Kuinka jotkut osaa valita oikean kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja rakastuminen. Nuo kun on molemmin puolista niin hyvä tulee. Rakastamaansa ihmistä ihailee, kunnioittaa ja haluaa hänelle kaikkea hyvää. 

Niinhän sitä luulisi, mutta pahimmat traumani olen noista saanut, kun naisen rakkaus onkin loppunut.

Minulla tärkein kriteeri kumppanilleni on se, millainen olo minulla hänen seurassaan on. Haluan kokea oloni arvostetuksi, rakastetuksi ja turvalliseksi myös sellaisina hetkinä, kun tulee jokin konflikti tai olosuhteet vaikeutuvat. Haluan kokea, että voin olla avoin ja oma itseni. Kaikki muu on tämän asian rinnalla toisarvoista. 

Ei tavallisilla ihmisillä, jotka eivät käy tinderissä, ole mitään laumaa mistä valita. Olin vuosia yksin, sitten vain sattumalta tutustuin mieheen, jonka kanssa oli luontevaa yhdessä ja molemminpuolinen ihastuminen. Mies vaikutti kaikin puolin ihanalta ja aloitettiin suhde, joka on kestänyt jo yli 10 vuotta. Eli en joutunut erityisemmin valitsemaan mitään, vain sen, että kun tapasin täydellisen miehen, tajusin olla päästämättä menemään. 

Alkoton, tupakoimaton, toista kunnioittava, kiltti mies, hyvä ja rakastava isä. Hyvin valitsin alle 25v sitten enkä kadu.

AP, sun ongelma kuulostaa olevan se, että lähdet suhteisiin ihmisten kanssa jotka eivät alunperinkään kiinnosta ja vaikka koko suhde tuntuu olevan taistelua niin silti jäät siihen tilanteeseen etkä lähde siitä tilanteesta pos. Mainitsit, että sulla oli suhde, jossa 15 vuoden ajan koko ajan  mentiin yksi askel eteenpäin ja 2 taakse. 'Normaali' ihminen olisi sietänyt tuollaista tilannetta ehkä kuukauden verran ja jos tilanteeseen ei tulisi muutosta niin hän lopettaisi suhteen. Eli ala nostamaan standardejasi ja älä A) mene yhteen ihmisten kanssa, jotka eivät alunperinkään kiinnosta ja B) älä jää roikkumaan suhteeseen, jossa olet tyytymätön. Tuon 15 vuoden aikana minkä tuhlasit tuohon epäsopivaan kumppaniin olisit ehtinyt tavata monta sopivampaa kumppaniehokasta.

AP, sun ongelma kuulostaa olevan se, että lähdet suhteisiin ihmisten kanssa, jotka eivät alunperinkään kiinnosta ja vaikka koko suhde tuntuisi olevan taistelua, jäät silti siihen tilanteeseen etkä lähde siitä pois. Mainitsit, että sinulla oli suhde, jossa 15 vuoden ajan mentiin yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse. 'Normaali' ihminen olisi sietänyt tuollaista tilannetta ehkä kuukauden verran, ja jos tilanteeseen ei tulisi muutosta, hän lopettaisi suhteen. Eli ala nostamaan standardejasi ja älä A) mene yhteen ihmisten kanssa, jotka eivät alunperinkään kiinnosta, ja B) älä jää roikkumaan suhteeseen, jossa olet tyytymätön. Tuon 15 vuoden aikana, jonka tuhlasit tuohon epäsopivaan kumppaniin, olisit ehtinyt tavata monta sopivampaa kumppaniehdokasta. 

Kyllähän se sattumankauppaa on. Tosia-asia on, että jos sulle laitettaisiin eteen riviin vaikka 20 jotakuinkin ikään ja sosiaaliseen ryhmään kuuluvia miehiä, niin ihan onnellinen avioliitto olisi useamman kuin yhden kanssa odotettavissa.

Se on ihan satua, että jossain olisi juuri vain se yksi sielunkumppani joka pitäisi miljardeista ihmisistä löytää.

Lähes jokaisella on myös kokemus, miten tuntuu aivan hirveän kovasti joku ohimennen nähty ihminen kiinnostavan. Ja tunne voi olla molemmin puolinen. Mutta ei siitä mitään tulisi, koska jompikumpi on todennäköisemmin varattu joka tapauksessa, eikä kemia ja himo kestä ehkä arkea kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien kanssa tarvitse muuttaa tai mennä naimisiin. Kannattaa odottaa 2 vuotta kun ensihuuma on haihtunut ja näkee jo toisen viat. Sitten päättää järjellä, onko ihastus kumppanuuden arvoinen.

Ja senkin jälkeen kannattaa muutama vuosi katsoa, ennen kuin haluaa lapsia sen miehen kanssa tehdä.

Tärkeintä on rakkaus. Eli ensinnäkään en alkaisi edes olla miehen kanssa, josta en heti olisi aivan innoissani ja umpirakastunut. Ei kumppania kannata valita siksi että on fiksu, hyvin toimeentuleva ja ihan mukava. "Ihan mukava" ei riitä, vaikka kuinka olisi ns hyvää aviomies- ja isäainesta.

Sitten onkin se tahto. Sekä oma että miehen tahto saada asiat onnistumaan, vaikeudet ja kriisit ylitettyä. Ja kun taustalla on se rakkaus, niin sillä mennään pitkälle. Ja sitten sitä vaan edelleen on perhosia mahassa kun toisen näkee, vaikka yhdessä on oltu jo 30 vuotta 😊

Ap, usko pois että löydät vielä rakkauden. Mutta älä tyydy järkivalintaan tai ihan kivaan, odota sitä joka oikeasti kolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on rakkaus. Eli ensinnäkään en alkaisi edes olla miehen kanssa, josta en heti olisi aivan innoissani ja umpirakastunut. Ei kumppania kannata valita siksi että on fiksu, hyvin toimeentuleva ja ihan mukava. "Ihan mukava" ei riitä, vaikka kuinka olisi ns hyvää aviomies- ja isäainesta.

Sitten onkin se tahto. Sekä oma että miehen tahto saada asiat onnistumaan, vaikeudet ja kriisit ylitettyä. Ja kun taustalla on se rakkaus, niin sillä mennään pitkälle. Ja sitten sitä vaan edelleen on perhosia mahassa kun toisen näkee, vaikka yhdessä on oltu jo 30 vuotta 😊

Ap, usko pois että löydät vielä rakkauden. Mutta älä tyydy järkivalintaan tai ihan kivaan, odota sitä joka oikeasti kolahtaa.

Lisään tähän kommenttiini vielä että ongelmissa on muistettava sekin että kukaan ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen, joten en voi myöskään odottaa sitä puolisolta. Ongelmia ja kriisejä tulee elämässä aina ja niiden yli täytyy vaan mennä, mutta se rakkaus siellä auttaa aina.

Nämä on vähän sellaisia juttuja, joissa on helppo viisastella jos itsellä käy hyvä tuuri. Itselläkin huonoja kokemuksia, vaikka olen kokenut turvallisen lapsuuden, olen koulutettu ja ihan tavallinen ihminen. Siltikin kaksi liittoa takana. Ihmiset ei ymmärrä, että joku mustasukkaisuus tms pettäminen hiipii suhteeseen vähitellen. Ei kukaan ala suhteeseen jonkun ihmisen kanssa, jonka otsassa lukee että " petän sinua selän takana 2 vuotta" tai alkoholisoidun 10 vuoden kuluttua. Sitten kun se mies onkin se oma mies niin asiat ei olekaan niin helppoja. Siksi vertaistuki on ainut joka auttaa ( narsismi, alkoholismi) yms. Muiden kommentit vain lisäävät pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se sattumankauppaa on. Tosia-asia on, että jos sulle laitettaisiin eteen riviin vaikka 20 jotakuinkin ikään ja sosiaaliseen ryhmään kuuluvia miehiä, niin ihan onnellinen avioliitto olisi useamman kuin yhden kanssa odotettavissa.

Se on ihan satua, että jossain olisi juuri vain se yksi sielunkumppani joka pitäisi miljardeista ihmisistä löytää.

Lähes jokaisella on myös kokemus, miten tuntuu aivan hirveän kovasti joku ohimennen nähty ihminen kiinnostavan. Ja tunne voi olla molemmin puolinen. Mutta ei siitä mitään tulisi, koska jompikumpi on todennäköisemmin varattu joka tapauksessa, eikä kemia ja himo kestä ehkä arkea kuitenkaan.

Mitä tarkoitat "ihan onnellisella avioliitolla"? Ei tuo ainakaan minun kohdallani toteutuisi. Haluan suhteelta henkistä ja seksuaalista yhteensopivuutta, samanlaisia elämänarvoja, yhteensopivaa elämäntyyliä, sitä että toisen kanssa synkkaa, on kemiaa ja vetovoimaa - haluan intohimoa ja romantiikkaa. Tämä kaikki ei todellakaan toteutuisi edes yhden kanssa kahdestakymmenestä randomista, saati useamman. Itse veikkaisin, että sadasta henkilöstä ehkä muutama voisi olla tällainen. Ihan kivoja tyyppejä kyllä löytyy, eli voisin tulla ihan hyvin juttuun useamman kanssa kahdestakymmenestä - mutta en olisi oikeasti onnellinen parisuhteessa, jos toinen olisi vain kiva kaveri, mutta moni noista toivomistani asioista ei toteutuisi.

Ja kemia ja himo kestävät kyllä arkea - miksi eivät kestäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuushan on, että ei suhteen alussa kukaan tiedä mitä siitä tulee ja edes että kuka ja millainen se toinen on, tai edes sitä että millainen itse on. Tuurilla mennään, vaikka tietysti monet tämän haluaa kiistää.

En oikein tähän usko. Miksi jotkut valitsevat aina huonon kumppanin ja jotkut aina hyvän?

 

Huomaatko paradoksin?

Miksi jotkut valitsevat aina hyvän kumppanin? Jos se kumppani olisi hyvä, se ei vaihtuisi. Ei tarvitsisi enää valita. Leskeytyminen ainoa poikkeus, jos ei halua olla yksin loppuelämäänsä..

Kyllä hyvän kumppaninkin kanssa voi suhde päättyä. Mutta silloin se päättyy useimmiten eri lailla kuin huonon kumppanin kanssa. Simppeli esimerkki voisi esimerkiksi olla se, jos toiveet lasten hankkimisesta eivät kohtaa - toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei. Tämä ei välttämättä tule esiin jo suhteen alussa, tai sitten kumpikaan ei silloin ole varma, mitä mieltä on. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä on vähän sellaisia juttuja, joissa on helppo viisastella jos itsellä käy hyvä tuuri. Itselläkin huonoja kokemuksia, vaikka olen kokenut turvallisen lapsuuden, olen koulutettu ja ihan tavallinen ihminen. Siltikin kaksi liittoa takana. Ihmiset ei ymmärrä, että joku mustasukkaisuus tms pettäminen hiipii suhteeseen vähitellen. Ei kukaan ala suhteeseen jonkun ihmisen kanssa, jonka otsassa lukee että " petän sinua selän takana 2 vuotta" tai alkoholisoidun 10 vuoden kuluttua. Sitten kun se mies onkin se oma mies niin asiat ei olekaan niin helppoja. Siksi vertaistuki on ainut joka auttaa ( narsismi, alkoholismi) yms. Muiden kommentit vain lisäävät pahaa oloa.

Esimerkiksi meistä moni ajattelee että ollaan täydelliset toisillemme ja myös suhteemme on vaan niin ihana! Eivät he tiedä että meillekin se sairaalloinen mustasukkaisuus, henkinen ja hieman fyysinenkin väkivalta ym "hiipi suhteeseen" jossain vaiheessa. Ei sitä alussa ollut, mutta kun vuosien varrella ihmiset ja tilanteet muuttuu. 

Mutta niistä taisteltiin yhdessä yli. Olisi meilläkin kumpi vaan voinut päättää että tämä oli tässä, mutta niin ei tehty. On ollut huonoja, todella huonoja aikoja ja välillä on tuntunut siltä että auttaako enää mikään mutta kyllä. Ollaan haettu apua yksin ja yhdessä ja päästy noista ongelmista yli. Siinä ei ole tippaakaan tuuria, vaan molemmilta vain tahtoa ja taistelua. Monihan ei edes tahdo enää yrittää, vaan mieluummin päättää suhteen koska se on helpompaa. Silloin on helppoa syyttää toisia hyvästä tuurista.

Voihan sitä kyseenalaistaa että kannattaako aina edes yrittää päästä kaikkien ongelmien yli. Mutta meillä on nyt jo pitkään ollut todella seesteinen, äärettömän onnellinen liitto ja rakkautta aivan valtavasti. Tämä voittaa sen alkuhuuman mennen tullen. Todella paljon olisin menettänyt, jos olisin valinnut sen helpomman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on vähän sellaisia juttuja, joissa on helppo viisastella jos itsellä käy hyvä tuuri. Itselläkin huonoja kokemuksia, vaikka olen kokenut turvallisen lapsuuden, olen koulutettu ja ihan tavallinen ihminen. Siltikin kaksi liittoa takana. Ihmiset ei ymmärrä, että joku mustasukkaisuus tms pettäminen hiipii suhteeseen vähitellen. Ei kukaan ala suhteeseen jonkun ihmisen kanssa, jonka otsassa lukee että " petän sinua selän takana 2 vuotta" tai alkoholisoidun 10 vuoden kuluttua. Sitten kun se mies onkin se oma mies niin asiat ei olekaan niin helppoja. Siksi vertaistuki on ainut joka auttaa ( narsismi, alkoholismi) yms. Muiden kommentit vain lisäävät pahaa oloa.

Esimerkiksi meistä moni ajattelee että ollaan täydelliset toisillemme ja myös suhteemme on vaan niin ihana! Eivät he tiedä että meillekin se sairaalloinen mustasukkaisuus, henkinen ja hieman fyysinenkin väkivalta ym "hiipi suhte

Niin. No nämä on hankalaa juttuja. Todennäköisesti sinuakin pidettäisi yleisesti vain typeränä jos jatkat suhdetta henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen.  Tosiasia kuitenkin on, että ihmisillä voi olla monenlaisia kokemuksia ja tilanteet eivät koskaan ole mustavalkoisia. Kaikkia tekoja ei voi eikä pidä hyväksyä, mutta joskus ihmiset voivat muuttua. Tämä kuitenkin edellyttää tietysti esim.päihteistä luopumista jos arvaamaton käytös liittyy siihen. Jos alkoholisti ei halua itse muutosta tai näe ongelmaansa, niin ero on ainut mahdollisuus eikä sitä pidä sietää. Silloin ei auta suhteen puolesta taistelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on vähän sellaisia juttuja, joissa on helppo viisastella jos itsellä käy hyvä tuuri. Itselläkin huonoja kokemuksia, vaikka olen kokenut turvallisen lapsuuden, olen koulutettu ja ihan tavallinen ihminen. Siltikin kaksi liittoa takana. Ihmiset ei ymmärrä, että joku mustasukkaisuus tms pettäminen hiipii suhteeseen vähitellen. Ei kukaan ala suhteeseen jonkun ihmisen kanssa, jonka otsassa lukee että " petän sinua selän takana 2 vuotta" tai alkoholisoidun 10 vuoden kuluttua. Sitten kun se mies onkin se oma mies niin asiat ei olekaan niin helppoja. Siksi vertaistuki on ainut joka auttaa ( narsismi, alkoholismi) yms. Muiden kommentit vain lisäävät pahaa oloa.

Esimerkiksi meistä moni ajattelee että ollaan täydelliset toisillemme ja myös suhteemme on vaan niin ihana! Eivät he tiedä että meillekin se sairaalloinen mustasukkaisuus, henki

Niin. No nämä on hankalaa juttuja. Todennäköisesti sinuakin pidettäisi yleisesti vain typeränä jos jatkat suhdetta henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisillä voi olla monenlaisia kokemuksia ja tilanteet eivät koskaan ole mustavalkoisia. Kaikkia tekoja ei voi eikä pidä hyväksyä, mutta joskus ihmiset voivat muuttua. Tämä kuitenkin edellyttää tietysti esim.päihteistä luopumista jos arvaamaton käytös liittyy siihen. Jos alkoholisti ei halua itse muutosta tai näe ongelmaansa, niin ero on ainut mahdollisuus eikä sitä pidä sietää. Silloin ei auta suhteen puolesta taistelu.

Sanoinkin että sitä tahtoa täytyy olla molemmilla. Mutta noin yleisesti joillain ihmisillä on ajatus että pitkä suhde on "tuuria" ja että on vaan sattunut kohdalle ihan paras kumppani. Niin sekään ei välttämättä pidä paikkaansa. Kyllä se pitkä hyvä suhde on yleensä vaatinut ihan kirjaimellisesti työtä suhteen eteen. Sitoutumista. Että ei otetakaan sitä eroa vaikka se olisi monesti helpompaa.

Mä ihmettelen vielä sitä, miten jotkut yleensäkään edes saa kumppanin itselleen.