Miksi biologiset sukulaiset ei ole automaattisesti etusijalla orvoksi jääneen lapsen huoltajaksi?
Lain mukaan näin todellakin on. Mutta ihmettelen että miksi?
Kommentit (49)
Pikkuveljen isä ei paljoa perheestä tai lapsestaan välittänyt ja kuolikin pikkuveljen ollessa lapsi. Minun isäni taas on ollut oikein hyvä isä ja myös pikkuveli on läheinen hänen kanssaan. Jos me oltaisiin jääty äidittömiksi, niin mitä todennäköisimmin oltaisiin molemmat muutettu isäni luo ja isästä olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja.
Kai ne nyt käytännössä on etusijalla. Jos on aivan yhtä hyvä sukulainen ja joku random-henkilö vaihtoehtoina.
Vierailija kirjoitti:
Kai ne nyt käytännössä on etusijalla. Jos on aivan yhtä hyvä sukulainen ja joku random-henkilö vaihtoehtoina.
Mutta eivät automaattisesti.
Ensisijaisia ovat ne jotka ovat läheisessä suhteessa lapseen. Tietysti otetaan huomioon myös se, että lapsen elämä pyritään pitämään mahdollisimman samanlaisena kuin ennen orpoutumista, eli esim. koulu ei vaihtuisi.
Lapsen etu on se mikä ratkaisee. Lapsen edun mukaista on, että hänen elämänsä pysyy mahdollisimman samanlaisena ja elämässä pysyy ne hyvät ja tutut asiat. Hyviä asioita on mm. asua samassa perheessä, esimerkiksi jos äiti- tai isäpuolesta tulee huoltaja, jatkaa samassa koulussa tai päiväkodissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuveljen isä ei paljoa perheestä tai lapsestaan välittänyt ja kuolikin pikkuveljen ollessa lapsi. Minun isäni taas on ollut oikein hyvä isä ja myös pikkuveli on läheinen hänen kanssaan. Jos me oltaisiin jääty äidittömiksi, niin mitä todennäköisimmin oltaisiin molemmat muutettu isäni luo ja isästä olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja.
Tuskin täys ulkopuolinen ei sukulainen olisi saanut huoltajuutta. Esimerkiksi isovanhemmille tai vanhempien sisaruksille.
Koska valtion tehtävänä on suojella kansalaisiaan eikä velvoittaa heitä.
Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti vapaa.
Toki kansalaisilla on velvollisuuksiakin (yleinen oppivelvollisuus sekä velvollisuus puolustaa maataan)
Velvoittavuus tässä kysyjän tarkoittamassa mielessä on itäisten kansojen käytäntö, koska heillä valtio ei turvaa heikompien asemaa vaan sen tekee perhe.
Näissä maissa ei tunneta sosiaaliturvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuveljen isä ei paljoa perheestä tai lapsestaan välittänyt ja kuolikin pikkuveljen ollessa lapsi. Minun isäni taas on ollut oikein hyvä isä ja myös pikkuveli on läheinen hänen kanssaan. Jos me oltaisiin jääty äidittömiksi, niin mitä todennäköisimmin oltaisiin molemmat muutettu isäni luo ja isästä olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja.
Tuskin täys ulkopuolinen ei sukulainen olisi saanut huoltajuutta. Esimerkiksi isovanhemmille tai vanhempien sisaruksille.
Kuka sitten? 80v isoäiti vai kaukana asuva täti jota lapsi ei ole koskaan nähnytkään?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen etu on se mikä ratkaisee. Lapsen edun mukaista on, että hänen elämänsä pysyy mahdollisimman samanlaisena ja elämässä pysyy ne hyvät ja tutut asiat. Hyviä asioita on mm. asua samassa perheessä, esimerkiksi jos äiti- tai isäpuolesta tulee huoltaja, jatkaa samassa koulussa tai päiväkodissa jne.
Jos sossulat pääsevät päättämään, niin lopputuloksena on jotain äärimmäisen feminismin ja järkevän väliltä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen etu on se mikä ratkaisee. Lapsen edun mukaista on, että hänen elämänsä pysyy mahdollisimman samanlaisena ja elämässä pysyy ne hyvät ja tutut asiat. Hyviä asioita on mm. asua samassa perheessä, esimerkiksi jos äiti- tai isäpuolesta tulee huoltaja, jatkaa samassa koulussa tai päiväkodissa jne.
Jos sossulat pääsevät päättämään, niin lopputuloksena on jotain äärimmäisen feminismin ja järkevän väliltä..
Sossut ei päätä lapsen huoltajuudesta vaan oikeus.
En tiedä miten usein huoltajuuskiistoja tällaisissa tapauksissa on, mutta päätökset tehdään lapsen edun mukaan. Tietty on lapsen edun mukaista että esimerkiksi lapselle läheinen vanhemman serkku joka on myös lapsen kummitäti saa huoltajuuden kuin että huoltajuuden saisi lapsen vanhemman sisko jolla on elämänhallinnan ongelmia.
Tietenkin pitää olla soveltuva ja "osoittanut taitonsa lasten kasvattamiseen". Joskus on vain niin, että ongelmia on koko suvussa, jolloin tällaisesta syystä sijoitettava ei tietenkään voi muuttaa toiseen ongelmaperheeseen. Ulkopuolinen ei voi aina tietää kaikkia syitä.
Onnettomuuden tms. syyn takia sijoittaminen on eri asia, mutta ainahan lasten hoitajien ja kasvattajien pitää olla terveitä ja lainkuuliaisia, lastenhoitoon sopivia ja osaavia.
Mitä nyt muutamaa orvoksi jäänyttä lasta seurannut niin ihan hyväkin ettei se biologinen suku ole etusijalla näissä valinnoissa. Joskus se vanhempien kuolema tai poistuminen kuvioista voi olla lapselle onni, vaikka ei siltä tuntuisikaan, koska näin ollen lapsi saattaa vihdoinkin saada sen oikean lapsuuden mihin kuuluu normaali perhearki.
Kaverini pikkuveli jäi käytännössä orvoksi, koska isä teki itsemurhan ja äiti oli teillä tietymättömillä. Yksi vaihtoehto oli laittaa kaveri huoltajaksi, mutta parikymppinen nuori on eri asia kuin perhe, jossa oli kaksi kouluikäistä lasta jo ennestään sekä molemmat vanhemmat.
Eikä se lapsen laittaminen ei-biologiseen perheeseen tarkoita yhteydenpidon katkaisemista. Usein nämä jotka vaahtoavat yhteydenpidon päättymisestä ovat itse ehkä syitä siihen miksi niin on valittu. Jos ottaa yhteyttä humalassa, tekee ohareita darraisena, puhuu lapselle kummallisia tai aiheuttaa aina lapsessa hirveästi ahdistusta, niin ei mikään ihme, jos tapaamiset lopetetaan. ,,
Harry Potterissa Harrylla oli mukava kummisetä mutta kaltoinkohteleva täti perheineen. Tuota ei saisi tapahtua tosielämässä
Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Pienten lasten huostaanottotilanteissa tulee lain mukaan aina arvioida mahdollisuudet läheisverkostosijoitukseen. Yllättävän usein sieltä ei löydy halukkuutta ottaa lasta. Lasta ei myöskään voida sijoittaa kovin vanhojen ja huonokuntoisten sukulaisten luokse. Myös se miten lapsen hoitoonsa ottava sukulainen kykenee suhtautumaan lapsen biovanhempiin, jotka on arvioitu kykenemättömiksi huolehtimaan lapsesta vaikuttaa. Orpolasten kohdalla arvioidaan samoja asioita. Moni kuvittelee, että haluja ottaa lapsi on enemmän kuin tosiasiallisesti on.
Omalla kohdallani toisella puolella oltiin vanhoja tai muuten kädet jo aivan täynnä, joten kaikkien lasten ottaminen oli mahdotonta, kun katsottiin, ettei lasten erottaminen ole hyväksi. Toinen puoli taas palvoi vanhempaa, jolla ei ollut mitään asiaa lasten lähellekään lukuisien heihin kohdistuvien tuomioidensa takia, joten he olivat aivan viimeinen vaihtoehto.
Siksi että biologinen sukulaisuussuhde ei vielä itsessään tarkoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Pienten lasten huostaanottotilanteissa tulee lain mukaan aina arvioida mahdollisuudet läheisverkostosijoitukseen. Yllättävän usein sieltä ei löydy halukkuutta ottaa lasta. Lasta ei myöskään voida sijoittaa kovin vanhojen ja huonokuntoisten sukulaisten luokse. Myös se miten lapsen hoitoonsa ottava sukulainen kykenee suhtautumaan lapsen biovanhempiin, jotka on arvioitu kykenemättömiksi huolehtimaan lapsesta vaikuttaa. Orpolasten kohdalla arvioidaan samoja asioita. Moni kuvittelee, että haluja ottaa lapsi on enemmän kuin tosiasiallisesti on.
Orvoksi jääneiden lasten kohdalla tilanne onkin erilainen kuin sijoitettujen, koska orvoksi jääneille on etsinnässä se huoltaja, kun vanhemmista ei enää ole siihen hommaan. Sijoitetut taas on vailla sitä hoitopaikkaa, paikkaa missä asua.
Sano yksikin syy, miksi pitäisi olla.
Biologinen sukulainen ei tarkoita että olisi mitenkään läheinen lapselle.