Tuntuu että olen liian vanha kaikkeen

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista, jos ei löydä elämäänsä sisältöä nelikymppisenä. 

Minä erosin nelikymppisenä, ja sen jälkeen on elämä ollut paljon mukavampaa. Aloitin liikunnan ja taideharrastuksen ja opettelin laulamaankin. Luen paljon ja käyn museoissa jne sekä yksin että seurassa. Olen käynyt patikkareissuilla kaverin kanssa ja yksin matkoilla. Aloittajan ajatus siitä, ettei mitään harrastusta voisi muka aloittaa keski-ikäisenä tuntuu tosi oudolta. N53 

Mä olen ollut aina sinkku.Olen kyllästymiseen saakka saanut käydä taideharrastuksissa ,museoissa, matkustaa. Ei kiinnosta enää.

Vierailija kirjoitti:

Viivi 25 v pääsee HR-tehtäviin ilman mitään pätevyyttä.

HR-tehtäviin ei edes ole pätevyysvaatimusta tai koulutusta.

Olisipa edes marraskuu tai aurinko ei edes paistaisi noin kirkkaasti. Olen vapusta asti kärsinyt auringon aiheuttamista kovista silmäoireista. Aurinko käy siis pahasti silmiin ja silmiä särkee. Tuosta saa myös hirveää päänsärkyä.

Voi kamala sentään.. Olen 57v ja koen itseni edelleen henkisesti nuoreksi. Tottakai jtkn vanhenemisen fyysisiä oireita on jo esim. vaihdevuosioireilua, mutta niihinkin on apunsa. 

Surullista, että jtkn luovuttaa jo nuorena ja 47v on mielestänivielä ihan liian nuori siihen. Minulla oli tuon ikäisenä 7v lapsi. 

Ap, sun täytyy alkaa itsesi parantaminen henkiseltä puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viivi 25 v pääsee HR-tehtäviin ilman mitään pätevyyttä.

HR-tehtäviin ei edes ole pätevyysvaatimusta tai koulutusta.

Olen kolmikymppinen esihenkilö. Tarvitsen tiimiini vahvistusta. Pyydän apua Viivillä 25v. Minkäikäisen uskot tulevan palkatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys. 

Käytätkö hormonikorvaushoitoa vaihdevuosioireisiin vai miten jaksamista riittää? Olen itse tosiaan neljäkymppinen, mutta en tosiaan pysty mihinkään tuosta. Vaihdevuosioireeni ovat selvästi jo alkaneet, muistini ja näköni ovat huonontuneet paljon, väsyttää lähes koko aja

Ei mulla ole vaihdevuosioireita. Paitsi maha kyllä pömpöttää ja paisuu ruoan näkemisestäkin. Aion kyllä ottaa hormonikorvaushoitoa, jos koen sen tarpeelliseksi. Olen pahoillani, että sulla on noin vaikeat oireilut. 

Kelpaisit lähes jokaiselle yksinäiselle miehelle mutta olet varmaan nirso etkä halua mitään tavis miestä. Miehen pitää olla varakas jotta voi tarjota sinulle hyvää elämää ja matkustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viivi 25 v pääsee HR-tehtäviin ilman mitään pätevyyttä.

HR-tehtäviin ei edes ole pätevyysvaatimusta tai koulutusta.

Ja nuo Viivit on karsimassa osaavia työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys. 

Mä menin yliopistoon melkein suoraan lukiosta.Ei se tuottanut mulle parempaa elämää.Jos suorittaisin nyt toisen tutkinnon,ei se edistäisi mun uraani. Ei mun elämässä ole mitään nousujohteista kaarta.

Jep.Nää on ärsyttäviä,joilla 40+ iässä ekan kerran vapaus koittaa ja hehkuttavat asioita,joissa toiselle ei oo mitään uutta,edelliset 20 vuotta ei oo muuta tullut tehtyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys. 

Käytätkö hormonikorvaushoitoa vaihdevuosioireisiin vai miten jaksamista riittää? Olen itse tosiaan neljäkymppinen, mutta en tosiaan pysty mihinkään tuosta. Vaihdevuosioireeni ovat selvästi jo alkaneet, muistini ja näköni o

Uskon kirjoittajan iän. Olen samaa ikää, enkä todellakaan tiedä mitään vaihdevuosista. En myöskään syö mitään lääkettä. En käytä silmälaseja ja saan helposti langan neulaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys. 

Mä menin yliopistoon melkein suoraan lukiosta.Ei se tuottanut mulle parempaa elämää.Jos suorittaisin nyt toisen tutkinnon,ei se edistäisi mun uraani. Ei mun elämässä ole mitään nousujohteista kaarta.

En minä ole ajatellut opiskelun tuottavan minulle parempaa elämää. Opiskelen, koska se kiinnostaa minua ja pitää mielen virkeänä. Toki uuden ammatin hankinta oli tavoitteellista, koska aiemmassa ammatissani työtilanne oli huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en 32-vuotiaana oo tehnyt montaa asiaa koskaan, ja se ei haittaa, vaan onpahan mitä tavoitella :) "Don't be afraid to be a beginner" oli jossain motivaatiotekstissä ja oon 110% samaa mieltä. Alussa se kehitys on aina huiminta. Haluan mm. opetella joogaamaan, puhumaan italiaa, kenties opiskella lisää (nyt valmistumassa amk:sta), opetella laittamaan edes vähän ruokaa, patikoimaan ja löytämään elämänkumppanin. Lisäksi tuhat muuta asiaa jotka kiinnostaa :)

N32

Mulla sama ja myös samanikäinen, paitsi olen parisuhteessa. Mutta olen elänyt aika kotihiirulaisena ja en ole koskaan esim ollut lentokoneessa. Elämässä on vielä paljon jännittäviä asioita kokea. En ole myöskään koskaan käynyt esim diskoissa, yökerhoissa, konsertissa. 

Jos haluat diskoon tai yökerhoon, paras mennä heti touhua katsomaan, neuvoo täti 67 v.

Älä nyt viitsi. Minä olen sinua vanhempi ja opiskelen uutta ammattia. Ihan käsittämätön ajatuskin, että ihminen lopettaisi itsensä kehittämisen ja uusiin asioihin tutustumisen vain siksi, että on jonkun ikäinen. Kaikki tuo on elämänasenteesta kiinni. Ei iästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en 32-vuotiaana oo tehnyt montaa asiaa koskaan, ja se ei haittaa, vaan onpahan mitä tavoitella :) "Don't be afraid to be a beginner" oli jossain motivaatiotekstissä ja oon 110% samaa mieltä. Alussa se kehitys on aina huiminta. Haluan mm. opetella joogaamaan, puhumaan italiaa, kenties opiskella lisää (nyt valmistumassa amk:sta), opetella laittamaan edes vähän ruokaa, patikoimaan ja löytämään elämänkumppanin. Lisäksi tuhat muuta asiaa jotka kiinnostaa :)

N32

Mulla sama ja myös samanikäinen, paitsi olen parisuhteessa. Mutta olen elänyt aika kotihiirulaisena ja en ole koskaan esim ollut lentokoneessa. Elämässä on vielä paljon jännittäviä asioita kokea. En ole myöskään koskaan käynyt esim diskoissa, yökerhoissa, konsertissa. 

 

 

Jos haluat diskoon tai yökerh

Niin, ja ostakaa heti liput johonkin festareille nyt kesällä!!

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt viitsi. Minä olen sinua vanhempi ja opiskelen uutta ammattia. Ihan käsittämätön ajatuskin, että ihminen lopettaisi itsensä kehittämisen ja uusiin asioihin tutustumisen vain siksi, että on jonkun ikäinen. Kaikki tuo on elämänasenteesta kiinni. Ei iästä.

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä olen 47 ja valmistun tässä kuussa uuteen ammattiin. Sain työpaikan jo harkka-aikana ja opettelen nyt uutta työtä, uudelta alalta. Syksyllä ajattelin aloittaa yliopisto-opinnot, toki hissukseen työn ohessa. Saliharrastus alkoi pari vuotta sitten ja on muodostunut osaksi arkea sujuvasti, nautin siitä kun saan kurittaa lihaksiani kunnolla ja ne kasvavat. Naimisissa olen toki, joten parisuhdetta ei tarvi etsiä mutta pyrin pitämään kipinää yllä. Minusta elämä on ihanaa, nyt on aikaa itselle enkä koe olevani yhtään liian vanha. Toki toivon pysyväni terveenä pitkään, se ei ole itsestäänselvyys. 

Mä menin yliopistoon melkein suoraan lukiosta.Ei se tuottanut mulle parempaa elämää.Jos suorittaisin nyt toisen tutkinnon,ei se edistäisi mun uraani. Ei mun elämässä ole mitään nousujohteista kaarta.

<

Niin minäkin tein.Opiskelin alaa, joka kiinnosti.20 vuotta pätkätöitä ja epävarmuutta on vain tehnyt tehtävänsä.Intohimo oppia on kuollut ja köyhyys kuristaa.

Pillu on aina hyvä pillu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse neljäkymppinen ja tajuan olevani jo vanha. En ainakaan itse halua elämääni mitään ylimääräistä. Perusarjessakin on vaikea jaksaa. Ainoa asia, jota oikeastaan päivisin haluan ja jaksan tehdä on olla monta tuntia päivässä tällä palstalla. 

Et ole vanha vaan uupunut ja/tei masentunut.

Kyllä monet kiltit miehet sinut haluaisi mutta sinä haluat komean jännämiehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en 32-vuotiaana oo tehnyt montaa asiaa koskaan, ja se ei haittaa, vaan onpahan mitä tavoitella :) "Don't be afraid to be a beginner" oli jossain motivaatiotekstissä ja oon 110% samaa mieltä. Alussa se kehitys on aina huiminta. Haluan mm. opetella joogaamaan, puhumaan italiaa, kenties opiskella lisää (nyt valmistumassa amk:sta), opetella laittamaan edes vähän ruokaa, patikoimaan ja löytämään elämänkumppanin. Lisäksi tuhat muuta asiaa jotka kiinnostaa :)

N32

Mulla sama ja myös samanikäinen, paitsi olen parisuhteessa. Mutta olen elänyt aika kotihiirulaisena ja en ole koskaan esim ollut lentokoneessa. Elämässä on vielä paljon jännittäviä asioita kokea. En ole myöskään koskaan käynyt esim diskoissa, yökerhoissa, konsertissa. 

Nyt olen samaa mieltä.

t. Täti 50v