Miten yksi lapsi voi viedä niin paljon voimia...

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmissa vika.

Useinhan se näin on, mutta jotkut kuitenkin ovat lapsesta saakka kus*päitä, eikä sille valitettavasti oikein kukaan voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tämä ei oikein sovi ajan henkeen, mutta ehkä sisarus tai pari olisivat kasvattaneet hänestä vähemmän itsekeskeisen.

Ei meilläkään ole kuin yksi lapsi eikä ole koskaan ollut itsekäs. T. Nro 2 viestin lähettäjä.

Sillä nimellä sanotaan "helppo ja kiltti" lapsi    :)

se on varmaan raastavaa saada lasua sitten.

mies tykkää olla muualla katsella ihan muuta.

Mun edesmenneellä ystävällä oli lapsi joka sai kaiken. Ihan hirveä lapsi kasvoi aikuiseksi tuosta tyttärestä. Ihan hirveä, ja olisi voinut vahingoittaa omaa äitiäänkin vaikka fyysisesti.

Koko elämänsä ollut tällainen, aina tyytymätön, ei kelpaa mikään muu kuin paras, meidän pitäisi olla myös 5000 euron kuukausitulot kun on vielä kallis makukin. Joskus kadun miksi hankimme lapsen kun ei miehestäkään apua kasvatuksessa ole. Olemme kaikki samassa taloudessa ja aina kun on jotain riitaa mies joko vetäytyy tai on täysin hiljaa. 

Eli käyttäydytte lapsen edessä kuin teillä olisi 5000 euron tulot, sallitte kalliin maun ja tyytymättömyyden?

Nyt seis kaikki ja aloittakaa alusta.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei selvästikään ole asetettu rajoja, mikä on nykyään aika normaalia. Lapsi on perheen kingi ja sen mukaan hypitään ja ihmetellään kun se on sitten niin vaikea.

Vinkkisi tilanteeseen missä lapsi astuu rajan yli vaikka raja on asetettu?

Vierailija kirjoitti:

Koko elämänsä ollut tällainen, aina tyytymätön, ei kelpaa mikään muu kuin paras, meidän pitäisi olla myös 5000 euron kuukausitulot kun on vielä kallis makukin. Joskus kadun miksi hankimme lapsen kun ei miehestäkään apua kasvatuksessa ole. Olemme kaikki samassa taloudessa ja aina kun on jotain riitaa mies joko vetäytyy tai on täysin hiljaa. 

Eli käyttäydytte lapsen edessä kuin teillä olisi 5000 euron tulot, sallitte kalliin maun ja tyytymättömyyden?

Nyt seis kaikki ja aloittakaa alusta.

 

Mielestämme emme ole käyttäytyneet niin että olisi suuret tulot ja toki jos lapsi haluaa lahjaksi jotain kalliimpaa ja laadukkaampaa, ostamme sen. Se ei ole mikään ongelma, olemme keskiluokkainen perhe. Silti lapselle jää ikäänkuin päälle se ajatus että vain kalliimpi on parempaa ja on kova vertailu juuri kavereidensakin kanssa että kenellä on hienompi mikäkin tavara ym. mutta ei tämäkään ole pelkästään se ongelma vaan se että on varmasti jotain käytöshäiriötä etenkin äitiänsä kohtaan. Minua haluaa haastaa kokoajan koska olen aina läsnä ja käytettävissä. Ap

Ei edes erityislapsi? Olet säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Ei edes erityislapsi? Olet säälittävä.

Ei ole kyllä tutkittu että koko erityislapsi mutta voimakastahtoinen kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edes erityislapsi? Olet säälittävä.

Ei ole kyllä tutkittu että koko erityislapsi mutta voimakastahtoinen kyllä. Ap

Koko=onko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämänsä ollut tällainen, aina tyytymätön, ei kelpaa mikään muu kuin paras, meidän pitäisi olla myös 5000 euron kuukausitulot kun on vielä kallis makukin. Joskus kadun miksi hankimme lapsen kun ei miehestäkään apua kasvatuksessa ole. Olemme kaikki samassa taloudessa ja aina kun on jotain riitaa mies joko vetäytyy tai on täysin hiljaa. 

Eli käyttäydytte lapsen edessä kuin teillä olisi 5000 euron tulot, sallitte kalliin maun ja tyytymättömyyden?

Nyt seis kaikki ja aloittakaa alusta.

 

Mielestämme emme ole käyttäytyneet niin että olisi suuret tulot ja toki jos lapsi haluaa lahjaksi jotain kalliimpaa ja laadukkaampaa, ostamme sen. Se ei ole mikään ongelma, olemme keskiluokkainen perhe. Silti lapselle jää ikäänkuin päälle se ajatus että vain kalliimpi on parempaa ja on kova vertailu juuri kavereidensakin kanssa että kenellä on hie

Mä olen ottanut aina lapseni mukaan omiin harrastuksiini: kirpputoreille ja museoihin. Pienestä saakka lapset ovat nähneet, kuinka paikkaan omia ja lasten vaatteita. Lapsista on tullut ihan samanlaisia kuin itse olen: ekologisesti tiedostavia ja merkkejä inhoavia.

Meidän ainokainen on tosi vaatimaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei selvästikään ole asetettu rajoja, mikä on nykyään aika normaalia. Lapsi on perheen kingi ja sen mukaan hypitään ja ihmetellään kun se on sitten niin vaikea.

Vinkkisi tilanteeseen missä lapsi astuu rajan yli vaikka raja on asetettu?

Jos ei puhe tepsi niin sitten pitää ottaa fyysinen kuritus käyttöön. Tätähän ei virallisesti ikävä kyllä nykyään enää sallita ja sen mukaista on sitten lasten kasvaminenkin kun nappulat hyppii nepsyinä seinille.

Kylläpä sinulla on "rankkaa". Ehkä sinun pitäisi ottaa pariksi viikoksi hoitoon oikeasti vaikeahoitoinen lapsi, niin sen jälkeen oma lapsesi tuntuisi todella helpolta.

t. vaikeavammaisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika hirveelle lapselle :(

Tarkoitit kai hirveetä.

En tiedä mitä ap tarkoitti, että on aina ollut tuollainen. Kukaan yhden kuukauden ikäinen ei halua merkkivaatteita, mutta vaativa voi muuten olla. Yhtenä vinkkinä kehottaisin tutustumaan temperamenttikirjallisuuteen, esim. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoittamaan. Ovat kansantajuisia ja mukavasti kirjoitettuja kirjoja, mutta täyttä tutkittua asiaa, eivät mitään hömppää self helpiä. Jotkut lapset kerta kaikkiaan ovat hyvin haasteellisia. Lähipiirissä on ollut pari tällaista tapausta, että kivojen ja ns. helppojen sisarusten perään syntyykin oikeasti tosi haastava lapsi. Lapsi, jolla ei mikään tunnu olevan koskaan hyvin. Ihan tavallisia ihmisiä näistä on tullut :) Tämä nyt vain yhtenä ajatuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmissa vika.

Ei aina vanhempien vika. Kaverit saa jotain, niin halutaan samanlaista. Eikö sulla ja ukollas ollu lapsuutta, jossa kavereilla oli esim vaate jollaista haluaa itsekin(lapsena)

Kyllä minullekin kävi niin, että kaverilla oli jotain hienoa ja minulla ei. Kun pyysin samaa, vanhemmat sanoivat ei. Sen kanssa sitten elettin. Yhtään ei purnattu vastaan, ei kiukuteltu tai vollotettu. Harmi piti niellä, korkeintaan omassa mielessä vannottiin, että aikuisena sitten ostan ihan just mitä haluan.

- muu

Mulla ois vähän toisenlainen tulokulma asiaan. Onko lapsella kaikki muuten hyvin? Millainen isäsuhde hänellä on? Saako hän huomiota muuten kuin materialla? Onko kavereita? Harrastuksia?

Mulla ei itsellä ole lapsia, mut mä olin tuossa iässä vähän tuollainen. Murrosikä aluillaan, joten olin näsäviisas. En kuitenkaan mitään pahaa tai kiellettyä tehnyt. 

Olin koko ajan siinä rajoilla että olinko koulukiusattu vai en. Mulla oli koko ajan huoli ettei mulle naureta koulussa. Siksi halusin hienon pyörän ja vaatteita. Vaatteet oli mulle tosi tärkeät. Äiti joskus päivitteli et "kenelle ne tuon ikäiset tytöt.." Olin tuosta  loukkaantunut, sillä mä koin että koulun pihalla piti olla "cool", toki ihastuksille, mut myös näyttää koko luokalle, ettei ollut mikään nynny tai lapsellinen. 

Mä myös vaadin itseltäni paljon ja se heijastui jonakin tavaroiden vaatimisena. En tiedä oliko tästä apua mut tuli mieleen omasta nuoruudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämänsä ollut tällainen, aina tyytymätön, ei kelpaa mikään muu kuin paras, meidän pitäisi olla myös 5000 euron kuukausitulot kun on vielä kallis makukin. Joskus kadun miksi hankimme lapsen kun ei miehestäkään apua kasvatuksessa ole. Olemme kaikki samassa taloudessa ja aina kun on jotain riitaa mies joko vetäytyy tai on täysin hiljaa. 

Eli käyttäydytte lapsen edessä kuin teillä olisi 5000 euron tulot, sallitte kalliin maun ja tyytymättömyyden?

Nyt seis kaikki ja aloittakaa alusta.

 

Mielestämme emme ole käyttäytyneet niin että olisi suuret tulot ja toki jos lapsi haluaa lahjaksi jotain kalliimpaa ja laadukkaampaa, ostamme sen. Se ei ole mikään ongelma, olemme keskiluokkainen perhe. Silti lapselle jää ikäänkuin päälle se ajatus että vain kalliimpi on parempaa ja on kova vertailu juuri kavereidensakin kanssa että kenellä on hie

Eli olette itse kasvattaneet lapsen tuollaiseksi että vain hieno ja kallis kelpaa. Onneksi olkoon. Me olemme vähän parempituloisia kuin keskiluokkainen perhe ja meillä on kaksi teinityttöä. Silti me emme osta lapsillemme merkkivaatteita ja tavaroita. Sen sijaan olen opettanut miksi merkkivaatteisiin ja tavaroihin ei kannata tuhlata rahaa. He ovat tämän hyvin sisäistäneet eivätkä tuhlaa edes omia rahojaan niihin. Olen muutenkin yrittänyt opettaa lapsilleni etteivät ulkoiset asiat ole tärkeitä eikä ihmisiä tule arvioida ulkoisten asioiden ja sen perusteella mitä he omistavat.

Anna kun arvaan, että se on tyttö. Sitten aikuisena se on parisuhteessa koko ajan valittamassa miehelleen ja vaatimassa jotain ja jos mies kerran sitten sattuu lyömään sitä, niin se on muka väkivaltaa kun akka itse ensin kuitenkin kuukausitolkulla nalkutti.