Lue keskustelun säännöt.
Mikö ihme vaimoani vaivaa, mikään ei ole koskaan hyvin.
08.05.2024 |
Alkuvuosi on ollut raskasta aikaa molemmille, mulla on ollut pitkiä työpäiviä että olemme saaneet talouden kuntoon koska vaimo on kotona lapsien kanssa.
Olen töiden jälkeen auttanut kotitöissä ja lastenhoidossa niin paljon kun pystyn ja sanonut vaimolle että ei aina tarvi koti olla tip top (eikä se kyllä olekkaan) Viikonloppuisin olen ottanut päävastuun lapsista.
Viime perjantaina vaimo vain ilmoitti että nyt hän tarvii lomaa, että hän on ainoa joka viikolla täällä siivoaa ja on lasten kanssa (no varmaan kun minä olen töissä 7-17) ja hoidan kaupassa käynnit ja ruuanlaiton niin ei siinä montaa tuntia aikaa jää sotkea eikä siivota, varsinkin kun lapsiakin pitää huomioida.
No hän lähti ystäviensä kanssa kylpyläreissuun niin ajattelin että menen äitini luokse auttamaan häntä asiassa jota on pyytänyt jo kauan ja lapset näkevät samalla isoäitiään. Niin mitä tekee vaimo, saa kauheat hepulit että minä en koskaan hoida lapsia yksin (niinkuin hän arkisin) ja suuttui.
En ymmärrä, hän yhtäkkiä varoittamatta itse ilmoittaa että lähtee viikonlopuksi reissuun ja suuttuu kun minäkin lähden lasten kanssa mummolaan.
Kommentit (142)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo töihin ja sinä jäät lasten kanssa kotiin.
- koti-isä
Kaipa sulla on oikeus mennä mummolaan, mutta eikö sua itseäsi lainkaan huolestuta, että millainen suhde sulle kehittyy lastesi kanssa, jos aina työnnät ne jonkun muun hoidettavaksi? Niinku että opitteko tuntemaan toisianne, jos et ikinä vietä niiden kanssa aikaa keskenänne? Ja ajatteleeko ne lapset lopulta, että olet vaan turha häiriötekijä perheessä, vähä niinku sä näytät ajattelevan niistä?
kyllä mun sun sijassa mietityttäis, ja yrittäisin nimenomaan kehittää yhteistä aikaa lasten kanssa.
No ehdota vaimolle, että jos ei kestä kotona oloa niin töihin sitten. Kaikki vanhemmat ei jaksa pieniä lapsia ja sen myötä muutkin asiat muuttuu mustaksi. Onko vaimosi paljon somessa? Se kyllä haittaa hyvää elämää aikuisten oikeasti. Onhan tuo harmi ettei hän tajua ynnätä kaikkea sitä mikä on hyvin, vaan keksii puutostaudin.
N-52
Vierailija kirjoitti:
Kaipa sulla on oikeus mennä mummolaan, mutta eikö sua itseäsi lainkaan huolestuta, että millainen suhde sulle kehittyy lastesi kanssa, jos aina työnnät ne jonkun muun hoidettavaksi? Niinku että opitteko tuntemaan toisianne, jos et ikinä vietä niiden kanssa aikaa keskenänne? Ja ajatteleeko ne lapset lopulta, että olet vaan turha häiriötekijä perheessä, vähä niinku sä näytät ajattelevan niistä?
kyllä mun sun sijassa mietityttäis, ja yrittäisin nimenomaan kehittää yhteistä aikaa lasten kanssa.
Aina työnnän ne muiden hoidettavaksi? Mistä ihmeestä sait tuollaisen kuvan kun nimenomaan aloituksessa sanoin että minulla on päävastuu joka viikonloppu lapsista koska arkena en ehdi töiden jälkeen montaa tuntia heidän kanssaan viettämään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vaimosi on kyllästynyt kotiäitiyteen. Onko hänellä ammattia ja mahdollisuus mennä töihin?
Tuo on pahan laatuista henkistä väkivaltaa, ja sinä olet uhri. Kenenkään ei pidä alistua tuollaiseen. Ota ero ja katkaise kaikki yhteydet, teet itsellesi palveluksen. Säästät samalla oman mielenterveytesi ja ehkä jopa henkesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa sulla on oikeus mennä mummolaan, mutta eikö sua itseäsi lainkaan huolestuta, että millainen suhde sulle kehittyy lastesi kanssa, jos aina työnnät ne jonkun muun hoidettavaksi? Niinku että opitteko tuntemaan toisianne, jos et ikinä vietä niiden kanssa aikaa keskenänne? Ja ajatteleeko ne lapset lopulta, että olet vaan turha häiriötekijä perheessä, vähä niinku sä näytät ajattelevan niistä?
kyllä mun sun sijassa mietityttäis, ja yrittäisin nimenomaan kehittää yhteistä aikaa lasten kanssa.
Aina työnnän ne muiden hoidettavaksi? Mistä ihmeestä sait tuollaisen kuvan kun nimenomaan aloituksessa sanoin että minulla on päävastuu joka viikonloppu lapsista koska arkena en ehdi töiden jälkeen montaa tuntia heidän kanssaan viettämään.
ap
Tällä palstalla katsos mies on aina syyllinen, ja nainen viaton uhri. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt varmaan joku kiiltokuva vaivaa päässä, ja siihen arkea verrataan. Pitäskö käydä lääkärintarkastus ja labrat? Joskus vitutus on ihan vaan kehollista, varsinkin lasten saamisen myötä ärsyttää kaikki ja tuntuu että kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Se on tietysti harha. Mutta voi olla siis kemiaa.
Oikeastaan ihmettelen ihan samaa kuin sinäkin. Miksi asiat koetaan huonoiksi vaikka oikeastaan kaikki on tosi hyvin? Siinä kai aktivoituu kivikautiset aivot väärällä tavalla, niin että hälytys ja uhkakuvat jää päälle koko ajaksi.
Eipä tuossa auta kuin istua alas ja jutella. Että meettekö yhdessä sopuisasti ja joustaen, vai liityttekö eroperheiden suureen joukkoon. Moni tuttavani on ollut avoimen kiinnostunut erosta juuri vaihtoviikkosysteemin vuoksi, ja minusta se tuntuu raa'alta laskelmoinnilta: että saadaan vapaaviikko itselle, mutta lapsilta särkyy perhe! Miksi ihmiset on niin lyhytnäköisiä, vaikka me saatetaan tosiaan elää satavuotiaiksi.
Ongelma taitaa olla se että vaimo kokee olevansa jumissa lasten ja kodin kanssa. Etenkin kun sinä teet pitkää päivää. Todennäköisesti hän kokee ettet arvosta hänen tekemään työtä lasten ja kodin eteen. Todennäköisesti hän on uupunut. Todennäköisesti hän haluaa että sinä joudut kokemaan saman kuin hän kokee, eikä niin että viet lapset heti mummolaan jossa on muu aikuinen auttamassa lasten kanssa.
Työssäkäyvä osapuoli taas saattaa kokea epäreiluksi sen että toinen "vaan makaa kotona" vaikka se lasten kanssa olevan arjesta ei ole mitääm käsitystä.
Pienten lasten kanssa (yleensä) äidin työvuoro kestaa 24/7. Ilman hengähdystaukoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuvuosi??
Mä en ymmärrä ihmisten sietokyvyn rajoja... Meillä yrittäjätaloudessa mies oli poissa tai väsynyt 23 vuotta, mutta yhdessä ollaan ja tosi onnellisiakin.
Siis elämä voi olla tosi pitkä. Lapsiaika on ihan tosi lyhyt, ja parasta.
Minusta tuo vaimosi asenne kertoo perspektiivin kapeudesta ja mukavuudenhalusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on pahan laatuista henkistä väkivaltaa, ja sinä olet uhri. Kenenkään ei pidä alistua tuollaiseen. Ota ero ja katkaise kaikki yhteydet, teet itsellesi palveluksen. Säästät samalla oman mielenterveytesi ja ehkä jopa henkesikin.
Nainen voi osaltaan kokea myös henkiseksi väkivallaksi sen, että "joutuu" olemaan viikot yksin lapsen kanssa kotona. Kaikki eivät vaan ole niitä pikkulapsiajasta nauttivia kotiäitejä luonteeltaan ja tilanne voi kiristellä molempien osapuolien hermoja ihan yhtä lailla. Uskoisin, et tuossa vaimon suuttumisessa on kyse ihan pinnan kireällä olemisesta ja stressistö, ei liity välttämättä mummolaan menoon itsessään. Meni vaan sillä hetkellä yli.
Olisiko mahdollista, että harkitsisitte vaikka kolmipäiväistä työviikkoa molemmille, jolloin arki ehkä tasapainottuisi sen työn ja muun elämän vs. lastenhoidon ja kotihommien osalta?
No, koettakaa yhdestä asiasta pitää kiinni: lasten turvallisuuden tunteesta.
No kai sanoit että "hoidanhan viikonloppuisin"
Tuo on joka naisen tyyppivika. Välillä voi olla pitkiä hyviä aikoja, mutta ennemmin tai myöhemmin tää tyyppivika putkahtaa päälle.
Meille tuli eka lapsi, ja jaksoin tosi hyvin, nukkui aina hyvin ja oli helppo lapsi. Palasin töihin kun oli vuoden ikäinen. Tässä kohtaa jäi päälle se perhevapaan aikainen kotityöjako. Kun ensimmäinen lapsi oli kolme, syntyi toinen lapsi. Vauvavuosi meni vielä aika hyvin, vaikka lapsi nukkuikin selvästi huonommin.
Vuoden ikäisenä toinen lapsi meni tarhaan ja siitä se alamäki alkoi. Yhä iso osa kotityöstä, jatkuvasta yöheräilystä (monta kertaa joka yö) ja isomman lapsen uhmasta sekä muista lasten asioista jäi mun harteille. Mies harrasteli omiaan useamman kerran viikossa, ja musta tuntui etten pääse pois kodista lainkaan (teen etätyötä melkein kokonaan). Yritin sanoa miehelle, ja ensin hän ei ymmärtänyt väsymystäni ja kyllästymistäni kodinhoitoon ollenkaan. Tienaan enemmän kuin mieheni, ja teen aika vaativaa työtä, ei ole siitäkään kiinni.
Kun mies lopulta ymmärsi tilanteen, alkoi tehdä enemmän kotityötä ja otti vastuun yöheräilystä, hän oletti että minun parin vuoden univelat ja muu kuormitus häviää viikossa. No ei todellakaan häviä, mutta parempaan suuntaan mennään ja mieskin on nyt mallikkaasti kartalla tilanteesta.
Muakin välillä ärsyttää kun miehen kokkausvuoroilla haetaan pizzaa lähikebabista, punaiset ja valkoiset pyykit pestään sekaisin, kaikki pyykki laitetaan kuivausrumpuun ja mamma hoitaa lapset kun on mun vuoro mennä viettämään omaa aikaa. Joskus huomautan, nykyään vähemmän kun mies on selkeästi alkanut tehdä enemmän omaa osuuttaan.
Mitä jos puhuisit vaimosi kanssa?
Se on myöhäistä nyt. Kusipäävaimo ei parane
Koliikkivaimo. Kannattaa jättää tuollainen. Se nimittäin pahenee iän myötä.