Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen liian vanha kaikkeen
11.05.2024 |
Olen 47-vuotias, ja tuntuu siltä, että elämä on ohi, ja tämän ikäinen ei kelpaa enää mihinkään
Töitä ei löydy, koska on liian vanha, parisuhteeseen on liian vanha (yksikään mies ei kiinnostu näin vanhasta naisesta, se on tullut erittäin selväksi), ja tuntuu siltä, että harrastuksiin ja kaikkeen muuhunkin on liian vanha. Ja jos jostain uudesta harrastuksesta innostut, niin siitä olisi pitänyt innostua se 20 vuotta sitten, jos et halua erottua kaikista muista
Ja sitten pitäisi keksiä elämäänsä sisältöä seuraavaksi 35-40 vuodeksi (olettaen että sitä elää suunnilleen saman verran kuin keskivertosuomalainen)
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP kanssasi samaa ikäluokkaa.
Minäkään en saa työtä vanhuudestani johtuen. Tosin 75 syntynyt ei pääse eläkkeellekkään kuin vasta vuonna 44.Täytyy siis kärvistellä 20 vuotta, kunnes pääsee eläkkeelle.
Luuletko, että onni ja autuus tulee sitten kun oot päässyt eläkkeelle? Ei kukaan tiedä terveydestä jne. joten eikö ihan itsensä vuoksi kannattaisi ottaa tästäkin päivästä kaikki se ilo, mitä siitä saa irti? Ettei sitten vanhana kaduta, että olisipa nuorena ajatellut toisin.
Asiasta ei ole epäselvää. Lähinnä vituttaa ikääni suhtautuvat HR-ihmiset. Firmoihin on ilman mitään pätevyyttä palkattu HR-tehtäviin Viivi 25v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis, että oikein vaan ärsyttää että vihdoin alkoi oikeasti tuntemaan itsensä ja tajuamaan mikä kiinnostaa ja mikä ei.
Nyt on jo myöhäistä ja entistä enemmän vaan harmittaa se kaikki väärä mihin aikaa ja energiaa meni nuorena tuhlaamaan. Ilmankos silloin oli jotenkin hankalaa ja vääränlaista kaikki eikä elämässä ollut ikinä sitä sellaista kunnon elämäniloa vaan sitä enemmänkin vain odotti, että ehken huomenna kaikki on paremmin.
Enää sitä huomista ei voi edes tulla.
Niin. Riippuu myös onko rahaa vaikka käydä matkalla. Tai mikä on mahdollista, asumisessa ja maastossa. Kotiin (ja someen) voi tietenkin keksiä asioita harrasteluun, sekin vaatii ehkä hieman rahaa kotona puuhailla. Ja onko kaikilla perhe tai onko kipinää jollakin toisella. Ehkä keksit jotain.
Viivi 25 v pääsee HR-tehtäviin ilman mitään pätevyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP kanssasi samaa ikäluokkaa.
Minäkään en saa työtä vanhuudestani johtuen. Tosin 75 syntynyt ei pääse eläkkeellekkään kuin vasta vuonna 44.Täytyy siis kärvistellä 20 vuotta, kunnes pääsee eläkkeelle.
Luuletko, että onni ja autuus tulee sitten kun oot päässyt eläkkeelle? Ei kukaan tiedä terveydestä jne. joten eikö ihan itsensä vuoksi kannattaisi ottaa tästäkin päivästä kaikki se ilo, mitä siitä saa irti? Ettei sitten vanhana kaduta, että olisipa nuorena ajatellut toisin.
No mua kaduttaa se jo näin keski-iässä, etten nuorena ajatellut toisin. En minä tällaista elämää halunnut. Enkä voi tätä myöskään korjata tai enää muuksi muuttaa, koska kelloa ei saa käymään takaperin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys.
Ihan takuulla 47v naiselle löytyy ottajia paljon. Nettikeskusteluista ja jopa valtamediasta saa kylläkin kuvan, että miehille kelpaavat vain alle 30-vuotiaat naiset. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee ja kuulee.
m41v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viivi 25 v pääsee HR-tehtäviin ilman mitään pätevyyttä.
Viivin 25v mielestä nelikymppinen on vanha ja hänet pitää karsia pois haastateltavista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan takuulla 47v naiselle löytyy ottajia paljon. Nettikeskusteluista ja jopa valtamediasta saa kylläkin kuvan, että miehille kelpaavat vain alle 30-vuotiaat naiset. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee ja kuulee.
m41v
Ottajia löytyy, mutta töihin ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoista, jos ei löydä elämäänsä sisältöä nelikymppisenä.
Minä erosin nelikymppisenä, ja sen jälkeen on elämä ollut paljon mukavampaa. Aloitin liikunnan ja taideharrastuksen ja opettelin laulamaankin. Luen paljon ja käyn museoissa jne sekä yksin että seurassa. Olen käynyt patikkareissuilla kaverin kanssa ja yksin matkoilla. Aloittajan ajatus siitä, ettei mitään harrastusta voisi muka aloittaa keski-ikäisenä tuntuu tosi oudolta. N53
Vierailija kirjoitti:
Ihan takuulla 47v naiselle löytyy ottajia paljon. Nettikeskusteluista ja jopa valtamediasta saa kylläkin kuvan, että miehille kelpaavat vain alle 30-vuotiaat naiset. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee ja kuulee.
m41v
Tietenkin on vonkaajia. Aina on ollut ja aina tulee olemaan. Ei tässä nyt siitä ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä! Olen 42 ja elämä on ihanaa, vuosi sitten olin hetken sinkku pitkän suhteen jälkeen. Miehiä tuli ovista ja ikkunoista! Sitten löysin elämäni rakkauden. Ihanaa!!!
olen tavallinen nainen, itsevarma ja iloinen toki.
Haista paska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP kanssasi samaa ikäluokkaa.
Minäkään en saa työtä vanhuudestani johtuen. Tosin 75 syntynyt ei pääse eläkkeellekkään kuin vasta vuonna 44.Täytyy siis kärvistellä 20 vuotta, kunnes pääsee eläkkeelle.
Luuletko, että onni ja autuus tulee sitten kun oot päässyt eläkkeelle? Ei kukaan tiedä terveydestä jne. joten eikö ihan itsensä vuoksi kannattaisi ottaa tästäkin päivästä kaikki se ilo, mitä siitä saa irti? Ettei sitten vanhana kaduta, että olisipa nuorena ajatellut toisin.
No mua kaduttaa se jo näin keski-iässä, etten nuorena ajatellut toisin. En minä tällaista elämää halunnut. Enkä voi tätä myöskään korjata tai enää muuksi muuttaa, koska kelloa ei saa käymään takaperin.
Et tietenkään voi mennyttä muuksi muuttaa, mutta voit kyllä muuttaa asioita nyt ja tulevaisuudessa. Aina voi tehd jotain toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vinkki kuusikymppiseltä: ryhdy opiskelemaan avoimessa yliopistossa, pohjakoulutuksestasi riippumatta. Se on harrastus, jossa on mahdollisimman monen ikäisiä.
Aika surullista, jos elämässäsi ei ole muita tavoitteita kuin parisuhde ja työ. Tärkeitä molemmat, mutta lähtemällä johonkin ihmisten ilmoille parannat kummankin saantimahdollisuutta.
Ala harrastaan taidetta ja virkkausta. Niistä saa todella kivoja onnistumisen tunteita, ja mielenterveys paranee.
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys.
Mä menin yliopistoon melkein suoraan lukiosta.Ei se tuottanut mulle parempaa elämää.Jos suorittaisin nyt toisen tutkinnon,ei se edistäisi mun uraani. Ei mun elämässä ole mitään nousujohteista kaarta.
Meillä on pappavuoro skeittihallissa kerran viikossa, mukana on pari yli 60vuotiasta jotka skeitannee jo 70 luvulla ja edelleen rullaavat hyvin pikkurampilla ja vähä isommallaki.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vinkki kuusikymppiseltä: ryhdy opiskelemaan avoimessa yliopistossa, pohjakoulutuksestasi riippumatta. Se on harrastus, jossa on mahdollisimman monen ikäisiä.
Aika surullista, jos elämässäsi ei ole muita tavoitteita kuin parisuhde ja työ. Tärkeitä molemmat, mutta lähtemällä johonkin ihmisten ilmoille parannat kummankin saantimahdollisuutta.
Miehiä saa hymyilemällä niille. Sama pätee työpaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys.
Käytätkö hormonikorvaushoitoa vaihdevuosioireisiin vai miten jaksamista riittää? Olen itse tosiaan neljäkymppinen, mutta en tosiaan pysty mihinkään tuosta. Vaihdevuosioireeni ovat selvästi jo alkaneet, muistini ja näköni ovat huonontuneet paljon, väsyttää lähes koko ajan, keskittymiskyky on mennyt, rinnat roikkuvat ja lihoan vaan. Pömppömahakin on siis. Toki eliniänodotteeni on lyhyt ja muutaman vuoden kuluessa sairastun suurella todennäköisyydellä vakavasti ja kohtalokkaasti, eikä mitään voi tehdä. Ehkä oireeni ovat jo esioireita tästä, mutta veikkaan kyllä vaihdevuosia ja jo saamaani parantumatonta monilla tavoin oireilevaa diagnoosia, johon en kylläkään kuole. Elämä on tosiaan vain yritystä selviytyä. En pysty, enkä jaksa huolehtia itsestäni. Hyvä kun jaksan välttämättömät kotityöt pakon sanelemana tehdä.
Mitä ihmettä! Olen 42 ja elämä on ihanaa, vuosi sitten olin hetken sinkku pitkän suhteen jälkeen. Miehiä tuli ovista ja ikkunoista! Sitten löysin elämäni rakkauden. Ihanaa!!!
olen tavallinen nainen, itsevarma ja iloinen toki.