Sairaaloissa hoidossa aliravitsemuksesta kärsiviä vauvoja siis Suomessa (ov)
www. karjalainen. fi
Vauva ja nälkä on huono yhdistelmä - Sairaaloissa hoidetaan kuivuneita vauvoja
Sairaaloissa hoidetaan vauvoja, jotka kärsivät aliravitsemuksesta. Kuivuneiden vauvojen taustalta löytyy usein äiti, jonka rintamaito ei yksinään riitä täyttämään lapsen ravinnontarvetta.
- Äidit yrittävät sinnitellä rintamaidolla vielä silloinkin, kun lapsen hyvinvointi vaatisi jo lisäruokintaa. Moni äiti on sisäistänyt täysimetyksen vaatimuksen niin vahvasti, että suorastaan pelkää korvikkeen antamista, Helsingin yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Anna-Liisa Järvenpää kertoo.
- Asiasta on puhuttu ja siihen on alettu kiinnittää huomiota, joten aliravittujen vauvojen määrä on onneksi vähentynyt. Muutama vuosi sitten kuivuneita vauvoja tuli osastoille selvästi enemmän kuin nyt.
Lääkäreiden mukaan äidit saavat osittain väärää imetystietoa internetin imetystukipalstoilta. Vertaistueksi tarkoitetuilla sivustoilla neuvotaan asioista, joihin tarvitaan terveydenhoitoalan ammattilaisen asiantuntemusta.
- Rintaruokinnan edistäjät tekevät hyvää ja tärkeää työtä. Toisinaan he ovat kuitenkin niin voimakkaita mielipiteissään, että eksyttävät kokemattoman äidin näkemästä sitä tärkeintä asiaa: lapselle on tärkeintä saada ruokaa, ei se, että ruoka on nimenomaan rintaruokaa, Lasten ja nuorten sairaalan lastenlääkäri Eeva Salo muistuttaa.
Rintamaidon
määrä vaihtelee
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että rintamaito on vauvan ensisijaista ja parasta ravintoa. Lastenlääkärit kumoavat kuitenkin yksiselitteisesti uskomuksen, jonka mukaan kaikkien äitien rintamaito riittää lapsen ainoaksi ravinnonlähteeksi tämän ensimmäisten kuukausien aikana.
- Äitien maidontuotanto on yksilöllistä. Osalla maitoa tulee yli litra vuorokaudessa, toisilla maidon määrä jää alle puolen litran, Anna-Liisa Järvenpää kertoo.
Suomen lastenlääkäriyhdistyksen rintaruokintaa koskevan lausunnon mukaan useilla puolen vuoden ikään yksinomaan rintaruokituilla lapsilla kasvu hidastuu poikkeavasti 4-6 kuukauden iässä. Lääkärit suosittelevat, että lisäruokinta aloitetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan noin 4-6 kuukauden iässä.
Lisäravintoon ei kannata turvautua heti ensimmäisten imetysongelmien ilmetessä. Rintamaidon heruttamiseksi on monta keinoa, ja ammattilaisten tukemana äiti ja lapsi voivat kehittää juuri heidän tarpeisiinsa sopivan imetyksen.
- On tärkeää, että ammattilaiset opastavat imettäviä äitejä, joilla on ongelmia mm. maidon riittävyyden kanssa. Ammattilainen osaa kertoa keinoista, joilla rintamaidon määrää voidaan lisätä. Nähdessään, että lapsi on kuivumisvaarassa, osaa hän ohjata äitiä myös korvikkeen käytössä, Pohjois-Karjalan keskussairaalan kätilö Pirjo Piirainen sanoo.
Vauvan saamasta maidon määrästä kertovat parhaiten puntari ja vaipat. Vauva saa tarpeeksi ravintoa, kun paino lisääntyy, kakka on keltaista maitokakkaa ja vaippa on pissasta raskas. Jos ruoka ei riitä, sitä saa pullosta.
- Pitkään täysimetykseen varautuneelle äidille osittaiseenkin pullomaitoon siirtyminen on kova paikka. Toisille äideille lisämaidon antaminen ei ole niin iso juttu, Joensuun Kauppakadun neuvolan terveydenhoitaja Eeva-Liisa Smolander kertoo.
Smolanderin mukaan imetys on tärkeä osa kokonaisuutta, joka turvaa vauvan hyvinvoinnin. Imettämisen onnistumisella tai epäonnistumisella ei sen sijaan ole mitään tekemistä onnistuneen äitiyden kanssa.
- Kun rintamaito ei äidin kovasta yrittämisestä ja tukitoimista huolimatta riitä, on vauvan saatava lisäravintoa. Tärkeintä on, että vauva saa tarvitsemansa energiamäärän ja voi hyvin.
Apua sairaalan
imetyspoliklinikalta
Pohjois-Karjalan keskussairaalan synnytysosastolla tammikuussa aloittanut imetyspoliklinikka tarjoaa apua imetysongelmien kanssa painiskeleville äideille. Äidit voivat varata synnytysosastolta ajan, jolloin imetykseen perehtynyt kätilö kuulostelee äidin ja vauvan tilannetta ja opastaa imetyksen sujumisessa.
- Äidillä voi olla huolta maidon riittävyydestä tai ongelmia lapsen imemisotteen kanssa. Lapsi voi kieltäytyä imemästä tai saada raivareita rinnalla. Imetykseen kuuluvat usein myös rintoihin liittyvät ongelmat, kätilö Iiris Nevalainen kertoo.
Imetysklinikka toteuttaa maailmanlaajuista vauvamyönteisyysohjelmaa, jonka yhtenä tavoitteena on kuuden kuukauden täysimetys ja imetys lisäruuan ohella vähintään vuoden ikään saakka.
- Imetysohjauskäytäntö on muuttunut, joten kaikki neuvoloiden terveydenhoitajat eivät voi olla imetyksen erityisosaajia. Ammatillinen tuki on tarpeen myös siksi, etteivät äidit olisi pelkästään kolmannen sektorin tuen varassa, Pirjo Piirainen toteaa.
Synnytysosastolle voi soittaa ympäri vuorokauden. Imetysklinikan henkilökohtaista opastusta tarjotaan keskiviikkoisin kello 10-18.
Kommentit (71)
Imetystukilistan neuvot voi johtaa aliravitsemukseen.
Tärkeintä on että vauva saa ruokaa ja sen ei tarvitse olla äidinmaitoa.
Ei ihme jos naiset väsyy kun lapsi jatkuvasti rinnalla, itkee nälkäänsä. Milloin se maito nousee rintoihin jos ne ei saa lepoa. Äiti on stressitilassa ja maidontuotanto heikkenee.
Kannatan imetystä ja olen jopa nauttinut siitä että voin ruokkia lapsiani terveellisellä maidolla. Minulla on kolme lasta mutten ole mikään fanaatikko. Lisäruoat olen aloittanut 4 kk iässä koska se on ollut tarpeen.
Ap
Hän sanoi, että ensimmäinen asia on varmistaa, että lapsi saa riittävästi ruokaa, vasta sitten mietitään imetystä. Niin tehtiin ja alun vaikeudet voitettiin.
Humpuukkineuvoihin ei kannata luottaa, vaan kannattaa kysyä, minkälaisen koulutuksen neuvojen antaja on asiaan saanut.
Tämän avauksen luulisi herättvän keskusteua.
Olen sitä mieltä jos vauva ei saa riittävästi ruokaa hänen henkinen ja fyysinen kehitys on heikompaa kuin riittävästi ruokaa saavan. Älyllinen kapasiteetti voi jäädä pysyvästi heikommaksi.
Pidetään yllä tätä aihetta.
Vauva ei tosin joutunut sairaalaan asti, koska neuvolassa terveydenhoitaja huomasi luitten törröttävän ja kyseli syitä. Äiti imetti 24/7, mutta maitoa ei tullut tarpeeksi. Neuvolasta suosittelivat korviketta ja vauva alkoi kukoistaa.
kun kauheat anopit ja äidit olivat antaneet lapselle lehmänmaitoa ta jotakin muuta lisäruokintaa. Ettei vaan olis ollut pikkusen enemmän näkemystä ja kokemusta.
Itse kiitän imetystukisivuja ja -listaa siitä, että imetykseni onnistuivat edes siten kuin onnistuivat. Ja kannatan ehdottomasti rintaruokintaa ensisijaisena vaihtoehtona. Mutta todellakin on niin, että kaikki äidit eivät vain pysty tuottamaan maitoa vauvantahtisesti vaikka kuinka yrittäisivät.
mutta luulisi äidin huomaavan jos maitoa ei tosiaan tule tarpeeksi ja lapsella luut törröttää.
Toisaalta sen kyllä ymmärtää, jos on esikoinen eikä kokemusta lapsen hoidosta ole yhtään. Aika epävarma olo oli itselläkin ensimmäisen vauvan hoitamisen kanssa, mutta onneksi maitoa tuli luonnostaan enkä asiaa ollut missään vaiheessa edes kyseenalaistanut enkä miettinyt.
Mutta jos jossain imetystukisivuilla sanotaan, että imetä vaan vaikka vauva on koko ajan nälkäinen. Ja kyllä sinun maitosi riittää, usko vaan, vaikka vauvasi on laiha kuin luuranko. Ja että olet epäonnistunut äiti, jos et imetä. Niin kai se manipuloi nuioria kokemattomia äitejä.
Väsyttäminen itsensä masennukseen asti ei lopulta ainakaan palvele lapsen etua. Itse koin synnytyksen jälkeisen masennuksen kun ensiksi ajoin itseni sekopäiseksi imettämällä vuorokauden ympäri ensimmäiset kolme kuukautta. Seuraus nyt kun lapsi on 7v. Hahmottamishäiriö lapsella ja oppimisvaikeuksia. Vieläkään ei mene kengät oikeisiin jalkoihin ja keskittyminen mihinkään on hänellä vaikeaa. Lukeakin yrittää oikealta vasemmalle ja kirjoittaa sanat peilikuvina. Eli ihan oppikirjatapaus siitä miten saattaa käydä lapselle kun äiti sairastaa pitkän raskauden jälkeisen masennuksen. Veli sai korviketta kaksiviikkoisesta kun oli jo sen verran järkeä minun päässäni. Hän on matemaattisesti lahjakas ja vuosia isoveljeään edellä matemaattisloogisissa taidoissa ja hienomotoriikassa. Kannattaa tosiaan miettiä kannattaako uhrata lapsensa kehitys ja oma mielenterveys jos imettäminen muodostuu ylitsepääsemättömän hankalaksi.
Vierailija:
mutta luulisi äidin huomaavan jos maitoa ei tosiaan tule tarpeeksi ja lapsella luut törröttää..
Naisilla olisi paljon oppimista tästä sanomalehdestä julkaistusta tekstistä.
Maalaistaloissa on aina tiedetty että lehmien maitomäärät vaihtelee vaikka sama ravinto. Ihminen on nisäkäs siinä missä lehmäkin ja maidon tulo on yksilöllistä.
Itselläni maitoa tuli runsaasti mutten syyllistä ketään joka käyttää korviketta ruokkiakseen vauvansa.
ongelmat johtuvat sekopäiseksi imettämisestä ja masennuksestasi.
Ehkä taustalla on kuitenkin jotain muuta. Minulla on samantapainen lapsi ( maitoa on aina tullut enemmän kuin tarpeen) ja hänen saamansa diagnoosit ovat sellaiset, etten olisi niihin kyennyt vaikuttamaan, en imettämällä, liian vähällä ravinnolla tai masentumalla...
Ethän vain syytä itseäsi??
Niillä on ihan tutkittu syy-yhteys. Poikani ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut aliravittu jatkuvasta imetyksestä johtuen. Koska minä masennuin niin lapsenikin masentui. Hän ei kiinnostunut mistään eikä kiinnittänyt mihinkään yrityksiin leikkiä mitään huomiota. Leluista hän ei ole koskaan välittänyt, koska ei jaksa keskittyä edes leikkimiseen. Koska hän ei välittänyt mistään niin minäkin väsyin yrittämiseen ja koska väsyin yrittämiseen...no kierre oli valmis.
11
omakin imetys oli yhtä tuskaa. Minä en oikeasti masentunut, mutta olihan se vaikeaa aikaa, eikä meillä ehkä ollut mitään hienointa mahdollista symbioottista suhdetta niinä ekoina kuukausina, kun vauva huusi rinnalla vuorokaudet läpeensä ja itseä väsytti niin että pyörrytti. Muista sen, miten piti nousta istumasta tai kyykystä tai kumarruksista seinänviertä, että sai kiinni jostain kun silmissä musteni.
Minulle neuvolas, anoppi ja ystävälliset imetystukijat tosiaan sanoivat, ettei naiselta voi olla tulematta tarpeeksi maitoa. Ja lisäksi uhkailtiin, että kun ensimmäisen kerran annan pullomaitoa, imetys loppuu kokonaan siihen, ehdottomasti, sillä vauva ei enää suostu ottamaan rintaa. Että se vähänkin maito loppuu kokonaan kun ei ole jatkuvaa imua. Että lapsi saa korvikkeesta ja pullosta (lisää) vatsavaivoja. Minä olin loppuunväsynyt ja ensikertalainen ja epätoivoinen yrittäessäni parhaani - ja uskoin kun näitä päivästä toiseen paasattiin totisella naamalla. Ja mieskin uskoi (kai niin, sehän oli sen äiti, joka neuvoi).
Toisinhan siinä tietysti kävi. Lapsi putosi kaikilta kasvukäyriltä ja ennen pitkää lisämaitoa oli pakko antaa. Se ei kuitenkaan saanut lasta hylkimään rintaa, vaan päinvastoin, lapsi sai kärsivällisyyttä imeä rintaakin, kun ei enää ollut niin tuskaisen nälkäinen. Vatsavaivoista en tiedä - kaipa se nälkä oli siinäkin suhteessa kuitenkin pahempi vaiva. Ainakin lapsi ruokittuna muuttui paljon helpommaksi. EIkä se rintamaito loppunut kokonaan lisämaidosta, ennen kuin minun oli oman lääkitykseni (selkäkipu) takia muutenkin lopetettava imetys. Ja naurettavin kaikesta oli se, kun kaikki pelottelivat, että pulllojen keittelyssä on hirveä vaiva. Ei tosiaan ollut, verrattuna siihen, mitä täysimetys meillä oli. EIkähän niitä kauaa keitellä edes tarvinnut.
Kyllä minä syytän näitä " tukijoita" aika paljosta. Hyvää he kai tarkoittivat, mutta moisella tietämättömyydellä olisi parempi olla vähän hiljempaa.
Nyt 9-vuotias lapsi on todettu aspergeriksi, hänellä on lukihäiriö ja motorisia ongelmia ja keskittymisen ja toiminnan ohjauksen ongelmia, kuten sinunkin lapsellasi. Minä en kuitenkaan syytä näistä imetysongelmaa: kaikesta huolimatta minä pystyi huolehtimaan lapsesta ja rakastamaankin siinä määrin kuin se nyt ylipäänsä pyörtymisen partaalla on mahdollista. Minulle on selitetty, että nämä ovat synnynnäisiä häiriöitä, ja ovat olleet olemassa jo ennen imetyskautta - todennäköisesti jopa aiheuttaneet osan noista ongelmista. Jääkaappiäidit autismin taustalla on hylätty jo 1970-luvulla tutkimuksen perusteella, eikä 1990-luvulla levinnyt, kovasti jääkaappiäititeorian kaltainen kiintymyssuhdeteoria ole vakuuttanut oikeita (neurologian puolen) autismitutkijoita, vaan lähinnä vaan näitä yleispsykiatreja. Heillä on yleisteorioita vähän siitä sun tästä, mutta kuten tiedämme, kukaan ei pysty erikoistumaan kaikkeen...
Älä sinäkään syytä itseäsi, lapsellasi olisi noita ongelmia todennäköisesti joka tapauksessa. VOi jopa olla, että alun vaikeuksien takia olet nyt keskivertoa parempi vanhempi lapselle, jolla on kommunikaatio- ja hahmotusvaikeuksia.
Kaikkien vauvojen itkut eivät todellakaan johdu siitä, että vauva olisi nälässä. Ja jos tätä kuivumispelkoa nyt sitten vuorostaan kovasti tyrkytetään, niin kohta äidit antavat jokaiseen inahdukseen korviketta, kun pelkäävät, että lapsi kuivuu. Jotkut vauvat kuitenkin ovat perustyytymättömiä, eikä lisäruokakaan muuta heitä yhtään tyytyväisemmiksi.
Hyvä on, että puhutaan, mutta samalla pitää koko ajan muistuttaa, että imetyksen käynnistyminen saattaa teettää työtä, mutta sen jälkeen imetys voi onnistua hyvin. Imetyksessä voi tulla väliaikaisia ongelmia, mutta niiden jälkeen imetys voi jatkua onnistuneesti. Jne. Ja sitten kuitenkin koko ajan muistetaan myös se, että jos imetys ei yrityksistä huolimatta onnistu, niin lisäruoka on tarpeen.
Silloin ei ole kysymys perinnöllisestä taipumuksesta vaan yksinkertaisesti ongelmista aivojen kehityksessä mitä aiheuttaa hoitajan puutteellinen kyky reagoida lapsen tarpeisiin. Räikeimpiä esimerkkejä tästä vaikkapa susilapset ja tyttö joka oli lukittuna huoneeseensa 13 vuotiaaksi.
Todellakin lapsi itkee muutakin kuin nälkäänsä. Jos tarjottu ruoka ei kelpaa ei ole nälkäitkua tai jos syötöstä on kulunut vähän aikaa.
Jokaisella lapsellani joita on kolme on ruokailun jälkeen selkeä 1-4 tunnin väli (tämä ihan pienenä imeväisenä ehkä alle 2 kk) ja 3-6 tuntia (vähän isompana imeväisenä) Meillä oli tuo sympioottinen suhde ja helposti aistin mistä oli kyse jos vauva itki.
Jatkuva rinnalla pitäminen ei ole normaalia. Tuntikausien imetyssessiot ovat luonnottomia.
Rinnat tarvitsee lepoa että niihin ehtii nousta sitä maitoa. Terve järki tämän sanelee ja se on luonnollista.
En todellakaan ihmettele miten äidin voimat loppuu jos ei saa lepoa lainkaan, syntyy väsymyskierre niin vauvalla kuin äidilläkin. Lapsi on sekaisin ja häiriintyy jos sillä ei ole järkevää ruokailurytmiä. Eihän kukaan aikuinenkaan syö jatkuvasti. Läheisyyttä ja syliä täytyy vauvan saada niin ettei tissi ole suussa.
Vierailija:
Ja sitten kuitenkin koko ajan muistetaan myös se, että jos imetys ei yrityksistä huolimatta onnistu, niin lisäruoka on tarpeen.
ettei tämän tarvitse olla jokotai, vaan sekä että, ja tästä pullasta VOI " poimia rusinat" . Jos on olemassa pieni riski, että korvikemaidosta on jotain haittaa, on olemassa myös kohtuullinen riski, että lapsi onkin oikeasti nälkäinen (ja nälkäinen se on jo kauan ennen kuivumista). Kumpi riski on isompi ja pahempi? 16 näkee asian yksiselitteisesti niin, että kannattaa tehdä kaikkensa, että vauvalla olisi hyvä olo - myös tarjota korviketta, jopa joskus " varmuuden vuoksi" .
(siis ettekö te ollenkaan ajattele sitä, että kun äidillä on " vaikea kausi" tai " väliaikaisia ongelmia" imetyksessä, niin SAMAAN AIKAAN SILLÄ VAUVALLA ON NÄLKÄ. Monta päivää, vaikka se ongelma meneekin ohi. Minusta olisi ihan ok ruokkia se vauva myös noiden päivien aikana vähäisellä lisämaidolla, kun se ongelma kerran joka tapauksessa todennäköisesti menee ohi. Lisämaito ei ole sama asia kuin imetyksen lopettaminen, vaikka te " tukijat" aina niin väitättekin!
Nämä koulutetut it-hlöt eivät tosiaankaan suosittele tätä " imetä, imetä, kyllä maitoa tulee" jos on selviä merkkejä siitä että maidontulo ei riitä vaan tällöin ihan ensimmäiseksi annetaan vauvalle lisäruokaa ja keskitytään vaikkapa imetykseen pullon ohella. Kannattaa muistaa että esim. it-listalle kirjoittelee kaikenlaisia hörhöjä, jotka saattavat neuvoa mitä tahansa.
Minulla on ystävä, jonka vauva joutui sairaalaan juuri em. syystä. Äiti halusi kovasti imettää ja maitoa tuli reilusti, vauvan mahaan se ei vaan jostain syystä mennyt kunnolla. Kukaan ei suositellut lisäruokaa, ei neuvola eikä edes lääkärit ennenkuin sitten sairaalassa. Nyt hän on hyvin katkera ja pelkää ettei uskalla tulevia lapsiaan edes yrittää imettää.
Jokohan nämä imetyshörhöt rauhoittuisivat. Ai, niin, mutta nämä lääkärithän on korvikefirmojen sponssaamia...
Yhtä harmi kuin yli-innokkaat imetystuen antajatkin.
Mutta ei taida olla Suomessa ketään, jonka tutkintoon nuo asiat kuuluvat. Lääkäreitä ei kouluteta imetyksestä, mutta ei myöskään kätilöitä. Omat kaverit kertovat, että imetyksestä ei mainita mitään järkeviä käytännön asioita.