltä äiti?" ja kissa osasi mennä eteiseen odottamaan. :D Samaten äitini saattoi sanoa "Minttu* tulee!", ja kissa osasi tulla minua vastaan.

Joten, vaikka kissa olikin perheessä ehdottomasti lemmikin asemassa, oli se silti perheenjäsen ja äidilleni yksi "lisälapsi". Äidilleni kissa oli "mamman mussukka", minulle "rakas pieni".

Ne oli mamman kaks ottopoikaa (kollikissat), nyt jo edesmenneet.

En, minulla on kolme lasta ja yksi kissa.

Vierailija kirjoitti:

kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset naiset tekevät ison uroskoiran kanssa. somessakin jakavat pusukuvia koiran kanssa ja kutsuvat sitä perheenjäseneksi.

Kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset miehet tekevät narttukoiran kanssa? 

Tottakai pidän. Oma rakas koira on ihan yhtä tärkeä kuin lapseni ja rakastan häntä samalla tavalla. Koira on koko perheelle kaikki kaikessa.

En pitänyt. Ei oikein istu suuhuni tuollaiset sanat.

Ei itsellä ole lapsia, mutta kyllä kerron mun koiralle ja kissalle, että äiti täällä? Ja se on minun hellittely nimi heille, että olen heidän äiti ja ne koirat ja kissat minun lapsia? Mitä ihmeen väärää tässä on? Kun pidän eläimistä huolta ja rakastan heitä. Ostan heille ruoat ja vien lääkäriin. Ostan heille lelut ym. 

Ap, niin kysyn sinulta, että pitääkö sinun laittaa lasten huolto ilmoitus näistä eläimistä, jotka kutsuvat itseään äidiksi tai isäksi? Voi, voi, kun teen niin väärin. Eikö sinulla parempaa tekemistä riitä, jos olet niin kiinnostunut lapsista, niin silloin sinun pitää mennä johonkin ryhmään esim. puolustamassa lasten oikeuksia esim. osa lapsista asuu orpo kodeissa tai miksi et puolusta heitä, kun osalla lapsilla ei ole vanhempia lainkaan? Ja joita hakataan ja käytetään hyväksi ja osalla alkoholisti vanhemmat ja lyövät lapsia ym.  Mutta toki ap on niin tyhmä, että ihan tyhjänpäiväiseen asiaan riittää laittaa aloitus. Vai kuinka? 

Kyllä saa kutsua äidiksi ja isiksi, mitä se kellekään kuuluu.

Kutsun itseäni koiran äidiksi joo, mutta en toki kuvittele synnyttäneeni häntä. En jotenkin ihan noin vakavasti ota tätä äitiyttä :D kuulostaisi jotenkin paljon koomisemmalta sanoa vaikka äitipuoli, ihan kuin ottaisi kovinkin vakavasti koiran äitiyden! :D Löysätkää vähän pipoa ja menkää nauttimaan aurinkoisista keleistä.