Millaisia naisia muut naiset yleensä syrjivät?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut/ollut ilkeä. Nyt työkaverikseni pienessä tiimissä on tullut (mä tulin myöhemmin) erittäin tunnollinen, pedantti pepunnuolija. Haluaa edetä, huonosti onnistunut. Tekee kyseenalaistamatta kaiken. Mulla ei hermo kestä. 

Mutta tässä ei ole kyse kuitenkaan sukupuolesta? Jos sama työkaveri olisi mies, ajattelisit varmaan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla samanlainen kuin muut. Ei kannata näyttää erikoisosaamisiaan. 

Tämä! Itse laitoin välit useimpiin ystäviin poikki kun kerta toisensa jälkeen varastivat ideani ja esittelivät niitä ominaan jopa minun läsnäollessani. Oksettavaa selkäänpuukotusta,kateutta,kilpailua,mustasukkaisuutta,juoruilua,mustamaalaamista jne. En ole sopinut porukkaan koskaan-moni koki minut uhaksi omalle asemalleen. Naiset ovat pääsääntöisesti hemmetin tyhmiä kana-aivoja eivätkä miehetkään juuri sen parempia ole.

Mun kokemuksen mukaan yleensä syrjityksi tulevat sisimmässään huonoitsetuntoiset ja arat naiset. Osalla heistä on vielä tietty ylenkatse muita naisia kohtaan, mikä sinänsä on mielestäni ihan ymmärrettävä suojautumiskeino, mutta hyvin tehokas myös karkottamaan muut ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Muuta naiset syjivät naisia joiden kanssa ei tunnu hyvältä viettää aikaa. Sellaisia "raskaita" kuka mistäkin syystä.

 

Itselläni:

 

yksi daamaqeen juoruilija työssä joka yrittää jatkuvasti kehitellä jotain - välttelen häntä.

 

Entinen ystävä joka palasi aina uudestaan hakkaacan puolison luo, kun se on niin ihana, tötä kesti melkein kymmenen vuotta, ennen kuin päätin etten itse enää jaksa. 

 

Yksi emtinen ystävä, nykyinen narkkari, pummaa rahaa jos sattuu kadulla vastaan.

 

Vaativa äiti, ihkailee itsemurhalla jos et tee tätä ja tätä hommaa aikaan x mennessä.

 

Muutava muu, joiden kanssa on tuntemattomasta syystä raskas ja paha olla. 

Tiivistettynä nuo oli hyviä esimerkkejä,  jos ei saa tärkeää sosiaalista palkintoa ja turvallisuuden tunnetta.  Sehän sitten vaihtelee yksilöittän ja ryhmädynamiikan mukaan onko se hedelmällistä vai tyhjää.   Miehille nuo eivät ole niin merkitseviä, siellä on taas kilpailua. Ja miesten kesken on enemmän hajontaakin,  se valmentaa suhtautumaan.

Niitä naisia syrjitään joilla on jotain sellaista mistä toiset ovat kateellisia. Tämä syy on täysin subjektiivinen kun kateus on katsojan silmissä. Kun on oman tasoisessa porukassa niin ei ole niin paljon kateutta, mutta sitä kumminkin aina kun ihmiset alitajuntaisesti vertailevat itseänsä toisiin. 

Itseäni on syrjitty ulkonäköni vuoksi, siis kaunis ja älykäs. Ja usein, kun nämä kaksi piirrettä tulee näkyviin, että ilman, kun edes olen puhunut, niin minua syrjitään? Kun itse en ala haukkumaan tai syrjimään toista pelkän ulkonäön vuoksi, ja ilman, että olen edes tutustunut toiseen. Mutta toki itse välttelen ihmisiä silloin,  jotka puhuvat paljon, siis sekä naisia, että miehiä, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuutta ihmissuhteissa? Ja en liitä naisiin kohdistuvaa syrjintää itseeni, koska se liittyy ainakin itselläni siihen, että miten osaa käyttäytyä toisiin nähden, omaako myötätuntoa toisia kohtaan, osaako nauraa myös itselleen, ja ei hauku, ei pilkkaa toisia, ei vähättele eikä väheksy. Ei juorua toisten selän takana. Mitä nyt yleensä kuuluu normaaliin käytökseen toisia kohtaan. Mutta toki myös miehet osaavat olla ilkeitä toisiaan kohtaan ja naisia kohtaan. Niin, elämä on välillä monimutkaista ihmissuhteissa, kun en itsekkään ole millään tavoin valmis ihmisenä. Ehkä vasta silloin, kun kuolen? En tiedä? Tai liittyykö se syrjintä huonoon itsetuntoon, että sen varjolla haukutaan toisia? 

Tietenkin tähän voisi laittaa erikseen aloituksen, että millaisia miehiä muut miehet syrjivät? 

Vika ei ole koskaan kiusatussa. Ongelma on kiusaajien omissa mielenterveysongelmissa ja persoonallisuushäiriöissä.

Minua on ainakin syrjitty. Olen oman tieni kulkija, en puhu pahaa, en juoruile eikä kiinnosta pinnalliset asiat. En ole riippuvainen massasta tai heidän hyväksynnästään. 

Vierailija kirjoitti:

Minua on ainakin syrjitty. Olen oman tieni kulkija, en puhu pahaa, en juoruile eikä kiinnosta pinnalliset asiat. En ole riippuvainen massasta tai heidän hyväksynnästään. 

Ajatteletko, että jos olisit pinnallinen, massasta riippuvainen pahanpuhuja niin sinua ei olisi syrjitty? Huomaatko miten sinulla ja monella muulla syrjimistä kokeneella on sama ajatus. Kun ajattelee muista ihmisistä noin, siitä tulee helposti itseään toteuttava ennuste koska muut huomaavat miten pidät itseäsi muita parempana. Tämä on totta kai kaksipiippuinen juttu, kun on kokenut syrjintää niin on helppo tuomita muut negatiivisesti. Mutta suurin osa ihmisistä ei ole syrjinyt sinua ja jos kohdistat heihin samoja ennakkoluuloja niin helposti hekin alkavat karttaa sinua.  

Igorko siellä yrittää lietsoa eripuraa levittämällä jotain ummehtunutta stereotypiaa ja naisvihaa?

Minuakin on kiusattu ja syrjitty niin koulussa kuin työelämässäkin alusta saakka. Johtuu varmasti arkuudesta ja sosiaalisesta jännityksestä ja tietynlaisesta joukkoon sopimattomuudesta - en esimerkiksi koe luontevana jakaa työkavereille paljon henkilökohtaiseen elämääni liittyviä asioita, kun usein naisilla taas on tapana jutustella kodeistaan, perheistään, lapsistaan ja puolisoistaan puolituttujenkin kanssa, missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ei vaan ole mulle luontaista. Lapsena olin todella ujo ja arka, ja kun ihmistä kiusataan siitä saakka, on lopputuloksena aikuinen, joka ei edelleenkään osaa olla rennosti ihmisten kanssa, ellei tunne heitä hyvin. Olen kyllä sikäli onnekas, että ihmisryhmissä syrjittynä olemisesta huolimatta olen löytänyt useamman hyvän ja pitkäaikaisen sydänystävän ja rakkauselämäkin on kunnossa.

Persoonallisuus  värikkyys.

Vierailija kirjoitti:

Niitä naisia syrjitään joilla on jotain sellaista mistä toiset ovat kateellisia. Tämä syy on täysin subjektiivinen kun kateus on katsojan silmissä. Kun on oman tasoisessa porukassa niin ei ole niin paljon kateutta, mutta sitä kumminkin aina kun ihmiset alitajuntaisesti vertailevat itseänsä toisiin. 

Jostain joskus luin, että ihmiset ovat useimmiten kateellisia oman tasoisilleen. Ehkä helpompi samaistua ja olla kateellinen sellaiselle, jonka kokee olevan samassa sarjassa. Julkkikset ja kaikki tämmöiset tuntuvat sitten liian kaukaisilta.

En tule naisten kanssa yhtään toimeen :S En tiedä miksi. Olen vähän naiivi, hölmö, hupsu, lapsenmielinen. Tykkään pehmoista ja söpöistä asioista. Olen myös 32 vee. Jos vertaa ikäiseeni naiseen niin tuntuu olo ihan pikkutytöltä. Mutta minkäs minä sille voin että olen tälläinen. Ei mulla ole koskaan ollut paljon kavereita siis naispuoleisia. Parisuhde löytyy.

Huonot sosiaaliset taidot.. En ole koskaan tavannut naista joka myös ilmiselvästi jännittäisi sosiaalisia tilanteita. mistä johtuu? Usein kurrsseilla ne hiljaisetkin paljastuu melko "rohkeiksi" verrattuna minuuun.

Introverttejä. Olen itse sellainen. Työni ei vaadi seurustelua kollegoiden kanssa joten en halua kuulua mihinkään kuppikuntiin, enkä osallistua juoruiluun. En siis koe oloani syrjityksi vaan olen siitä ainoastaan mielissäni. Teen työni ja lähden harrastusten pariin joissa olen ihan toisenlainen ihminen. Työn tarkoitus ei ole hankkia kavereita vaan ansaita palkkansa. 

Jännä kun niin moni mainitsee syyksi juoruilun. Minä rakastan juoruilua mutta en ole sitten lukion koskaan löytänyt ketään joka haluaisi juoruilla kanssani. Mua on syrjitty siis yleisen outouden vuoksi. 

Sellaisia varmaan, joiden kanssa on jotenkin vaikeaa. Jos vaikka on todella äänekäs ja puhuu jatkuvasti itsestään. Tai valittaa vaan koko ajan ja luo tahallaan huonoa ilmapiiriä esim. työpaikalla.

Tai sellaisia, jotka eivät halua osallistua muiden kanssa yhteiseen toimintaan eivätkä puhu muille mitään. Loputtomiin ei jaksa pyytää ketään kahville, jos keskustelu ei toista kiinnosta. 

Elokuvissa ainakin monesti näytetty, että jos ei mahdu siihen bimbobarbipiirin muottiin, niin jää ulkopuolelle.