Lue keskustelun säännöt.
Ku8nka moni 45+ sinkku, myöntää kaipaavansa vain "kevyttä" seuraa?
07.05.2024 |
Siis tarkoitan, että ei enää mitään yhteistä kotia ja taloutta. Ei yhteisiä hankintoja muutenkaan. Vain mukavaa yhdessäoloa, ilman mitään velvoitteita vaikka jädä yöksi ja kiehnata toisen vieressä 24/7. Kumppanin vanhemmatkin voisi jäädä tapaamatta, niin suhteesta ei tulisi velvoite sinnepäinkään. Eikä olisi mitään arvostelua siitä, ettei asuta yhdessä ym.
Kommentit (68)
Mä kehtaan myöntää, etten pitkän parisuhteen jälkeen kaipaa enää mitään seuraa. En todennäköisesti enää koskaan kaipaa. N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Ei kenenkään kuulu kärsiä toisen ihmisen teoista tai sanoista. Mä en ikinä enää mene siihen vankilaan, jota kutsutaan parisuhteeksi. Siinä ei saa muuta kuin ikuiset haavat.
Eipä kukaan mun kanssa 24/7 haluaisi viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kevyempi seura kelpais kyllä, mutta näin miehenä ei sellaisia sais kai toivoa.
Taas alkoi narina...justhan me naiset kerrottiin ihan muuta!
Miten mä epäilen ettei tuo mies tarkoittanut niinkään kevyempää suhdemuotoa vaan nimenomaan kevyempää seuralaista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Miksi ei saisi noukkia rusinoita pullasta?
Varsinkin, jos kummallekin osapuolelle toimii ne samat rusinat siitä samasta pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle olisi jo nuorena kelvannut mainiosti sellainen parisuhde, että ollaan muuten vakiintunut pari mutta asuttaisiin erillään eli elettäisiin kuin etäsuhteessa samassa kaupungissa
Tämä ei todellakaan tuntunut sopivan miehille mitenkään. Se oli joko yhteinen koti tai sitten ei olla kuin seksisuhteessa.
Minä valitsin sitten yksinelämisen ja selibaatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Ei kenenkään kuulu kärsiä toisen ihmisen teoista tai sanoista. Mä en ikinä enää mene siihen vankilaan, jota kutsutaan parisuhteeksi. Siinä ei saa muuta kuin ikuiset haavat.
Pointti ei olekaan kärsimisessä, vaan siinä, että kumpikin haluaa kehittyä ja opetella huonoista piirteistään ja käyttäytymistavoistaan pois. SE on rakkautta ja onnea, ettei luovuta itsensä tai toisen suhteen, vaan kumpikin työstää luonnettaan rakastavampaan suuntaan koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaa, mut mistä mies? :'-( T:N48
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Rakkaus lapsiin onkin sitä, että on valmis antamaan vaikka henkensä tms. mutta samanlaista tunnetta ei välttämättä tarvitse kokea toista aikuista kohtaan. Miksi pitäisi 24/7 sietää toista, jos molemmat voivat paremmin kun saa omaa tilaa ja rauhaa välillä. Saat parisuhteen kuulostamaan raskaalta ja työläältä, mitä sen ei tarvitsisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Ei kenenkään kuulu kärsiä toisen ihmisen teoista tai sanoista. Mä en ikinä enää mene siihen vankilaan, jota kutsutaan parisuhteeksi. Siinä ei saa muuta kuin ikuiset haavat.
Pointti ei olekaan kärsimisessä, vaan siinä, että kumpikin haluaa kehittyä ja opetella huonoista piirteistään ja käyttäytymistavoistaan pois. SE on rakkautta ja onnea, ettei luovuta itsensä tai toisen suhteen, vaan kumpikin työstää luonnettaan rakastavampaan suuntaan koko ikänsä.
Kuka määrittelee mikä on huono piirre ja käyttäytymistapa?
Mä en jaksa mitään säätöä/tapailua/ollaanko vaiko eikö olla-leikkimistä eli siinä mielessä haluan edelleen suhteen jossa ollaan sitoutuneita toisiinsa mutta yhdessä asumista en kaipaa.
Tietenkin yökyläilyjä on puolin ja toisin sekä vapaalla ja lomilla yhdessäoloa on enemmän eikä silloinkaan lasketa, että nonni nyt on oltu jo kolme yötä saman katon alla yhteen pötköön..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Ei kenenkään kuulu kärsiä toisen ihmisen teoista tai sanoista. Mä en ikinä enää mene siihen vankilaan, jota kutsutaan parisuhteeksi. Siinä ei saa muuta kuin ikuiset haavat.
Sataprosenttisella varmuudella ei kokemus haavojen saamisen vankilasta ole sentään jokaisen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Rakkaus lapsiin onkin sitä, että on valmis antamaan vaikka henkensä tms. mutta samanlaista tunnetta ei välttämättä tarvitse kokea toista aikuista kohtaan. Miksi pitäisi 24/7 sietää toista, jos molemmat voivat paremmin kun saa omaa tilaa ja rauhaa välillä. Saat parisuhteen kuulostamaan raskaalta ja työläältä, mitä sen
Voi toki olla, että tässä on monta erilaista käsitystä siitä, mitä ap tarkoitti "kevyellä suhteella". Minä käsitin, et vaan pannaan kun huvittaa mutta muuten toisesta tai hänen seurastaan ei välitetä eikä vietetä yhteistä aikaa.
Kyllä parisuhde on myös työtä, tai siltä se tuntuu hankalina aikoina. Silloin moni antaa periksi, mutta itse ongelmista terapiankin avulla selvinneenä koen itseni onnelliseksi, uskon että onnellisemmaksi kuin jos olisi aina vain ollut helppoa. Vai onko se vain sitä, että osaa arvostaa ongelmista selviämistä?
Kuinka monta helppoa pitkää liittoa tiedät? Käsittääkseni kaikilla on omat juttunsa. Kannattaa mieluummin tehdä töitä paremman suhteen eteen, vaikka se nykyihmisen korvissa kuulostaisikin aivan liian hankalalta ja "työläältä", kuten sanoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten maailma on mennyt tällaiseksi. Tällainen kuulostaa kivalta, mutta on puhdasta itsekkyyttä ja hedonismia, ja tarkoituksena on vain noukkia rusinat pullasta.
Rakkaus ei ole tällaista, vaan se on sietämistä, kärsivällistä, pitkämielisisyyttä, valmiutta antaa vaikka henkensä toisen edestä... Mutta rakkaus ja itsensä kehittäminen ei nykyihmisiä , vaan pelkkä helppo ja hauska elämä ilman sitoumuksia ja minkäänsortin haasteita.
Väitän, että oikeasti onnellisen ihmisen elämä ei ole aina pelkkää helppoutta ja hauskuutta.
Rakkaus lapsiin onkin sitä, että on valmis antamaan vaikka henkensä tms. mutta samanlaista tunnetta ei välttämättä tarvitse kokea toista aikuista kohtaan. Miksi pitäisi 24/7 sietää toista, jos molemmat voivat paremmin kun saa omaa tilaa ja rauhaa välillä. Saat parisuhteen kuulostamaan raskaalta ja työläältä, mitä sen
Tämä on se syy, miksi nykyisin ihmiset viihtyvät sinkkuina. Kun parisuhteenkin pitäisi vain olla kevyttä ihanaa liitoa, mutta näinhän se tosielämässä ei ole.
Ei kai kukaan ole 24/7 puolisonsa kanssa? Aika moni käy töissäkin, ja sitten on omat harrastukset, ystävät ja menot, pikku lomatkin. Silti ollaan sitouduttu toisiinsa, toisin kuin kevytsuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi jo nuorena kelvannut mainiosti sellainen parisuhde, että ollaan muuten vakiintunut pari mutta asuttaisiin erillään eli elettäisiin kuin etäsuhteessa samassa kaupungissa
Tämä ei todellakaan tuntunut sopivan miehille mitenkään. Se oli joko yhteinen koti tai sitten ei olla kuin seksisuhteessa.
Minä valitsin sitten yksinelämisen ja selibaatin.
Miehet valitettavasti haluavat hyvin usein kodinhoitajan.
Kyllä! Ja aina naisen aloitteesta, kuten aina.
Jotkut 40+ miehet ovat korrputoituneita. Harva on todella tiedostava ja empaattinen, muita ymmärtävä. Harmi. En nyt havittele kumppania. En harrastele juttuja.
Äiti sanoi 50v, viekää psykiatrille jos menen vielä naimisiin. Ei mennyt, mutta miehiä oli eläkeikään ja vähän yli.
Aina olen halunnut asua yksin myös suhteessa ollessa.
Koska se on lyhytnäköistä "elämistä". Oikea elämä on sitä, että otat vastuusi yhteiskunnassa, sitoudut ihmisiin myös heidän huonoina hetkinä ja ajettelet omaa napaa pidemmälle ihmissuhteissakin. Tuollainen kevyt ihmisten käyttäminen on mielestäni väärin, vaikka kuinka kumpikin muka olisi sitä mieltä, että se on ok. Aina jommalle kummalle oikeasti vähemmän.
Tämä on eri asia kuin se, että sitoudutaan mutta asutaan omissa kodeissa. Ei ole pakko asia saman katon alla, mutta "kevyet" suhteet ei tee lopulta kenellekään muuta kuin pahaa. Valehtelet itsellesi jos muuta luulet.