Imetyksen merkityksen korostaminen on mennyt liian pitkälle

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani täyttää jo 20, ja samaa se oli hänen vauva-aikanaan. Poika syntyi sektiolla, eikä mikään mennyt, kuten ajattelin. Ei imetyskään. Hän sai korviketta alusta lähtien. Terveempää lasta ei olekaan.

Äidinmaito on takuulla parempaa, mutta kyllä korvikkeellakin ihan terveitä lapsia kasvaa. Äitinä oleminen on paljon muutakin kuin imettämistä. 

Imetys parhaimmillaankaan kestää tavallisesti vuoden. Siinä on aika pitkä aika lapsuutta ja elämää jäljellä, joten ravinnolla imetyksen jälkeen paljon isompi merkitys. Toista lasta imetin kuukauden, toisen kanssa ei sujunut, vaikka terve lapsi. Pumppasin noin kuunauden ja lisänä korviketta. Terveitä tuli, menestyviä ja nyt jo siis aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Niin samaa mieltä. Minulla imetys ei onnistunut ja sain neuvolan ja synnärin ylipuhuttua itseni ostamaan todella kalliiseen rintapumppuun jolla yritin jyskyttää maitoa ensimmäiset neljä kuukautta huonolla menestyksellä. Minulla on (lievästi) tubulaariset rinnat joten osasin varautua tuleviin ongelmiin mutta silti saivat ylipuhuttua uskomaan että olen vain huono äiti. Lapsilukuun ei todellakaan imetys vaikuta.

Minulla ei tullut maitoa. Neuvolassa oli kielletty neuvoa pulloruokinnassa. Vauva huusi ja laihtui vedellä. Sitten lääkäri antoi luvan antaa korviketta, mutta tuttipullon asennosta ei saanut tietenkään kertoa. Ennemmin annettiin vauvan niellä ilmaa maitoa juodessaan ja huutaa yötä päivää. Onneksi tuli isovanhempi hätiin ja kertoi, kuinka vauvaa ruokitaan oikein tuttipullolla. 

 

Toista lasta en hankkinut. Imetyshomma oli siihen aikaan mennyt hullutuksiin kun vauvamuskarissakin äidit esittelivät itsensä imettäjinä, imettäneinä ja pulloruokkijaa pidettiin automaattisesti laiskana jne ja kauhisteltiin kuinka vauva voi selvitä täyspäisenä pulloruokinnasta. Aloin pelätä niin paljon vauvan ruokkimista, että jätin kaikki muskarit ja mammakerhot. Minulle oli liikaa se, että minusta tehtiin syntipukki asian vuoksi, jolle minä en voinut mitään. 

 

Ainoa lapsi on kysynyt syytä sille, miksi on ainoa lapsi ja totesi ettei itse halua ensimmäistäkään lasta ainakaan Suomessa jos se johtaa yhteisörangaistuksen kaltaiseen eristämiseen ja pelkoon siitä, että tulee kauppareissulla haukutuksi imettämättömyyden vuoksi. 

Pullo/imetyshullua ei olekaan näkynyt hetkeen. Sama joka väittää kaikkien alateitse syntyneiden kärsivän happivajeesta?

Täällä läyhääminen ei ole paras tapa hoitaa traumojaan.

Christiiina kirjoitti:

Onhan imetys tärkeää, että vauva saa rintamaitoa mikä on paljon parempi kuin korvike 

Yksikään lukutaitoinen suomalainen ei juosta vauvalleen Coca Colaa tai likaista vettä välttääkseen imettämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin samaa mieltä. Minulla imetys ei onnistunut ja sain neuvolan ja synnärin ylipuhuttua itseni ostamaan todella kalliiseen rintapumppuun jolla yritin jyskyttää maitoa ensimmäiset neljä kuukautta huonolla menestyksellä. Minulla on (lievästi) tubulaariset rinnat joten osasin varautua tuleviin ongelmiin mutta silti saivat ylipuhuttua uskomaan että olen vain huono äiti. Lapsilukuun ei todellakaan imetys vaikuta.

Minulla ei tullut maitoa. Neuvolassa oli kielletty neuvoa pulloruokinnassa. Vauva huusi ja laihtui vedellä. Sitten lääkäri antoi luvan antaa korviketta, mutta tuttipullon asennosta ei saanut tietenkään kertoa. Ennemmin annettiin vauvan niellä ilmaa maitoa juodessaan ja huutaa yötä päivää. Onneksi tuli isovanhempi hätiin ja kertoi, kuinka vauvaa ruokitaan oikein tuttipullolla. 

 

Toista lasta en hankkinut. Imetyshomma oli siihen aikaan me

Meidän vauvamuskarissamme ja perhekerhossa taas melkein kaikilla oli pullot ja olin ainoa täysimettäjä. Hirveät mulkoilut sain osakseni, ja ne vain pahenivat kun kerroin synnyttäneeni lääkkeettömästi. Mutta silti uskaltauduin tekemään toisen ja kolmannenkin lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Onhan imetys tärkeää, että vauva saa rintamaitoa mikä on paljon parempi kuin korvike 

Yksikään lukutaitoinen suomalainen ei juosta vauvalleen Coca Colaa tai likaista vettä välttääkseen imettämisen.

Kyllä sellaisiakin valitettavasti on ollut. Kaljaakin vauvalle juotettu.

Ja joskus 50-luvulla tai niillä main jopa suositeltiin juottamaan spriteä vauvoille. 



Ei kyllä yllätä, että vauvapalstalla kirjoittelevien lapset ovat pääasiassa pulloruokittuja? Mielialalääkkeet ja imetys ei olekaan hyvä yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Imetys on toki tärkeää, mutta tosiaan ihmetytti tuo ajatus, että epäonnistuminen olisi vaikuttanut lapsilukuun. 

Kuule: kuka hullu haluaa olla pikkukaupungin silmätikku ja haukuttavana siksi, ettei maitoa tule kerta toisensa jälkeen? Oli sen verran traumaattinen kokemus, ettei missään nimessä toista lasta. Nykymaailmaa seuraten olen jopa helpottunut, että asiat menivät näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ollaan yhtä hyviä äitejä! Se, joka ei imettänyt, se, joka syötti pelkkää einestä, se joka ei jaksanut laittaa lakanoita patjan päälle lapsen sänkyyn. Yhtä hyviä ollaan, koska eihän äitiys tekoja ole.

Mitä se muuten teidän mielestänne on?

 

Hyvä äitiys nimenomaan on tekoja ja valintoja, jotka tulevat lapsen kehitystä ja hyvinvointia.

Heh, hyvin sanottu. On ihan hyvä, että on tullut lisää armollisuutta joissain asioissa, mutta joskus se kääntyy sellaiseksi diibadaabaksi, että voi tehdä käytännössä mitä vaan (tai jättää tekemättä), höpötetään vain miten äidin oma jaksaminen on lapsenkin etu ja sen varjolla lapsia oikeasti lyödään laimin. Eli sinänsä hyvä asia käännetään niin, että ei tarvitse edes yrittää. 

Ymmärrän hyvin miksi imetystä korostetaan, koska aina näin ei ole todellakaan ollut. Olen syntynyt 70-luvulla ja kun sain lapseni 00-luvulla, äitini oikein hämmästeli miten kätevää imetys onkaan. Hän oli itse antanut minulle korvikkeita ja "jälkiruoaksi" imettänyt ja sanoi, ettei hänellä maito olisi riittänyt. No aika vaikea onkaan saada riittämään, jos ensin vauva syötetään korvikkeella... Mutta jos imetys ei kerta kaikkiaan millään onnistu, vaikka miten yrittää ja etsii tietoa mikä auttaisi, niin sitten on ihan turha kenenkään nyrpistää nenäänsä korvikkeiden tarjoamiselle. Aivan käsittämätöntä, että joku jättäisi jopa lapsia hankkimatta, koska imetys ei onnistu. Joku jossain hyvin kiteytti, että vauvojen ruokailuun kiinnitetään mielettömästi huomiota ja kaiken pitää olla Täysin Oikein, mutta 2-vuotiaana ruokavalio on nauravat nakit. Eli hieman kohtuullisuutta ja arkijärkeä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Onhan imetys tärkeää, että vauva saa rintamaitoa mikä on paljon parempi kuin korvike 

Yksikään lukutaitoinen suomalainen ei juosta vauvalleen Coca Colaa tai likaista vettä välttääkseen imettämisen.

Kyllä sellaisiakin valitettavasti on ollut. Kaljaakin vauvalle juotettu.

Ja joskus 50-luvulla tai niillä main jopa suositeltiin juottamaan spriteä vauvoille. 



Ei kyllä yllätä, että vauvapalstalla kirjoittelevien lapset ovat pääasiassa pulloruokittuja? Mielialalääkkeet ja imetys ei olekaan hyvä yhdistelmä.

Yritä ymmärtää, etteivät kaikki käytä lääkkeitä. Voivat ehkä ottaa jonkun ibuprofeenin tilapäiseen särkyyn. Täällä elää kummalliset luulot siitä, että foorumilla keskustelija on kouluttamaton tukirahoilla elävä tupakoiva, alkoholia käyttävä sekä säännöllistä lääkitystä syövä ylipainoinen mamma. 50-luku oli ja meni.

 

Tuskin kukaan 2000-luvun Suomessa ottaa oppia 1950-luvun Suomesta, jolloin ihmisiä steriloitiin esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi. Suomessakin steriloitiin ruotsalaisen rodunjalostusopin hengissä 1970-luvulle mennessä noin 12 000 naista Suomessa. Heistä etenkin vähemmistöt sekä kuurot ja sokeat päätyivät kovan painostuksen edessä steriloitaviksi. 

Kaikki on hyviä mutseja, kunhan et laiminlyö, jätä heitteile, tapa nälkään lastasi👍

Vierailija kirjoitti:

Ennen jos ei maito juossut, oli samalla kylällä aina joku imettämässä ja imetti lasta kunnes oppi kiinteään. Vanhoissa hoveissa oli myös imettäjät, ei kuningatar pääsäänöisesti itse osallistunut rintaruokintaan. 

Siis vieras imetti vauvaa parin tunnin välein ja öisinkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään korvikkeet on tosi pitkälle kehitettyjä. Imetys ei aina suju ollenkaan tai kohtuullisella panostuksella. Äidin hyvinvointi on hyvin tärkeää äidin lisäksi myös vauvalle. Levännyt, onnellinen äiti ja korvikkeet on joskus parempi valinta kaikkien kannalta.

Paljon suurempi huoli herää niistä äideistä (ja isistäkin), jotka joutuvat venyttämään itsensä äärimmilleen vauvan kanssa. Erityisen kamalaa jos puoliso on olemassa, muttei auta :(

Kaikista parasta olisi kuitenkin levännyt, onnellinen äiti ja imetys. Täällä jonkun puoliso oli auttanut käskemällä antamaan korviketta, mutta vielä parempi olisi, että puoliso kantaisi ruokaa äidin eteen ja pitäisi kodin puhtaana, jotta äiti ja lapsi saisivat rauhassa pesiä. Totta kai se on vaivalloisempaa puolison kannalta.

Meillä puoliso teki kaiken mahdollisen, ei ollut hänestä kiinni. Hienoa tietysti jos imetys onnistuu en sitä sano. Riippumatta imetyksen onnistumisesta olen samaa mieltä pesimisestä, puolison tulisi hoitaa tuoretta äitiä ja kotia

Meillä korvikkeet käytössä osittain vaikka imetys sujuu. Pystyn nukkua pitemmät unet ja käydä poissa kotoa ilman pumppaushelvettiä

Mulle synnärillä tuputettiin imetystä ja liikkumista. Otin hyödylliset neuvot talteen ja loput toisesta korvasta ulos.

Sanoohan sen järkikin, että jos pää on hajota synnytyskokemuksen ja väsymyksen takia ja vauvalla mahdollisuus saada hoivaa mieheltäni, minun kannatti nukkua ja levätä mahdollisimman paljon. Imetin sen verran kuin jaksoin ja lepäsin muuten. En urheillut.

Kotona jatkui sama kuvio. Tuloksena on ihan hyvin toimiva systeemi, jossa osittain imetän ja osittain syötämme korvikkeita. Molemmat hoidamme vauvaa paljon ja kumpikaan ei ole kohtuuttoman väsynyt. Olen toipunut synnytyksestä hyvin.