Imetyksen merkityksen korostaminen on mennyt liian pitkälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän tarjoaa sen paremmin heruu mitä vähemmän sen vähemmän tulee ja loppuu kokonaan. Ja kun tarjoaa aina pullosta ei vauva edes suostu enää rinnalle ku pullosta tulee niin paljon helpommin. Toki jos jo olemassa maitorauhasia liian vähän niin ei onnistu koko imetys.

Höpö höpö. Ensinnäkään jos ei sen muksun ole nälkä niin ei se syö vaikka kuinka tissiä suuhun tukit. Toisekseen kun se rintamaito loppuu niin se vain loppuu, ei kai sitä saa herumaan kun lapsi hermostuu kun sieltä ei mitään tule eikä suostu edes imemään. Eikä auttanut meikäläisellä mitkään konstit, en ottanut stressiä vaan aloitin korvikkeet. Pääasia että muksu saa ruokaa ja kaikki on tyytyväisiä.

 

Tietenkään ei muksu syö, jos ei ole nälkä. Silloin ei muksu syö kyllä korv

No ei tietenkään! Eli vaikka tarjoaisit sitä tissiä kuinka niin maitoa ei heru yhtään sen enempää jos ei se muksu syö.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli syntymänsä jälkeen viikon tai yli nenämaha letku ruokinnassa. Sitten pullosta. En imettänyt päivääkään. Poistuessamme Kätilöopistolta minua evästettin rohkaisevasti : pärjäätte kyllä korvikkeellakin, älä sure.

80-luvun loppu

Letkuruokintaan " syyllinen " oli lapsi. Selvennettäköön

Vauvalle tärkeintä on että maha on täynnä ja syliin pääsee

Synnärillä keskitytään oudon vähän äitiin ja oudon paljon imetykseen. Tuore äiti on kokenut ehkä juuri elämänsä traumaattisimman kokemuksen (ei välttämättä) ja ei saa välttämättä juurikaan edes nukkua jne

Mun mielestä Suomessa unohdetaan äidit. Mahdollisesti tosi pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen pitäisi heti jaksaa pirtsakkana hoitaa lasta ja imettää vuorokauden ympäri. Lapsi vain heti vierihoitoon, minkä jälkeen ei hoitohenkilökuntaa näekään. 

Jos halutaan Suomen syntyvyys nousuun, pitää huolehtia myös äideistä. Antaa heidän levätä sairaalassa vaikka vain viikko. Se maksaa itsensä takaisin. 

Kun itse olin lapsi, kunnalta sai kodinhoitajan lapsille, jos äiti oli vaikka sairaana. Äitien annettiin levätä sairaalassa 10 päivää. Nykyisin väsymys alkaa jo synnärillä.

Ja mä olen siis sen 20 vuotta täyttävän pojan äiti, joka kirjoitteli tuolla jo aiemmin. Aina vain menee huonompaan suuntaan tämä homma.

Ja on ihan helkkarin iso ero siinä, puhutaanko äidistä, joka ei pysty imettämään, kuin äidistä, joka ei viitsi tehdä ruokaa tai siivota lapsen sänkyä. Imetyksessä kyse on fysiologiasta. Ihmiset on siinä erilaisia. Lehmiä on jalostettu tuottamaan maitoa tuhansia vuosia. Silti syntyy lehmiä, jotka eivät lypsä. Tai osa lypsää huonosti. Äitien syyllistäminen huonosta maidontuotannosta olisi sama kuin syyllistäisi lyhyitä äitejä tai vasenkätisiä äitejä. 

Äidinmaito on joo parempaa varmaan kuin korvike, mutta jos pitää valita lapsen nälkäkuoleman ja korvikkeen välillä, niin eiköhän se korvike kuitenkin ole parempi vaihtoehto? Toki osa äideistä ei millään usko, että maitoa ei vain tule. Itsekin sain ohjeet juoda riittävästi. Join litratolkulla vettä, pissasin jatkuvasti ja pissa oli jo ihan väritöntäkin. Maitoa ei silti herunut, tissit muistuttivat tyhjiä nahkapusseja.

Nykyään korvikkeet on tosi pitkälle kehitettyjä. Imetys ei aina suju ollenkaan tai kohtuullisella panostuksella. Äidin hyvinvointi on hyvin tärkeää äidin lisäksi myös vauvalle. Levännyt, onnellinen äiti ja korvikkeet on joskus parempi valinta kaikkien kannalta.

Paljon suurempi huoli herää niistä äideistä (ja isistäkin), jotka joutuvat venyttämään itsensä äärimmilleen vauvan kanssa. Erityisen kamalaa jos puoliso on olemassa, muttei auta :(

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Suomessa unohdetaan äidit. Mahdollisesti tosi pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen pitäisi heti jaksaa pirtsakkana hoitaa lasta ja imettää vuorokauden ympäri. Lapsi vain heti vierihoitoon, minkä jälkeen ei hoitohenkilökuntaa näekään. 

Jos halutaan Suomen syntyvyys nousuun, pitää huolehtia myös äideistä. Antaa heidän levätä sairaalassa vaikka vain viikko. Se maksaa itsensä takaisin. 

Kun itse olin lapsi, kunnalta sai kodinhoitajan lapsille, jos äiti oli vaikka sairaana. Äitien annettiin levätä sairaalassa 10 päivää. Nykyisin väsymys alkaa jo synnärillä.

Ja mä olen siis sen 20 vuotta täyttävän pojan äiti, joka kirjoitteli tuolla jo aiemmin. Aina vain menee huonompaan suuntaan tämä homma.

Ja on ihan helkkarin iso ero siinä, puhutaanko äidistä, joka ei pysty imettämään, kuin äidistä, joka ei viitsi tehdä ruokaa tai siivota lapsen sänkyä. Imetyksessä kyse on fysiologiasta

Liikkuminen edistää toipumista ja ehkäisee laskimotukosten muodostumista, joiden riski on suurentunut lapsivuodeaikana.

Imetyksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, se on lapsen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ei silti tietenkään tarvitse haukkua niitä, jotka epäonnistuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Imetyksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, se on lapsen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ei silti tietenkään tarvitse haukkua niitä, jotka epäonnistuvat. 

Höpöhöpö. 

Imetys on toki tärkeää, mutta tosiaan ihmetytti tuo ajatus, että epäonnistuminen olisi vaikuttanut lapsilukuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Suomessa unohdetaan äidit. Mahdollisesti tosi pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen pitäisi heti jaksaa pirtsakkana hoitaa lasta ja imettää vuorokauden ympäri. Lapsi vain heti vierihoitoon, minkä jälkeen ei hoitohenkilökuntaa näekään. 

Jos halutaan Suomen syntyvyys nousuun, pitää huolehtia myös äideistä. Antaa heidän levätä sairaalassa vaikka vain viikko. Se maksaa itsensä takaisin. 

Kun itse olin lapsi, kunnalta sai kodinhoitajan lapsille, jos äiti oli vaikka sairaana. Äitien annettiin levätä sairaalassa 10 päivää. Nykyisin väsymys alkaa jo synnärillä.

Ja mä olen siis sen 20 vuotta täyttävän pojan äiti, joka kirjoitteli tuolla jo aiemmin. Aina vain menee huonompaan suuntaan tämä homma.

Ja on ihan helkkarin iso ero siinä, puhutaanko äidistä, joka ei pysty imettämään, kuin äidistä, joka ei viitsi tehdä ruokaa tai siivota

 

"Liikkuminen edistää toipumista ja ehkäisee laskimotukosten muodostumista, joiden riski on suurentunut lapsivuodeaikana."

Tästä kommentista huokuu täyden nollan ymmärrys kokonaisuuteen ja henkiseen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä jännä asia, että miten se kiinnostaa niin paljon. Sama kai se miten lapsensa ruokkii, kunhan ruokkii eikä jätä heitteille! Kaikki tekee itselleen ja lapselleen kokonaisuutena olosuhteet huomioon ottaen parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä. Minulla on kolme lasta ja jouduin kaikille antamaan korviketta imetyksen lisäksi.  

Esikoisen syntyessä imetys ei onnistunut kunnolla, vaikka kaikkeni tein. Lapsi ei vain imenyt ja hänen paino laski laskemistaan. Neuvolan ainoa neuvo oli "imetä, imetä". Luojan kiitos minulla oli selväjärkinen puoliso. Hän totesi muutaman viikon jälkeen, että nyt tämä pelleily loppu, ja alkoi ruokkia vauvaa imetyksen lisäksi korvikkeella. Minulle, hormonihöyryiselle tuoreelle äidille tilanne oli todellakin traumaattinen. Seuraavien lapsien kohdalla ymmärsin itsekin sen, että lapsen kasvun varmistaminen on tärkeämpi asia kun t

Tää on kyllä jännä juttu. Äiti reppana joka on juuri kokenut elämänsä suurimman mullistuksen, puskenut uuden ihmisen ulos ja on hormoneista aivan sekaisin, niin häntä vielä syyllistetään eikä sanota että "olet aivan yhtä hyvä Äiti vaikka et imetä". Onneksi puoliso oli tukemassa!

Se oli kyllä omituinen kommentti, että nimenomaan imetyksestä oli kiinni että uskalsivat hankkia lisää lapsia. Todella omituista. Imetys kuitenkin on niin lyhyt aika ihmisen elämässä. Sai käsityksen, että ovat todella taipumattomia ihmisiä. Jos ei kaikki mene täydellisesti niin lannistuvat ja luovuttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Suomessa unohdetaan äidit. Mahdollisesti tosi pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen pitäisi heti jaksaa pirtsakkana hoitaa lasta ja imettää vuorokauden ympäri. Lapsi vain heti vierihoitoon, minkä jälkeen ei hoitohenkilökuntaa näekään. 

Jos halutaan Suomen syntyvyys nousuun, pitää huolehtia myös äideistä. Antaa heidän levätä sairaalassa vaikka vain viikko. Se maksaa itsensä takaisin. 

Kun itse olin lapsi, kunnalta sai kodinhoitajan lapsille, jos äiti oli vaikka sairaana. Äitien annettiin levätä sairaalassa 10 päivää. Nykyisin väsymys alkaa jo synnärillä.

Ja mä olen siis sen 20 vuotta täyttävän pojan äiti, joka kirjoitteli tuolla jo aiemmin. Aina vain menee huonompaan suuntaan tämä homma.

Ja on ihan helkkarin iso ero siinä, puhutaanko äidistä, joka ei pysty imettämään, kuin äidistä, joka ei viitsi tehdä ruokaa tai siivota

Riittävä lepo heti synnytyksen jälkeen edistää äidin toipumista massiivisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Rintamaito on parasta vauvalle. Korvike on superkäsiteltyä ravintoa ja altistaa monille sairauksille. Järkikin sen sanoo.

Niissä on rypsiöljyä, siinä missä äidinmaidossa on eläinrasvaa... 

Jos rinnoissa ei ole rakenteellista vikaa, esim tubulaarisuus (tai vauvassa joku vika mikä tekee siitä huonon imijän, esim liian lyhyt kielijänne), imetys onnistuu kyllä jokaiselta hyvin ravitulta ja motivoituneelta äidiltä. 

Pullojen kanssa vehtaaminen on niin vaivalloista, että en ymmärrä näitä äitejä, jotka eivät viitsi imetystä yrittää paria viikkoa pidempään. Siinä laiskuus ampuu itseään jalkaan.

Äidilleni jouduttiin antamaan synnytyksessä tapahtuneiden asioiden jälkeen lääkitystä, jonka jälkeen imetys on kielletty ja imetys oli sitten siinä.

Itse tiedän jo, että perussairauksiini parhaiten toimivat lääkkeet eivät sovi raskauden ja imetyksen aikana, joten raskauden jälkeen pitää valita, onko imetys vai parhaassa mahdollisessa hoitotasapainossa olevat perussairaudet tärkeämpää. Tällä hetkellä tuntuu, että jos olen ollut jo yritysajan ja raskausajan ilman kunnolla toimivaa lääkitystä, olo on luultavasti sellainen, että haluan takaisin toimivimmalle lääkitykselle välittömästi, kun se on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Suomessa unohdetaan äidit. Mahdollisesti tosi pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen pitäisi heti jaksaa pirtsakkana hoitaa lasta ja imettää vuorokauden ympäri. Lapsi vain heti vierihoitoon, minkä jälkeen ei hoitohenkilökuntaa näekään. 

Jos halutaan Suomen syntyvyys nousuun, pitää huolehtia myös äideistä. Antaa heidän levätä sairaalassa vaikka vain viikko. Se maksaa itsensä takaisin. 

Kun itse olin lapsi, kunnalta sai kodinhoitajan lapsille, jos äiti oli vaikka sairaana. Äitien annettiin levätä sairaalassa 10 päivää. Nykyisin väsymys alkaa jo synnärillä.

Ja mä olen siis sen 20 vuotta täyttävän pojan äiti, joka kirjoitteli tuolla jo aiemmin. Aina vain menee huonompaan suuntaan tämä homma.

Ja on ihan helkkarin iso ero siinä, puhutaanko äidistä, joka ei pysty imettämään, kuin äidistä, joka ei viitsi tehdä ruokaa tai siivota

Juu, se tulppa tulee heti ensimmäisen vuorokauden aikana, jos haluaa nukkua.

Minulle jäi traumat ensimmäisen vauvan kanssa jo synnärillä. Isokokoinen vauva joka huusi nälkäänsä. Rinnat olivat kuin tyhjät rukkaset. Lääkäri sanoi että ei ole olemassa äitiä jolta ei tulisi maitoa "jos yrittää". Laitettiin koneeseen joka imi rinnat verille ja pullonpohjaan ei tullut pisaraakaan Vauvalle annettiin aluksi vain vettä ja vasta parin päivän päästä maitoa jonka joku muu oli lahjottanut. Kotiintullessa taistelin pari viikkoa ja yritin imettää ja annoin hieman korviketta. Muistaakseni sain jotain lääkettäkin jonka piti auttaa maidon tuottamiseen. Sitten annoin periksi ja annoin pelkkää korviketta ja vauva oli tyytyväinen. Neuvolassa paheksuttiin ja syyllistettiin. Toisen kanssa sama juttu,mutta en ottanut stressiä. Valehtelin neuvolassa kun kysyttiin imettämisestä,sanoin vaan juu juu..Tämä 80 luvun lopulla. Vauvoista kasvanut terveitä ja täysipäisiä kansalaisia. Ei ole ollut allergioita,vaikka itse olen ollut lapsena pahasti allerginen.

Nojoo, ainakin alkuvuonna kun synnytin "vauvaystävällisessä" sairaalassa painostus imetykseen oli aivan valtavaa. Halusin siis toki itse imettää jos vain kykenisin, mutta melkein kuolin synnytyksessä ja menetin tolkuttomasti verta eikä sen vuoksi maito koskaan noussut. Olin hädintuskin tajuissani kun minut vietiin osastolle, lyötiin vauva kainaloon ja käskettiin imettää. En siis pystynyt edes istumaan pyörtymättä, makasin katetroituna tippaletku kädessä ja verensiirtoja saaden (omassa oksennuksessani vielä kun en pystynyt menemään pesulle) ja samalla piti hoitaa vauvaa. Samalla huonetoverin vauva huusi 24/7 kun hänelläkään ei imetys startannut kunnolla, mutta yritti hänkin ahkerasti saada vauvaansa syömään. En nukkunut silmäystäkään tuona aikana. Sain äiti-lapsi-osastolta kyllä traumat! Eläkeikää lähestyvä kätilö ei meinannut päästää minua kotiin ennenkuin imetys sujuu, vaikka osastolla lääkärikin oli sitä mieltä ettei maito todennäköisesti nouse kovinkaan pian, jos ollenkaan ja että kannattaisi perehtyä nyt korvikeruokintaan pullon kanssa. Eikä maito tosiaan noussut vaikka kotonakin yritin ja aina kun vauva nukkui, pumppasin sähköisellä rintapumpulla eikä tullut kuin teelusikallinen maitoa. Sen enempää ei koskaan tullut, silti neuvolastakin koko ajan painostettiin imetykseen eikä oikein ymmärretty ettei sitä maitoa vain tule. Koko elämä pyöri vain imetyksen ympärillä ja sain jatkuvasti kuulla kuinka se olisi lapselle niin tärkeää. Itkin masentuneena että totta kai imettäisin jos pystyisin! Siirryimme lopulta korvikkeeseen ja vauvakin sai tarvitsemansa ravinnon, mutta edelleen tunnen asiasta huonommuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään korvikkeet on tosi pitkälle kehitettyjä. Imetys ei aina suju ollenkaan tai kohtuullisella panostuksella. Äidin hyvinvointi on hyvin tärkeää äidin lisäksi myös vauvalle. Levännyt, onnellinen äiti ja korvikkeet on joskus parempi valinta kaikkien kannalta.

Paljon suurempi huoli herää niistä äideistä (ja isistäkin), jotka joutuvat venyttämään itsensä äärimmilleen vauvan kanssa. Erityisen kamalaa jos puoliso on olemassa, muttei auta :(

Kaikista parasta olisi kuitenkin levännyt, onnellinen äiti ja imetys. Täällä jonkun puoliso oli auttanut käskemällä antamaan korviketta, mutta vielä parempi olisi, että puoliso kantaisi ruokaa äidin eteen ja pitäisi kodin puhtaana, jotta äiti ja lapsi saisivat rauhassa pesiä. Totta kai se on vaivalloisempaa puolison kannalta.