Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jotkut osaa valita oikean kumppanin?
11.05.2024 |
Minä en ole koskaan osannut. Ensimmäisen pitkän suhteen aloitin 16 vuotiaana, mutta en todellakaan tiennyt mitä halusin, enkä oikeastaan edes pitänyt tästä pojasta erityisesti. Jos olisin pitänyt, en olisi pussaillut muiden kanssa. Jopa hänen kaveriensa, eikä minua vaivannut yhtään, jos olisivat kertoneet. Seuraava suhde meni sekin täysin päin seiniä. Homma oli koko 15 vuoden ajan yksi askel eteenpäin ja 2 taakse. Yksin tässä nyt olen ja en tiedä kannattaako enää edes yrittää, koska en ilmeisestikkään osaa.
N.47
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on, että ei suhteen alussa kukaan tiedä mitä siitä tulee ja edes että kuka ja millainen se toinen on, tai edes sitä että millainen itse on. Tuurilla mennään, vaikka tietysti monet tämän haluaa kiistää.
En oikein tähän usko. Miksi jotkut valitsevat aina huonon kumppanin ja jotkut aina hyvän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olitko koko ajan yksin, kun odotit eksääsi takaisin vai yrititkö löytää uutta jossain vaiheessa?"
Yksin. Ei minua kiinnostanut etsiä ketään muuta, oli niin vahva tunne siitä että hän vielä palaa. Enkä varmasti olisi edes saanut itseäni kiinnostumaan kenestäkään muusta, ajattelin vain häntä.
Samaa mietin. Itsellä yksi parempi parisuhde, mutta siinäkin oltiin ihan eri maailmoista. Näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan pitänyt pysyä siinä ja käydä virikkeelliset keskustelut jonkun muun kanssa. Muihin parisuhteisiin sitten päteekin etten ole osannut lopettaa ajoissa/heti vaikka kaikki merkit käskeneet niin, tähän nykyiseenkin. Ehkä olisin törmännyt johonkin järkevään kun en olisi kuluttanut aikaa näiden kammotusten kanssa.
Enpä juurikaan perusta naisesta, joka ei ole tänäään viisaampi kuin eilen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, unohda miehet ja ala elää itsenäistä elämää.
Niin, ap:n pitää kokea voimaantuminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien kanssa tarvitse muuttaa tai mennä naimisiin. Kannattaa odottaa 2 vuotta kun ensihuuma on haihtunut ja näkee jo toisen viat. Sitten päättää järjellä, onko ihastus kumppanuuden arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Itsellä yksi parempi parisuhde, mutta siinäkin oltiin ihan eri maailmoista. Näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan pitänyt pysyä siinä ja käydä virikkeelliset keskustelut jonkun muun kanssa. Muihin parisuhteisiin sitten päteekin etten ole osannut lopettaa ajoissa/heti vaikka kaikki merkit käskeneet niin, tähän nykyiseenkin. Ehkä olisin törmännyt johonkin järkevään kun en olisi kuluttanut aikaa näiden kammotusten kanssa.
Täälä kärsitty samasta ongelmasta. Eli ne punaiset liput on heiluneet alusta asti, mutta olen vain hakannut päätäni seinään ja jatkanut. En ymmärrä, että miksi. Ihan ne konkreettisimmat asiat ovat olleet pielessä, mutta en vaan ole osannut lähteä. Ensimmäisen miesystävän kohdalla kävi niin, että yritykset tyssäsivät aina siihen, että mies suuttui. No mitä sitten, miksi minä en saisi lähteä, mutta minä siis aina jäin. Lopulta en keksinyt muuta keinoa, kun alkaa räikeästi pettää miestä. Hän ei vaan halunnut sittenkään jättää minua vaan alkoi rajoittaa elämääni. Lopulta kun minulla oli jo asunto hankittuna, hän itkien ymmärsi, että olen oikeasti lähdössä. Jos oli vikaa minussa kun en osannut oikealla tavalla lähteä, niin oli kyllä miehessäkin, koska se on todella jumaa henkistä väkivaltaa, että pyritää pitämään väkisin ( jopa uhkaillen) kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa tarvitse muuttaa tai mennä naimisiin. Kannattaa odottaa 2 vuotta kun ensihuuma on haihtunut ja näkee jo toisen viat. Sitten päättää järjellä, onko ihastus kumppanuuden arvoinen.
Minä odotin 10 vuotta ja seuraavat 6 olin varma siitä, etten ikinä tule muuttamaan tämän miehen kanssa yhteen.
ei kukaan osaa valita . jos on saanut hyvät geenit lotossa niin ei sellasesta puolisosta luovuta. olipa sitten millainen hirviö tahansa. joten geeni-ihmiset osaa valita kun kukaan ei heitä jätä. rumemmat ei osaa valita koska heillä ei niin arvoa tai väliä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä mitenkään erityisemmin kumppania ole valinnut. Viihdyimme yhdessä ja vähitellen ihastumisen kautta tunteet muuttuivat rakkaudeksi. Näillä menty 22v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on, että ei suhteen alussa kukaan tiedä mitä siitä tulee ja edes että kuka ja millainen se toinen on, tai edes sitä että millainen itse on. Tuurilla mennään, vaikka tietysti monet tämän haluaa kiistää.
En oikein tähän usko. Miksi jotkut valitsevat aina huonon kumppanin ja jotkut aina hyvän?
Aivan. Kyllä voi olla järki mukana.
Ja kyllä voi ottaa opikseen niistä huonoista suhteista. Itse ajattelen että se on juurikin seurustelun tarkoitus, että oppii myös tuntemaan itseään ja ja sitä mikä ei toimi ja mikä taas voisi toimia. Uskaltaa etsiä sellaisen toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on, että ei suhteen alussa kukaan tiedä mitä siitä tulee ja edes että kuka ja millainen se toinen on, tai edes sitä että millainen itse on. Tuurilla mennään, vaikka tietysti monet tämän haluaa kiistää.
En oikein tähän usko. Miksi jotkut valitsevat aina huonon kumppanin ja jotkut aina hyvän?
Joskus voi taustalla olla esim. läheisriippuvuutta tai traumakokemusta, jota yrittää korjata hakemalla hyväksyntää. Hyväksikäyttäjät osaavat hyvin haistaa tällaiset kohteet uhreikseen. Eli kyse ei ole siitä, että valitsee huonon kumppanin, vaan enemmänkin siitä, että suostuu suhteeseen melkein kenen kanssa tahansa tai ei edes tiedä, millainen on hyvä suhde.
Se taasen, jos päätyy hyvään suhteeseen, on 100% tuurista kiinni. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, millaiseksi toinen muuttuu ajan kanssa. Minä olin omasta mielestäni oikein hyvässä suhteessa 18 vuotta, mutta jotain tapahtui ja miehestä tuli väkivaltainen huumeidenkäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa tarvitse muuttaa tai mennä naimisiin. Kannattaa odottaa 2 vuotta kun ensihuuma on haihtunut ja näkee jo toisen viat. Sitten päättää järjellä, onko ihastus kumppanuuden arvoinen.
Minä odotin 10 vuotta ja seuraavat 6 olin varma siitä, etten ikinä tule muuttamaan tämän miehen kanssa yhteen.
Mitä sinä oikein tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edustan niin harvinaista olentoa, että kun löysin vastakappaleen niin ei tarvinnut miettiä. Sen tietää.
Rakastunut henkilö tosiaan tietää. Ja hyvin usein on myös väärässä. Koska se välitön ihastuksen tunne ei mitenkään korreloi sen kanssa, että luvassa on hyvä, pitkä suhde. Hyvällä tuurilla sellainen voi tulla, mutta usein ei.
Rakastunut on eri kuin välitön ihastunut.
Ovat kyllä ihan eri.
Sama pätee rakastuneeseen: on hyvin usein väärässä luuloineen.
Olen kaksi kertaa ollut rakastunut ja molemmat on olleet hyviä suhteita.
Tämä nykyinen on kantanut.
Tässä se on. Rakas ja kumppani ja ystävä ja puhe ja seksikin sujuu.
Ihastunut olen ollut vaikka kuinka monta kertaa. Kaukoihastunut etenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Itsellä yksi parempi parisuhde, mutta siinäkin oltiin ihan eri maailmoista. Näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan pitänyt pysyä siinä ja käydä virikkeelliset keskustelut jonkun muun kanssa. Muihin parisuhteisiin sitten päteekin etten ole osannut lopettaa ajoissa/heti vaikka kaikki merkit käskeneet niin, tähän nykyiseenkin. Ehkä olisin törmännyt johonkin järkevään kun en olisi kuluttanut aikaa näiden kammotusten kanssa.
Täälä kärsitty samasta ongelmasta. Eli ne punaiset liput on heiluneet alusta asti, mutta olen vain hakannut päätäni seinään ja jatkanut. En ymmärrä, että miksi. Ihan ne konkreettisimmat asiat ovat olleet pielessä, mutta en vaan ole osannut lähteä. Ensimmäisen miesystävän kohdalla kävi niin, että yritykset tyssäsivät aina siihen, että mies suuttui. No mitä sitten, miksi minä en saisi lähteä, mutta minä siis aina jäin. Lopulta e
Tärkeä on ottaa opiksi.
Ihastuin, puhuttiin siitä että ei haluta kumpikaan lapsia ja siitä suhde lähti etenemään.
En perusta käsitteestä se oikea, en ole käynyt kaikkia maailman miehiä läpi.
Ihastuminen ja rakastuminen. Nuo kun on molemmin puolista niin hyvä tulee. Rakastamaansa ihmistä ihailee, kunnioittaa ja haluaa hänelle kaikkea hyvää.
Ei oikeasti asiaa valita.
Käytännössä ihmiset vaan törmää toisiinsa ja tulee toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on, että ei suhteen alussa kukaan tiedä mitä siitä tulee ja edes että kuka ja millainen se toinen on, tai edes sitä että millainen itse on. Tuurilla mennään, vaikka tietysti monet tämän haluaa kiistää.
En oikein tähän usko. Miksi jotkut valitsevat aina huonon kumppanin ja jotkut aina hyvän?
Huomaatko paradoksin?
Miksi jotkut valitsevat aina hyvän kumppanin? Jos se kumppani olisi hyvä, se ei vaihtuisi. Ei tarvitsisi enää valita. Leskeytyminen ainoa poikkeus, jos ei halua olla yksin loppuelämäänsä..
Sama pätee rakastuneeseen: on hyvin usein väärässä luuloineen.