Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina pitäis olla väh.2 lasta???
25.01.2007 |
Vastahan meidän (nyt 3kk-ikäinen) poikamme syntyi, nyt sukulaiset utelevat jo " pikkukakkosen" perään. MIKSI AINA OLETETAAN, ETTÄ JOKAISESSA PERHEESSÄ PITÄIS OLLA VÄHINTÄÄN KAKSI LASTA? Miksi yhteen lapseen tyytyvät saavat jatkuvasti selitellä valintaansa? Eihän hekään joudu, jotka saavat useamman lapsen. :O
Kommentit (40)
Itsekkäimmät tuntemani ihmiset ovat kyllä monilapsisista perheistä, joten tuolla on turha mitään selitellä. Eiköhän omaan napaan tuijottelu ole kasvatuksen eikä lapsimäärän tulosta? Nauti ap vauvastasi, äläkä murehdi ajattelemattomia puheita. Toisten lapsien aika tulee, jos on tullakseen. Sano vain uteliaille, että kunhan nyt tämän yhden kanssa tullaan sinuiksi ja hänen lapsuudestaan nautitaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän olen huomannut omasta perheestäni miten paljon tukea ja turvaa ja hyvä ystävä oma sisko lapsilleni on.
ja totesi heti kun menimme 10vuoden seurustelun jälkeen naimisiin että jos lapsia hankitaan niin hankitaan enemmän kuin yksi että on leikkikavereita ja me vanhemmat jaetaan huomiota (hyvässä kuin pahassa) useammalle sen ainokaisen sijasta.
Miehelleni omat kouluajan kaverit ovat vieläkin tärkeitä, tärkeämpiä kuin minulle. Minulla onkin 3 sisarusta. Mieheni on hyvin ystävystynyt näiden omien sisarusteni kanssa ja aika usein kun he vierailevat tai soittelevat muistaa mainita että onpa kiva kun sisarukset pitävät yhteyksiä tavalla tai toisella päivittäin...
Eli itsekoettu ainokaisena olo ei ole ollut herkkua miehelleni ainakaan ja lapsia on nyt tullut se kaksi... vielä...
Tosin minulla oli läheiset välit serkkuihin ja kavereita on aina ollut riittämiin. En siis ole " kärsinyt" lainkaan, mutta enhän toki muusta tiedäkään.
Miehelläni 1 serkku, asui heidän lapsuudenaikansa toisella puolella Suomea kuin miehensä....
Eli tilanteet vaihtelee tosiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mistä moinen ' vaatimus' onkaan sitten kehittynyt.. Itse olisin voinut tyytyä yhteenkin mukulaan, mutta sitten kuitenkin pitkällisen pohdinnan jälkeen teimme hälle sisaruksen. Nyt odotan jo kolmatta, joten menenkös minä sitten kolmilapsisena taas tämän " äiti, isä ja kaksi lasta" -perheidyllin yli? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kaivannut sisaruksia kun niitä ei ole ollut.
Jokainen ihminen tekee yhden lapsen " itsensä tilalle" eli joka perheeseen kaksi lasta, ja ihan sen vuoksi että ei nuo lestat täytä lopulta koko maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä kysytään osataanko käyttää ehkäsyä jos niitä lapsia alkaa ilmaantuun tiheeseen tahtiin.. :))
En tajua miten kukaan jaksaa edes loukkaantua moisista! Musta noi on ihan hyvä tahtosia juttuja!
että jos lapsia rupeaa hankkimaan, niitä sitten hankitaan perheeksi asti. Minun tuttavapiirissäni kyllä on enemmän yksilapsisia tai sitten kolme-nelilapsisia kuin kaksilapsisia.
Itse olisin kyllä kokenut perheen jotenkin vajaaksi ilman toista lasta, nyt minusta tästä on saanut nauttia riittämiin. Esikoisen vauva- ja taaperoaika oli niin nopsaan ohi.
Pientä ikäeroa en silti välttämättä kahdelle suosittele, meillä vähän yli kaksi ja se on ollut toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö oikein, että me emme ole PERHE, koska meillä on vain yksi lapsi? Ja pilaanko nyt lapseni elämän, kun en pysty hänelle sisarusta järjestämään? Ei kai sisarus sentään ainoa onni ja autuus ole ihmisen elämässä? Itselleni on ollut sisaruksista paljon iloa mutta myös huolta ja murhetta.
Terveisin nimim. Mitä ilmeisimmin sekundäärisesti lapseton
lapsi, perheen iltatähti, sisarukseni olivat jo teini-ikäisiä minun syntyessäni. Minua hemmoteltiin lapsena ja sain valtavasti huomiota osakseni, mutta päinvastoin kuin usein ajatellaan, minusta ei kasvanut itsekäs omaan napaan tuijottaja, vaan sosiaalinen, positiivisen elämänasenteen omaava, hyvällä itsetunnolla varustettu, elämässä pärjäävä aikuinen. Hyvältä näyttää alku tyttäremmekin kohdalla, hän on iloinen, reipas ja toiset huomioon ottava pikkuneiti, jolla on paaaljon kavereita. Ja toisin kuin isommista perheistä tulevat kaverinsa, hän ei omi lelujaan, vaan antaa reilusti muidenkin leikkiä niillä, ja ottaa kavereiden pienemmätkin sisarukset mukaan leikkeihin, vaikka nämä " sosiaaliset" ja " jakamaan oppineet" isommat sisarukset heitä syrjisivätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. ainoa lapsi minäkin
Tosin en vielä tiedä teenkö toisen lapsen, mutta jos teen niin en tee sitä siksi että esikoisella olisi sisarus.
Mikä TAAKKA on hoitaa YKSIN omat vanhempansa, ilman sisarusten tukea ja apua! En tarkoita tällä HOITAMISTA sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sitä vierailemista, lääkkeiden hakua, lääkärissä käyttämistä jne.
Aikuisiällä muutenkin on aika KURJAA, jos aina olet yksin joka juhlassa, mökillä jne. Ei ole sisaruksia ja heidän lapsiaan jakamassa kokemuksia, leikkimässä omien lastesi kanssa.
olet aina YKSIN.
Sisarukset tuovat turvaa ja ovat parasta maailmassa, varsinkin silloin, kun ovat vanhemmat kuolevat.
Vierailija:
Siksi kun parasta mitä voit omalle lapsellesi antaa on sisarus
Tämän olen huomannut omasta perheestäni miten paljon tukea ja turvaa ja hyvä ystävä oma sisko lapsilleni on.
Hyvänä iltalukemisena Maria Jotunin Huojuva talo. Myös erinomainen tv-sovituksena. Tällaista arkea löytyy nykyään vielä enemmän kuin Jotunin aikaan.
Vierailija:
Mikä TAAKKA on hoitaa YKSIN omat vanhempansa, ilman sisarusten tukea ja apua! En tarkoita tällä HOITAMISTA sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sitä vierailemista, lääkkeiden hakua, lääkärissä käyttämistä jne.
Aikuisiällä muutenkin on aika KURJAA, jos aina olet yksin joka juhlassa, mökillä jne. Ei ole sisaruksia ja heidän lapsiaan jakamassa kokemuksia, leikkimässä omien lastesi kanssa.
olet aina YKSIN.
Sisarukset tuovat turvaa ja ovat parasta maailmassa, varsinkin silloin, kun ovat vanhemmat kuolevat.
Enkä tosiaankaan tee lapsia sillä mentaliteetilla, että he hoitavat minut ja mieheni, kun olemme vanhoja. Toivon heille toisenlaista elämää. Tietysti toivon, että muistavat meitä silloin kun olemme vanhoja, mutta jos apua tarvitsemme, niin otamme sen mieluummin alan ammattilaisilta. Olen itse ainoa lapsi enkä ole koskaan ollut missään juhlassa yksin. Aika huono peruste muuten tuokin lapsen tekemiselle, ettei tarvitse sukujuhlissa olla yksin. En ole koskaan ollut yksin enkä koskaan tarvinnut sisarta. Ihan soopaa tuollainen yksinololla pelottelu.
Mitenniin? En ainakaan tähän ikään (28-v) mennessä ole ollut. Mulla nimittäin on serkkuja, ystäviä ja varsinkin MIEHENI. Miksi olisin yksin sukujuhlissa tai mökillä? Vanhempani ovat aina korostaneet etteivät halua minun uhrautuvan heidän takiaan kun ovat vanhoja, vaan turvautuvat ammattilaisten apuun. Ja miten sitä kukaan tietää miten elämä menee kun vanhenee? Äitinikin hoitaa yksin vanhempiensa asiat (raha- ym asiat, he ovat vanhainkodissa), koska hänen veljensä on kuollut, eikä koe asiaa mitenkään raskaana. Ja mitä itse olen ihmisiä seurannut, niin kyllä ne vanhusten asiat yleensäkin tuppaavat jäämään yhden ihmisen hoidettaviksi, joku sisaruksista aina ottaa sen vastuun ja muut lusmuilevat.
t: 18
Minun kavereistani juuri ne ainokaiset olivat kyllä itsekkäitä ja lellittyjä. Ei monilapsisita perheistä olevat. Mutta ei voi yleistää tätäkään.
Nim. ainokaisia hoitanut ja päättänyt, että kaikilla lapsilla pitäisi olla sisarus, jotta ei tuijottaisi vain omaa napaansa.