Kuinka jotkut osaa valita oikean kumppanin?

Totuushan on, että ei suhteen alussa kukaan tiedä mitä siitä tulee ja edes että kuka ja millainen se toinen on, tai edes sitä että millainen itse on. Tuurilla mennään, vaikka tietysti monet tämän haluaa kiistää.

Ehkä ulkomailla (vaikka länsimaatkin) olisi enemmän vaihtoehtoja. Suomi on aika pieni ja ahdas käsitys joillakin miehillä naisista, joilla on ikää enemmän kuin 20v. Tai sitten meillä naisilla on joku outo diktaattorikarma tai liskokarma edellisestä elämästä, joka aiheuttaa pieniä säröjä matrixiin.

TUURILLA! Ei työllä, ei taidolla, ei tuskalla, ei järjellä, vaan tuurilla!

Itse valitsin sen johon ihastuin ensisilmäyksellä. Molemmat tiesi heti, että tämä. Sen jälkeen on kasvettu yhteen ja kestetty myötä ja vastamäet. 37 vuotta yhdessä. 

Edustan niin harvinaista olentoa, että kun löysin vastakappaleen niin ei tarvinnut miettiä. Sen tietää.

Useimmat taitavat vain ikään kuin valua mukana, kun uusi tuttavuus tulee eteen. En tiedä mitä kukin haluaa ja haaveilee parisuhteelta, mutta voi olla, että moni esittää suurempia vaatimuksia siihen nähden, mitä itsellä on annettavanaan. Väitän, että myös "oikean" kumppanin löytäneet eivät aina ole tyytyväisiä kumppaniinsa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat taitavat vain ikään kuin valua mukana, kun uusi tuttavuus tulee eteen. En tiedä mitä kukin haluaa ja haaveilee parisuhteelta, mutta voi olla, että moni esittää suurempia vaatimuksia siihen nähden, mitä itsellä on annettavanaan. Väitän, että myös "oikean" kumppanin löytäneet eivät aina ole tyytyväisiä kumppaniinsa.

Voi olla mahdotonta löytää kaikilta osin sopiva kumppani. Pitää valita mitkä on ne tärkeimmät osa-alueet.

Vierailija kirjoitti:

Edustan niin harvinaista olentoa, että kun löysin vastakappaleen niin ei tarvinnut miettiä. Sen tietää.

Rakastunut henkilö tosiaan tietää. Ja hyvin usein on myös väärässä. Koska se välitön ihastuksen tunne ei mitenkään korreloi sen kanssa, että luvassa on hyvä, pitkä suhde. Hyvällä tuurilla sellainen voi tulla, mutta usein ei.

Kun ihastuu ja juttu on jotenkin molemminpuolinen niin se on siinä ja tuurilla mennään joo. Jos ei ole sitä alkuajan ihastusta niin se on sitten joku keinotekoinen juttu jossa partnerin pitää olla sitä sun tätä ja tehdään vaikka pitkä lista kaikkea. Kun mennään ihastuksen kanssa niin paketti on mikä on eikä siinä ruveta miettimään minkäänlaisia vaatimuksia että sen pitää olla sitä ja tätä sellaista ja sellaista.

Jos alussa tuntuu että on rakkautta, on kyse lopulta itsensä kehittämisestä. Tietysti molemminpuolin. Sielu eli sisin pysyy lopulta muuttumattomana.. 

Olen valinnut tyhmästi. Minulla on ollut ei-lista (mielenterveysongelmat, addiktiot ja aggressiivisuus). Olen silti löytänyt sairalloisen mustasukkaisen ja pettävän työnarkomaanin, rakkausriippuvaisen sarjapettäjän ja mielenterveysongelmansa salanneen, joka paranoian paljastuessa osoittautui erittäin aggressiiviseksi ;(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edustan niin harvinaista olentoa, että kun löysin vastakappaleen niin ei tarvinnut miettiä. Sen tietää.

Rakastunut henkilö tosiaan tietää. Ja hyvin usein on myös väärässä. Koska se välitön ihastuksen tunne ei mitenkään korreloi sen kanssa, että luvassa on hyvä, pitkä suhde. Hyvällä tuurilla sellainen voi tulla, mutta usein ei.

No tämäpä. Mä "tiesin", olin täysin varma että tässä se nyt on, mutta koko juttu loppui jo muutaman kuukauden päästä toisen osapuolen aloitteesta. Vielä vuosia sen jälkeenkin olin varma ettei se loppu ollut lopullinen vaan hän vielä palaa elämääni ja elämme yhdessä elämämme loppuun saakka, mutta ei hän koskaan palannut. Nyt en enää edes odota, tajuan että olin vain rakkaudesta sekaisin.

Itsekunnioitus? Järki? Arkielämän yhteensopivuus? Ihastuminen?

Ainaskin otat oman vastuun. Osaispa 99% narsistisista ihmisistä tehdä saman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edustan niin harvinaista olentoa, että kun löysin vastakappaleen niin ei tarvinnut miettiä. Sen tietää.

Rakastunut henkilö tosiaan tietää. Ja hyvin usein on myös väärässä. Koska se välitön ihastuksen tunne ei mitenkään korreloi sen kanssa, että luvassa on hyvä, pitkä suhde. Hyvällä tuurilla sellainen voi tulla, mutta usein ei.

No tämäpä. Mä "tiesin", olin täysin varma että tässä se nyt on, mutta koko juttu loppui jo muutaman kuukauden päästä toisen osapuolen aloitteesta. Vielä vuosia sen jälkeenkin olin varma ettei se loppu ollut lopullinen vaan hän vielä palaa elämääni ja elämme yhdessä elämämme loppuun saakka, mutta ei hän koskaan palannut. Nyt en enää edes odota, tajuan että olin vain rakkaudesta sekaisin.

Olitko koko ajan yksin, kun odotit eksääsi takaisin vai yrititkö löytää uutta jossain vaiheessa? 

Ap, unohda miehet ja ala elää itsenäistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edustan niin harvinaista olentoa, että kun löysin vastakappaleen niin ei tarvinnut miettiä. Sen tietää.

Rakastunut henkilö tosiaan tietää. Ja hyvin usein on myös väärässä. Koska se välitön ihastuksen tunne ei mitenkään korreloi sen kanssa, että luvassa on hyvä, pitkä suhde. Hyvällä tuurilla sellainen voi tulla, mutta usein ei.

Rakastunut on eri kuin välitön ihastunut.

Ovat kyllä ihan eri.

No varmaan olisi hyvä aloittaa siitä, että edes pitää siitä toisesta ihmisestä...  Sitten tapaillessa selviää onko yhteiset tulevaisuudentavoitteet, arvomaailma, huumororintaju, ajanviettotavat ja niin edelleen. Plus kiinnität huomoita mahdollisiin red flageihin.

Kannattaa opetella olemaan myös yksin ja puntaroida matkan varrella, että mitä itse oikeasti haluaa ja mitä haluaa antaa.