Oletko koskaan ollut poliisikuulustelussa?

Vain tämmöinen tapaus: Olin menossa hakemaan passia ja henkkari oli jäänyt kotiin.

No, menin kuitenkin kertomaan, kun olin jo melkein perillä, että nyt kävi näin ja en mä passiani sitten saa. "No, eiköhän me saada sun henkilöllisyys selville muutenkin", sanoi poliisi ystävällisesti.

Ja niin se kyseli multa aiemmat osoitteet, edellisen asunnon neliömäärää (en muistanut), sisareni osoitetta(en muistanut tarkkaan), mummin tyttönimeä, elossa olevia omaisia ym. Se oli aika hauskaa.

yksi mies ajoi perääni, kun olin pysähtynyt stop-merkin eteen. Syytti siitä sitten seuraavana päivänä minua kun tavattiin vakuutustoimistossa ja ei siinä sitten muuta voinut kuin mennä poliisilaitokselle. Eipä siinä mitään, poliis kuulusteli, vastasin kysymyksiin ja hän sitten kertoi, että soittelevat sitten peräänajajallekin ja päätös sen jälkeen. Niinhän siiä kävi, että peräänajaja todettiin syylliseksi ja hän sai tästä kaupan päälle sitten vielä sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Poliisi neuvoi minua, että seuraavalla kerralla, vaikka olisi miten pieni vahinko, niin soitat vaan rohkeasti hätäkeskukseen ja pyydät poliisit paikan päälle.

Olen, kaksi kertaa todistajana, molemmat alaikäisinä. Poliisit olivat ystävällisiä. Toisella kerralla sain keksejä ja mehua. Poliisit puhuivat lapsen tasoisesti ja ymmärryksen mukaan. 

Todistajana olen ollut ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Senkin jälkeen on yritetty, mutta en enää suostu, koska kohtelu oli niin aliarvoista koko prosessin alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Todistajana 20-vuotiaana. Olin nuori ja naiivi.  Kuvittelin,  että poliisin sanaan voi luottaa. Lupasivat,  että syytetylle ei kerrota,  mitä minä kerroin.  En tiennyt,  että poliisi joutuu kertomaan.  Siihen aikaan ei ollut vielä edes lähestymiskieltoa ja kun syytetyn kaverit seuraavan parin vuoden ajan soittivat mulle uhkaussoittoja,  norkoilivat työpaikkani ja kotini ovella,  uhkailivat jne,  poliisi ei voinut tehdä asialle mitään.  Melkein kolmen vuoden painajainen.  En ole sen jälkeen luottanut mihinkään,  mitä poliisit sanoo.  Onneksi ei ole kovin usein poliiseja tarvinnut kohdatakaan.  Muutaman kerran olen osunut silminnäkijäksi paikalle,  mutta olen joko ehtinyt poistua paikalta tai sitten olen sanonut että en nähnyt enkä kuullut mitään. 

Voi kamala! Mä oon kanssa ymmärtänyt, että poliisi vain lypsää tietoja, ja jos todistaja joutuu hätään niin poliisista ei ole yhtään mitään apua.

Onneksi sun ei käynyt huonosti ja kiitos kun kerroit kokemuksesi.

En ole. Ainoa kokemus on ollut se, kun olen antanut yhtenä silminnäkijänä paikan päällä tehtävälle tulleille poliiseille kuvauksen tapahtuneesta ja yhteystiedot mahdollisten lisäkysymysten osalta. Eivät koskaan myöhemmin ottaneet yhteyttä, joten taisi olla "selvä tapaus" tai ei edennyt käsittelyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Olen, kaksi kertaa todistajana, molemmat alaikäisinä. Poliisit olivat ystävällisiä. Toisella kerralla sain keksejä ja mehua. Poliisit puhuivat lapsen tasoisesti ja ymmärryksen mukaan. 

Lisäys, ei jäänyt traumoja. Sen sijaan siitä jäi, kun naapurin mummon keskellä päivää ryöstänyt piripää katsoi suoraan silmiin. 

Kyllä, rikospoliisin ladan takapenkillä, hiillostettiin koko matkan ajan tunnustamaan tappo, ettei turhaan tarvii viedä tunnistettavaksi vaan voitaisiin ajaa suoraan pasilaan.

Todistajana varkausjutussa silminnäkijänä. Tunnistin varkaan poliisin kuvista , tapahtui1993.  Oikeudessa tunnistin henkilön, ja sanoin hänellä olleen parta. Puolustaja naurahti, vastahan hän oli edellispäivänä päässyt vankilasta, ei voinut olla partaa.  Siihen kaatui juttu. Olisi pitänyt sanoa sänki. Meni  usko oiketeen, kallis näytös turhan takia.

Olen ollut kerran epäiltynä ja kerran todistajana. Vaikka kummassakaan tilanteessa minulla ei ollut mitään syytä olla ahdistunut tai hermostunut, sitä tunnetta oli vaikeaa välttää. Kuultavaksi päätyminen on kuormittava tilanne, kun en ole sellaiseen tottunut, valmistautunut tai mihinkään syyllistynyt. Tilanteet sujuivat kuitenkin ihan kivasti, ja poliisit olivat mukavia. Heidän työnsä on tutkia, ei syyttää, ja he ovat nähneet kaikenlaisia tapauksia. Itselleni se oli kauheaa, heille pelkkää rutiinia. Erityisen säväyksen toi epäiltynä kuulemiseen oikeuksieni kuuleminen, kun minulle kerrottiin, että ei ole totuudessa pysymisen velvoitetta itsekriminointisuojan takia. Siitä tuli erityisen rikollinen olo, vaikka en todellakaan ollut syyllistynyt mihinkään.

 

Juu epäiltynä koska kävin palauttamassa löytämäni pankkikortin palkkiota vastaan...  haistakoot kissanpissaa niin poliisi kuin koko handelsbanken jota olen sen jälkeen koettanu ny joku 20v ajaa suomesta konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Juu epäiltynä koska kävin palauttamassa löytämäni pankkikortin palkkiota vastaan...  haistakoot kissanpissaa niin poliisi kuin koko handelsbanken jota olen sen jälkeen koettanu ny joku 20v ajaa suomesta konkurssiin.

Sehän lopetti jo Suomessa, että olet oikeastaa onnistunut.

Joo minut haettiin töistä kuulusteluihin. Minua epäiltiin paenneen kolaripaikalta jossa naisen yli ajettiin. Se vaan etten omista edes autoa mutta en  sitä poliiseille kertonut. Jostain ne oli muka saanut vihiä että minun nimiseni olisi paennut kolaripaikalta. Kuulusteluissa poliisi sanoi että silminnäkijät oli nähneet minut. Poliisi oli aika tyly ja kertoi jo paljonko tulee linnaa siinä heti. Sanoin että jaa jaa vai niin. Sitten ne kyseli millainen auto minulla on. Sanoin että ei minulla ole millaista autoa ollenkaan. Tajusivat soittaa johonkin rekisteriin ja tutkia millainen auto minulla on.