Sairaaloissa hoidossa aliravitsemuksesta kärsiviä vauvoja siis Suomessa (ov)

Näin sanoo aina mieheni=)

Vierailija:

Niin siis täh?!?!

Kuka sinen kotiin oikeasti tulee estämään lisämaidon antamisen?! Ainakin viimeisimmän tiedon mukaan sitä saa ostaa kaupasta ihan kuka vain.

.

Sain esikoiseni 10 v sitten ja minut saatiin (lähes) uskomaan, että korvikkeen antaminen on vauvalle vahingollista. Kiitos kättärin " vauvamyönteisyyden" lapsi rääkyi ensimmäiset vuorokautensa nälkää, kun maitoa ei tullut ja lisämaitoa ei annettu. Hoitajat lopulta toivat salaa lääkäriltä luovutettua äidinmaitoa, kun lapsi oli rääkynyt pari tuntia.

Neuvolassa terveydenhoitajan kommenteissa oli myös luettavissa, että korvike on pahasta, samoin ohjevihkosissa.

Imetys takkuili todella paljon ja lopulta 3vk ikäisenä annoin pitkän taistelun jälkeen ensimmäisen kerran korviketta. Vauvan itku loppui välittömästi, raukalla oli ollut nälkä!

Pari kuukautta imetin sen minkä maitoa tuli ja loput tuttelia. Maito loppui sitten kokonaan, mutta enää en siitä stressannut. Pääasia, että lapsi sai ruokaa.

Toisen lapsen kohdalla maitoa ei edelleenkään riittänyt, mutta suosiolla annoin lisämaitoa.

Eli kukaan ei varsinaisesti kiellä ostamasta korviketta, mutta minut sen aikainen (toivottavasti ei enää nykyinen) valistus sai uskomaan korvikkeen pahuuteen ensimmäisinä elinkuukausina.

Maitoa ei todellakaan kaikilla tule yhtä helposti. Itseasiassa meillä tämä on sukuvika. Äidilläni ei maito riittänyt, eikä siskoillani. Ja tämän asian tiesin vasta lapsen syntymän jälkeen, kun valitin äidilleni imetyksen vaikeutta.

Sama juttu joka kerta. Ihmetteli kun minulta on tullut maitoa runsaasti.

Imetys on niin luonnollista ja jos se epäonnistuu niin äiti voi kokea huonommuutta vielä pitkään. Naisten olisi syytä lopettaa toisiensa syyllistäminen.



Toki on naisia jotka haluavat lopettaa imetyksen vaikka maitoa on ja sitä en jaksa ymmärtää. Eräs tuttuni suorastaan inhosi imetystä ja siiryi pikimmiten korvikkeeseen. Hänellä ei ole mitenkään lämpimät suhteet kehenkään on kylmä ja kova.

Ja todella hienoa PKKS:ltä avata tuo imetystukiosasto. Saisi tulla muihinkin sairaaloihin.



Itse sain Taysista aivan ihanalta vanhemmalta lastenhoitajalta kullan arvoiset ohjeet ja opastukset imetykseen ja hän valoi minuun uskoa ja luottamusta imetyksen onnistumiseen. Ei ollut ensimmäisenä tuputtamassa vauvalle korviketta, mutta takoi sen minun nuoren ja tuoreen äidin päähän, että korvikkeen antaminen ei ole mikään synti ja epäonnistuminen.



Minulla maito nousi rintoihin vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä ja lapsi oli syntyessään todella pieni kokoinen, (vaikkakin ihan täysi aikaisena syntynyt) ja tuo kaikki + hormooni myrskyt sai olon todella epävarmaksi.



Olen jälkeen päin ajatellut, että olisi pitänyt viedä ruusuja tuolle lastenhoitajalle ja kiittää saamastani asiallisesta tuesta. Maitoa alun hankaluuksien jälkeen tuli yli omien tarpeiden luovutettavaksi asti ja lapsi kasvoi ja voi hyvin. (Täys imetin 5kk ja osittain vajaat 11kk.)



Pidetään pino ylhäällä on niin tärkeä aihe.:)

Mutta kun äiti oli LÄÄKÄRI ei kukaan tohtinut asiaan puuttua.. Korvikemaito oli " pahinta mitä voi vauvalleen antaa"

Monet tämän päivän äidit ovat tosi yksin vauvansa kanssa.

Ennen lähes jokaisella oli kokemusta lastenhoidosta ennen oman lapsen saamista. Perheet olivat isoja, joten tytöt olivat hoitaneet pienempiä sisaruksiaan tai isompien sisaruksiensa lapsia. Suku asui lähistöllä, joten aina oli mummoa ja paappaa neuvomassa uutta äitiä, varmaan riesaksikin asti.

Nykyään se oma lapsi on monelle ensimmäinen kokemus lapsista eikä lähistöllä ole välttämättä ketään auttamassa.

Äitiys nykypäivänä on toisella tavalla haastavaa kuin ennen.

Vierailija:

tämän päivän äideistä liian moni on uusavuton, ei osata hoitaa omia lapsia ja nyt niille ei edes osata ruokaa antaa. Maalaisjärkeä ei käytetä ollenkaan tai sitä ei ole huh huh.

Turha tässä on imetystukea antavia ihmisiä mollata - ensimmäinen sääntöhän imetystuessakin on, että ruoki lapsi. Oman lapseni paino ensi päivinä kotona putosi huomattavasti, mutta terveydenhoitaja ei kotikäynnillä kuitenkaan nähnyt asiassa vielä mitään ongelmia. Tunsin että jotain on vialla ja otin yhteyttä vielä kokeneeseen imetystukihenkilöön, jolta sain heti ohjeet antaa lisämaitoa ja olla yhteydessä synnytyssairaalaan.

Meille kävi ihan samoin kuin tuossa lehtikirjoituksessa. Synnytyssairaalasta kätilöt sanoivat, että älä anna korviketta, kun soitin, ettei maitoa tule kotonakaan.

En antanut, kun luulin, että kyllä sitä maitoa tulee, kun tarpeeksi imettää. Olen akateemisen tutkinnon suorittanut ekonominainen ja olin lukenut näistä asioista paljon ennen synnytystä.

Vauva kuivui sairaalakuntoon. Vasta lääkäri sai minut uskomaan, ettei maitoa tule riittävästi ja korviketta on pakko antaa.

Jatkoin silti osittaisimetystä sitkeästi ja otin yhteyttä imetystukihenkilöön. Hän kävi meillä kahdesti ja lopulta, kun lapsi oli 2 kk, hänen neuvostaan lopetin imetyksen kokonaan.

Imetysasiantuntija oli sitä mieltä, että imettäminen oli vauvalle turhaa ja jopa kidutusta, kun mitään ei kerta kaikkiaan tule.

Onneksi toisen synnytyksen jälkeen näihin asioihin osaa jo suhtautua järkevästi eikä anna noiden huurupääkätilöiden pilata lapsen elämää mokomalla imetysvouhotuksella. Maitoa tulee tai ei - ja jos ei, niin sitten annetaan korviketta, joka on melkein yhtä hyvää kuin äidinmaito.

Mainitsinkin siitä jossain tämän palstan keskusteluketjussa, jossa taas imetyshörhöt temmelsivät ja syyttelivät " korvikeäitejä" olan takaa. Ei mitään reaktiota. Onneksi nyt sentään loistavat poissaolollaan.

Imetystukilistalla oli neuvoja, mistä tietää, saako vauva tarpeeksi äidinmaitoa. Ja tietysti oli vinkkejä, joilla maidontuloa voi kokeilla lisätä.



Mutta koko ajan painotettiin seuraamaan, että saako vauva sitä maitoa, jos kerran on epäilys, että maito ei riitä. Ennenkuin vauva kuivuu ja joutuu sairaalahoitoon, siitä on viitteitä. Kuten että lapsi ei pissaa. Normaali vauva pissaa ainakin 5-6 vaippaa vuorokaudessa märäksi. Jos pissaa ei tule normaalisti, on syytä kiinnittää siihen huomiota.



Sen lisäksi voi tehdä syöttöpunnituksia, kotiinkin voi hommata vaakan, jolla se hoituu. Vauva punnitaan ennen syöttöä ja heti syötön jälkeen, välissä ei vaihdeta vaatteita eikä vaippaa.



Tämmöisiä vinkkejä ainakin aiemmin sieltä on saanut. harmi, jos nämä asialliset neuvot ovat poistuneet :(



Ja tosiasia on, että useimmilla vauvoilla on myös tiheänimun kausia, eikä se tarkoita ollenkaan maidon loppumista. Silloinkin on syytä tarkkailla ensisijassa pissavaippojen määrää.



ja jos edelleen mietityttää, voi vaikka neuvolassa käydä punnituttamassa vauvansa, jos kotiin ei halua vaakaa.



Ihmettelen itse, miten joku voi päästää laopsensa kuivumaan. kai se vaippojen kuivuus aiheuttaisi herätyskellojen soimista? En ainakaan itse ole koskaan kuullut, että vauva olisi kuivunut, ja pissaa olisi tullut.. Olen ainakin itse luottanut siihen mittarina.



Minusta olisi syytä jakaa asiallista tietoa, eikä alkaa syyttämään imetyskouhkaamisesta tai korvikevastaisuudesta. Pitäisi kertoa selkeästi, mitkä ovat merkkejä, että lapsi ei saa tarpeeksi maitoa. Koska lisämaitoa on turha antaa, jos siihen ei ole syytä. Ja niistä syistä olisi hyvä puhua enemmän. Tukea äitejä siinä, että he luottavat omaan vaistoonsa ja kokemukseensa ja tietoonsa.



Ja myös korostaa sitä, että kaikilla imetys ei onnistu, ja osittaisimetyskin on imetystä!

Mutta kun vauvat todellakin itkevät myös muista syistä, niin ei aina ole niin yksinkertaista tietää, milloin vauva itkee nälkäänsä. Tietysti aina voi tarjota, mutta sitten ollaan pian siinä, että rintaa tarjotaan puolen tunnin välein. Sitä vain tarkoitan, että aina ei kyse ole äidin uusavuttomuudesta.



Meidän esikoinen oli tällainen aina huutava ja tiheästi imevä vauva. Paino kyllä putosi alakäyrille alussa, mutta pysyi sitten siinä omalla käyrällään sen jälkeen. Joskus olen tuota miettinyt, että mitä jos vauva ei silloin saanut riittävästi ruokaa. Itseäni olen sitten rauhoitellut sillä, että eipä tuo lisämaidon jälkeen ollut tippaakaan tyytväisempi, joten ei varmaankaan sitten nälkäänsä itkenyt.



Mutta niiltä käyriltä ei ole ikinä noussut ylöspäin, vaan on aina pysynyt pikkuisena. Kasvupyrähdystä ei tapahtunut kiinteiden aloittamisen jälkeen, eikä vuoden iässä, kun alkoi saamaan tavallista maitoa. Nyt on 2,5-vuotias, ja aina vain alakäyrällä mennään. Ja aivan terve on, mitään vikaa ei ole vielä löytynyt.



Mutta se on niin helppo sanoa, että vain hullu pitää lastansa nälässä, kun yötä päivää huutavan lapsen kanssa ei todellakaan ole helppo tietää saako tarpeeksi ruokaa vai ei. Jälkikäteen on vaikea muistaa kuinka painavia vaipat olivat silloin. Kyllähän niissä pissaa oli, mutta mistä sen silloin ensimmäisen kanssa olisi tiennyt, että kuinka paljon tavallinen pissavaippa painaa. Niinpä niitä oman lapsen vaippoja pidettiin ihan tavallisina, ja nyt en enää muista sen tarkemmin.



Jotenkin minusta on kaameaa, että suomessa voi kuivumista tapahtua, eikä kukaan huomaa oireita aiemmin. Mistä ensimmäisen äiti voi tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Kyllä minäkin silloin luulin, että kaikki äidit kantavat parkuvia vauvojaan kuukausikaupalla kuusi tuntia yössä. Pidin sitä ihan normaalina, koska meillä oli sellaista. Tuolla aiemmin oli hyvin sanottu se, että nykyäidit ovat yksin vauvan kanssa, ja kaikki pitäisi tietää ilman mitään kokemusta.

Pari kuukautta imetin sen minkä maitoa tuli ja loput tuttelia. Maito loppui sitten kokonaan, mutta enää en siitä stressannut. Pääasia, että lapsi sai ruokaa.

Maitoa ei todellakaan kaikilla tule yhtä helposti. Itseasiassa meillä tämä on sukuvika. Äidilläni ei maito riittänyt, eikä siskoillani. Ja tämän asian tiesin vasta lapsen syntymän jälkeen, kun valitin äidilleni imetyksen vaikeutta.

Kirjoittaja on valitettavasti väärässä siinä, että maidon riittämättömyys olisi sukuvika. Se on myytti, uskomus, joka ei pidä paikkaansa. Rintakudos ei periydy, rintakudos uusiutuu jokaisen raskauden yhteydessä. Siksi saman äidin imetykset voivat olla hyvin erilaisia. Se mikä periytyy äidiltä tyttärille on korkeintaan asenne imetykseen ja välitetty tieto. Harva äiti onpäivittänyt imetystietämystään omien imetystensä jälkeen. Uutta tietoa on tullut paljon, monet vanhat uskomukset on moneen kertaan kumottu.

Ja maitohan loppuu pikkuhiljaa, kun rinta ei saa riittävästi imuärsykettä, ja rinta ei tietenkään saa sitä, jos vauva saa maitonsa pullosta. Osittaisimetys on mahdollista, mutta ylensä hankalaa. On myös mahdollista päästä eroon lisämaidoista, mutta se on tehtävä äidin omasta halusta ja kokeneen imetystukihenkilön tai imetyskonsultin ohjauksessa.

Sanotaan, että ei sulta maitoa tule, sä et opi ikinä imettämään, sun lapses kärsii nälkää kun sä et pysty imettään, et pääse kotiin ennen kuin olen nähnyt sun lypsävän jne... ja kaikki ennen kuin on imetys oikein edes päässyt käyntiinkään. Hirveää herätä yöllä siihen kun hoitaja rutistaa kipeästi nännistä ja tuuppii nukkuvaa vauvaa hereille ja valittaa, että se huutaa nälkää nyt imetetään.



Mulle ei osastolla edes sanottu, että lapselle saa antaa lisämaitoa jos maitoa ei tule vaan sanottiin, että multa on pakko tulla maitoa muuta keinoa ruokkia lasta ei ole!



Nolottaa sanoa, mutta ensimmäisen kohdalla mulla ei ollut mitään käsitystä korvikkeiden olemassaolosta, koska niistä ei saanut puhua. En tuntenut ketään jolla olisi ollut lapsia. Stressasin ihan hirveästi jo kotiin päästessä, että tapan lapseni nälkään.



Voi sitä ihmettä kun kolme kuukautta myöhemmin löysin tuttelin. Vauva nukkui kokonaista 4 tuntia putkeen tuttelin avulla. Käytiin miehen kanssa aina välillä katsomassa vauvan nukkumista kun pelättiin sen kuolleen kun se ei enää huutanut.

Monet ovat ensimmäisen vauvansa kanssa niin yksin avuttomia, kun tietoa ja kokemusta ei ole.

Kyllähän sitä maitoa tulee enemmän, kun imetysasento ja -ote ovat oikeita! Maitopoukamat tyhjenevät paremmin, jolloin uutta maitoa muodostuu enemmän. Vauvan oikea asento helpottaa nielemistä jne. Hyvin monesti näkee imettäviä äitejä, jotka pitävät vauvaa selällään niin että kaula on kääntyneenä, jolloin vauvan on hankala niellä.

Tärkeintä on, että pissaa tulee riittävän usein. en vaan enää muista mikä oli se tiheys, kun pikkuvauvojen kuuluu pissata.

Tässä keskustelussa on kyllä hieman sellasita makua, että yritetään tehdä täysimetyksestä huonoa juttua. Nimittäin huomattavan suurelta määrää äitejä tulee tarpeeksi maitoa. Ja pikkuisen pelottavaa tosiaan on, että monet äidit ovat niin yksin ja vailla tukea, että eivät huomaa vauvan kuivumista.

Maidon eritys ei ole pelkästään kiinni rinnoista. Ensimmäinen lapseni oli täysimetyksellä puolivuotiaaksi ja näytti ihan Michelin-mieheltä. Jostain syystä toinen lapsemme ei ollut kiinnostunut rinnalla olemisesta ja nukahti aina rinnalle ennen kuin sai vatsansa täyteen. Hänkin joutui sairaalaan nesteytykselle ja jouduin aloittamaan lisämaidon. Lapsen kuivuminen tapahtuu todella nopeasti! Jos lapsi kakkaa paljon, ei ehkä huomaakaan, ettei pissaa tulekaan.

Nukkui 6 tunnin pätkiä ja tuskin heräsi syömään ja oli veltto, mutta kukaan ei ehdottanut lisämaitoa. Se imettäminen on niin tärkeetä, että viis lapsesta.



Kolmannen kohdalla maito nousi 5. päivänä, vaikka maitoa oli tullut koko raskauden ajan. Synnyttäminen lopetti maidontuotannon hetkellisesti. Imetin ahkerasti ja annoin korviketta lisäksi. 3kk ikäisenä vauva painoi 5900g ja syntymäpainoa hänellä oli ollut 4500g, että ei se lisämaito sen nopeampaa painonkasvua takaa.

molemmille tytöilleni. Imetys onnistui emmekä joutuneet turvautumaan lisäruokaan. Itselleni oli tärkeä takaportti että varmistan pienen ravinnonsaannin jos jostain syystä maitoa ei tulisi tai olisin kyvytön imettämään.



Maidon tuloon vaikuttaa monet tekijät, äidin ravinto ja juoko hän riittävästi nestettä (itse join ison lasillisen vettä ennen ja jälkeen imetyksen), äidin kunto sekä väsymyksen tila (jos joutuu paljon valvomaan voisi kuvitella ettei elimistö jaksa tuottaa maitoa). Riittävä lepo on äidille tärkeää.



Lapsella täytyy olla jonkinlainen rytmi että on selkeästi ruokailu, lepo, sylittely (ilman imetystä) ja seurusteluaika sekä leikkihetkiä.



Yksikään normaalilla maalaisjärjellä varustettu ei pidä lastaan jatkuvasti rinnalla tarkoitan tuntikausia /yökausia yhteen menoon. Mistä se lapsi poloinen oppii että on ruoka-aika jos nänni on jatkuvsti suussa, tissi on silloin huvitutti eikä varsinaisessa tarkoituksessaan ruokinnassa.



Leppoinen ja rentofiilis vaikuttaa positiivisesti olotilaan niin omaan kuin vauvan. Vauva vaistoaa äidin kireyden ja hermostuneisuuden ja itkee pelosta kun tasapaino järkkyy. Turvallinen syli, halausta ja paijausta ruoan jälkeen ja haluan korostaa puhumisen tärkeyttä, lapselle pitää jutella. Lapsi havannoi ympäristöään, ottaa katsekontaktia jos puhut hänelle, älä aliarvioi lastasi ja pidä häntä ymmärtämättömänä vaikka hän ei vielä puhu.

Vierailija:

Eikö jokaiselle pitäisi olla itsestään selvää, että nälkäiselle lapselle annettaan korviketta?

Nykyajan äidit ovat vain niin helvetin uusavuttomia, että ei osata ajatella omilla aivoillaan. Jos lapsi huutaa nälkää niin sille pitää antaa maitoa, tuli se sitten pullosta tai rinnasta.

.

Pakko myöntää, ettei asiasta ole omakohtaista kokemusta, kun maito ei koskaan edes noussut. Kuitenkin jouduin asiasta paljon lukemaan, ja usein sanottiin maidon riittävän, kun sitkeästi yrittää. Lapsella on tiheän imun kausia ja ties mitä, mutta maito riittää. Ensimmäinen kerta, kun verkosta luen, että maito ei ehkä riitäkään. Jos kerran joka paikasta toitotetaan jatkamaan imetystä, niin en syyttisi äitejä suoraan uusavuttomiksi!