Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden tunnustaminen (varatut)
07.05.2024 |
Tarvitsen objektiivista näkökulmaa, kun yksin asian pyörittely ei johda mihinkään. Miksi varattu tunnusti tunteensa, mutta teki myös selväksi, että ei aio pettää puolisoaan?
Aina kun mahdollista, hän kuitenkin hakeutuu luokseni ja ei voi olla koskematta. Sitten taas perääntyy. Välttely ei onnistu saman työpaikan vuoksi.
Hän tietää, että tunteet ovat molemminpuolisia. Itse en meinaa päästä omasta ihastuksestani yli, nyt kun tiedän mitä hän ajattelee ja että haluaa minua. Haluan päästä ihastuksesta yli ja samaan aikaan en kuitenkaan halua päästää irti. Olen itsekin pitkässä parisuhteessa. Olen ihan pyörällä päästäni.
Mitä teen? Miksi hän toimii noin, mikä voi olla motiivi? (Työpaikan vaihto ei ole realistinen vaihtoehtoehto).
Kommentit (70)
Vallankäyttöä eli olet emotionaalisesti nalkissa. Jos varattu ei aio tehdä mitään, kypsä ihminen ottaisi etäisyyttä sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin vastaava tilanne. Olen ihastunut varattuun mieheen. Hän pitää minua pienillä teoilla ja sanoilla löysässä hirressä. Eli koskettaa ja saatta ottaa ohimennen pariksi sekunniksi kädestä kiinni. Kuitenkin puheissaan on tehnyt selväksi, että ei ikinä jätä lastensa äitiä (lapset ovat jo kaikki täysi-ikäisiä). En ymmärrä tällaista käytöstä. Miksi ei vaan ole sitten kunnolla uskollinen, kun ei aijo viedä asiaa pidemmälle. Hän käyttää kylmästi tunteitani hyväksi. Kerran olen jo nypännyt käden irti, kun hän on koskettanut.
N.50
Voi ei :( Ymmärrän niin hyvin. Voimia <3 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä eli olet emotionaalisesti nalkissa. Jos varattu ei aio tehdä mitään, kypsä ihminen ottaisi etäisyyttä sinuun.
Näinhän tämä varmaan on. Ihastuneena sitä kehittelee fantasioita, että toinenkin on ihastunut eikä vaan pysty pitämään näppejään erossa ja kamppailee moraalinsa kanssa. On tämä kyllä kipeä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin vastaava tilanne. Olen ihastunut varattuun mieheen. Hän pitää minua pienillä teoilla ja sanoilla löysässä hirressä. Eli koskettaa ja saatta ottaa ohimennen pariksi sekunniksi kädestä kiinni. Kuitenkin puheissaan on tehnyt selväksi, että ei ikinä jätä lastensa äitiä (lapset ovat jo kaikki täysi-ikäisiä). En ymmärrä tällaista käytöstä. Miksi ei vaan ole sitten kunnolla uskollinen, kun ei aijo viedä asiaa pidemmälle. Hän käyttää kylmästi tunteitani hyväksi. Kerran olen jo nypännyt käden irti, kun hän on koskettanut.
N.50
Minusta tässä miehen aikeet on aika selvät. Hän haluaa kanssasi fyysistä kanssakäymistä ja jakaa molempien itsetuntoa kohottavia kauniita sanoja, muttei aio rikkoa liittoaan. Hän siis groomaa sinua sivusihteeseen.
Niin. Minä olin joskus samankaltaisessa tilanteessa. Tiedän mikä tunnemyrsky sisälläsi velloo. Tiedän että on yhtäaikaa ihanaa ja niin kamalaa.
Itseni kohdalla päädyimme monien mutkien kautta kuitenkin yhteen ihastukseni kanssa. Jos voisin nyt antaa itselleni neuvon, jota sinä kyselet, sanoisin että lopeta tunteilla pelleily, arvosta sitä mitä sinulla on ja pidä siitä kiinni. Luovu ihastuksestasi, vaikka se kuinka sattuisi. Se ei kuitenkaan satu läheskään yhtä paljon kuin se jos pilaat oman elämäsi. Tee surutyö ja pysy loitolla ihastuksestasi. Näe kaikki se hyvä ja kaunis jota elämässäsi jo on.
Muuta en osaa sanoa. Toivon AP:lle tsemppiä ja mielenrauhaa, sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Minä olin joskus samankaltaisessa tilanteessa. Tiedän mikä tunnemyrsky sisälläsi velloo. Tiedän että on yhtäaikaa ihanaa ja niin kamalaa.
Itseni kohdalla päädyimme monien mutkien kautta kuitenkin yhteen ihastukseni kanssa. Jos voisin nyt antaa itselleni neuvon, jota sinä kyselet, sanoisin että lopeta tunteilla pelleily, arvosta sitä mitä sinulla on ja pidä siitä kiinni. Luovu ihastuksestasi, vaikka se kuinka sattuisi. Se ei kuitenkaan satu läheskään yhtä paljon kuin se jos pilaat oman elämäsi. Tee surutyö ja pysy loitolla ihastuksestasi. Näe kaikki se hyvä ja kaunis jota elämässäsi jo on.
Muuta en osaa sanoa. Toivon AP:lle tsemppiä ja mielenrauhaa, sitten joskus.
Kiitos <3 Ap
(Toivottavasti olen muistanut kiittää muitakin tsemppaajia, vertaistuki tai tuki ylipäätään on kultaa)
No kyllähän tässä arvata saattaa miten tässä käy. Kortit katsotaan, oikeutus kaikelle keksitään kyllä myöhemmin. En väitä, että oikeutus on valheellinen, ehkä sun alitajunta tietää jo kaiken tarvittavan ja sallii sinun ihastua, syystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jonka mielestä ap ja tuo varattu ukko ovat jo pettäneet puolisoitaan, kun ovat tunnustaneet toisilleen tunteensa? Itse katsoisin ennemmin jopa jotain kännipusua läpi sormien, kuin sitä, jos puolisoni sönköttäisi jollekin tunteistaan ja haluistaan. Siinä lähdetään ihan konkreettisesti kartoittamaan niitä omia mahdollisuuksia toiseen nähden. Mitään muuta motiivia tuollaiseen ei ole, kuin sen mahdollisen vastakaiun selvittely oman päätöksenteon helpottamiseksi. Joku täällä kutsui tuota "ajatusten selvittelyksi".
Ja ei, en pidä toiseen ihastumista pettämisenä. Enkä sitä, jos toinen arvaa ihastuksen käytöksen takia, sitä voi olla vaikea piilottaa. Asian ääneen märehtiminen kohteelle ja "kissan nostaminen pöydälle" ylittävät mielestäni selvästi rajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun täytyisi saada tietää hänen motiiveistaan? Elämässä nyt ylipäätään ihmiset tekevät kaikenlaista, helpommalla pääsee kun ei lähde ylitulkitsemaan. Monet naiset haluavat ymmärtää, hoitaa ja korjata ihan loputtomiin, ei siitä aiheudu kuin pahaa mieltä. Aloittajakin on tätä ihastustaan puinut jo muutaman vuoden useammalla palstalla.
Aiemmin vastasin toiselle, että puin siksi, että itse en ihastuneena kykene loogiseen ajatteluun ja jotta saan tunteet hallintaan, tarvitsen (muilta) nyt järjen ääntä. Haluan ymmärtää motiiveja, jotta pääsen omassa ajattelussa eteenpäin. Minä toimin näin, sinä ehkä eri tavalla. Lisäksi, en ole omaa tilannettani puinut täällä tai muualla aiemmin.
Mutta kun et näe metsää puilta. Ei sinun tarvitse ymmärtää hänen motiivejaan, vaikka oletki
Ap:lle on tärkeää ymmärtää tämän miehen motiivit, jotta hän voisi itse arvioida kannattaako ottaa riskiä ja ilmaista omaa ihastustaan. Siitä mahtaa olla nyt kysymys. Jos mies vain kokeilee vetovoimaansa, niin Ap voi jatkaa turvallisesti laimeassa liitossaan. Riskiä ei aleta ottamaan minkään pelailun vuoksi.
Saattaa kuulostaa ankaralta, mutta kun on itse ollut vastaavassa tilanteessa niin osaa lukea osapuolia. Siksi myös uskon, että aloitus on aito: juuri samanlaisia pohdintoja sitä itsekin kävi läpi, mutta kun eli sitä tilannetta kuvitteli, että tässä on nyt suuremmasta kohtalosta kyse. Ei ollut, vaan siitä, että molemmilla paloi jos ei vihreä, niin keltainen valo, koska omat suhteet vetelivät viimeisiään. Olimme kuitenkin samassa työpaikassa 3 vuotta ennen kuin mitään tapahtui, vaikka hyvin pian tiesin, että tässä ihmisessä on jotain mikä pysäyttää. 3 vuotta se vaati aloittajan kuvaamia pohdintoja, ennen kuin oli valmis jättämään vanhan elämän taakseen. Jos jotain neuvoisin: älä kiirehdi. Nauti tuosta tunteesta ja sillä aikaa katso rauhassa onko vanhassa vielä jotain säilyttämisen arvoista. Ihastumisessa ei ole mitään väärää, kunhan ei heti käännä selkää sille ihmiselle joka on ollut vierellä kauan, vaan koittaa kanavoida ihastumisen antaman valon kotiinpäin. Jos ei onnistu, niin sitten rohkeasti eteenpäin -tämä ihastus tuli elämääsi osoittamaan, että entinen on valmista jätettäväksi taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa vielä, että vasta kun eron tunnemyrsky on takana, näkee selvemmin. Itse esim elän yhteistä elämää tämän uuden kumppanin kanssa onnellisena jo pian vuosikymmenen. Silti hyvin pian eron jälkeen tajusin, ettei sillä ollut merkitystä päädymmekö yhteen, koska se keskeinen asia oli löytää voima erota lapsena solmitusta suhteesta, joka ei ollut voinut hyvin pitkään aikaan. Näen, että uuden suhteen kanssa olisi voinut käydä kummin vain, se olisi voinut jatkua ja vahvistua, tai näivettyä pois, vaikka siinä kuinka oli suuria tunteita. Sen tärkein merkitys oman pään sisällä oli kuitenkin herättää huomaamaan, että pitkästäkin suhteesta voi erota, elämää on senkin jälkeen.
Voi kun on helppo heitellä kiviä, vaikka itte olis lasitalossa...
Tunteet on tosian jotain sellaista, mitä ei voi ohjailla saati määräillä. Nuorempana varsinkin sitä helposti kuvittelee 'osaavansa' ja löytävänsä uusia rakkauksia, jos ero tulee.
Itse haikailen (täysin turhaan) nuoruuteni suurta rakkautta... olin niin valtavan ihastunut, rakastunut yhden huumaavan kesän. Jotenkin en uskonut, että toinen täysin ymmärsikään. Sanoi kyllä kuolevansa ikävään eron hetkillä. No, paikkakunnat vaihtui, ero tuli. Jotenkin naiivisti uskoin samanlaisia tulevan, ja toisaalta tuo rakkaus ja ikävä teki niin kipeää, ettei sitä arkielämässä olisi varmaan kestänytkään.
Kirjoittelimme pitkään, pikkuhiljaa jäi yhteydenpito. Satunnaisia soittoja silloin tällöin.
Sitten laitoin hänelle viestin, kun olin mennyt naimisiin. Vastauksessa hän kertoi syövän uusineen. Alkoi vuosien tiivis meilailu, laitoin tsemppiviestejä yms. Se sama ihana mies oli siellä edelleen, sama huumorintaju. Kerroin myös puolisolle tästä viesteilystä.
Niin vaan toissa kesänä kävin hautausmaalla jättämässä viimeiset hyvästit. Itkin.
Haikeana lähdin kotimatkalle, kaunis sateenkaari saatteli minua.
Olisinko voinut tehdä toisin? Entä hän? Vai meneekö kaikki jonkun suuremman kaavan mukaan? Ehkä. Kohtalo?
Nykypuolisoni kanssa olen ollut yhdessä 30v. Elämä on mukavaa ja turvallista.
Tämä oli minun tarinani...
Ap
Mieti rauhassa, harkitse tarkkaan😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, viesteissä on ollut paljon ajattelemisen aiheita.
Samassa tilanteessa olevat tietävät, millainen tunnemyrsky tämä on. Ne jotka eivät tiedä eivätkä pysty ymmärtämään, haluan vaan sanoa, että harva meistä ilkeyttään tällaiseen tilanteeseen ajautuu. On todella tuskallista kamppailla vaihtelevia tunteita vastaan. Sitä pyörittelee mielessä kaiken mahdollisen ja mahdottoman, kun yrittää saada ajatuksensa/tilanteen hallintaan.
Tein aloituksen, koska en saa rauhaa siltä, miksi toinen ilmaisi kiinnostuksensa, mutta ei halua mitään ja kuitenkin sitten tilaisuuden tullen antaa signaaleja suuntaani. Tämä hämmentää omaa ajattelua. Ap
Aikalisä. Olisi hyvä jos voisit ottaa aikalisän. Työpaikkaromanssit ovat siitä huonoja, että toista näkee väistämättä jatkuvasti, mikä ylläpitää sitä tunnemyrskyä. Siirto toiseen toimipisteeseen tai ulkomaankomennus voisivat tuoda välimatkaa, joka auttaa näkemään tilanteen eri tavalla.
Miehistä löytyy valitettavan usein näitä jahkaajia, jotka eivät osaa lähteä vanhasta ja keksivät sille miljoona syytä miksi eivät voi, mutta silti haluavat jotain uutta, jonkun toisen. Ero tulee vasta sitten, kun se on väistämätöntä, esim. kumppani heittää pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet ei ole petos. Myöskään niistä puhuminen ja niiden käsittely ei ole petos. Usein se on ainoa keino kasvaa ohi tilanteesta ja saada ote elämää häiritsevistä tunteista. Suhteen aloittaminen on tietoinen päätös ja petos. Ap:n kuvaama mies halusi ehkä käsitellä tunteet ja jatkaa suhteessa mihin on sitoutunut. Ei saanut rauhaa ennenkuin kertoi ajatuksistaan toiselle koska ne veivät niin paljon voimaa päässä yksin pyöritellessä. Yksin miettiessä mielikuvitus, tunteet, järki, olettamukset, tulkinnat jne menevät sekaisin eikä tiedä enää mikä on totta ja mikä harhaa. Puhuminen oli keino saada kiinni realiteeteista.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, viesteissä on ollut paljon ajattelemisen aiheita.
Samassa tilanteessa olevat tietävät, millainen tunnemyrsky tämä on. Ne jotka eivät tiedä eivätkä pysty ymmärtämään, haluan vaan sanoa, että harva meistä ilkeyttään tällaiseen tilanteeseen ajautuu. On todella tuskallista kamppailla vaihtelevia tunteita vastaan. Sitä pyörittelee mielessä kaiken mahdollisen ja mahdottoman, kun yrittää saada ajatuksensa/tilanteen hallintaan.
Tein aloituksen, koska en saa rauhaa siltä, miksi toinen ilmaisi kiinnostuksensa, mutta ei halua mitään ja kuitenkin sitten tilaisuuden tullen antaa signaaleja suuntaani. Tämä hämmentää omaa ajattelua. Ap
Mutta Ap ihan oikeasti, sinun fokuksesi on nyt väärässä asiassa. Sinä käytät aikaa pohtien mitkä työkaverin tunteet ja motiivit ovat. Tuo on juuri se pohja miltä moni ajautuu kerta toisensa jälkeen elämään parisuhteelleen ja kumppaninsa kautta. Mieti mitkä sinun motiivisi ovat. Miksi sinä annat lähestymisille tilaa. Miksi sinä et halua katsoa omaa tämän hetkistä suhdettasi, mitä se on mistä koetat itseäsi harhauttaa omassa nykytilanteessasi.
Tuon kaiken rinnalla sillä mitä tuo mies haluaa ja yrittää, ei ole mitään merkitystä, ei sitten niin mitään.
Ja tiedän kokemuksesta. Erosin vanhasta pitkästä kaverisuhteeksi typistyneestä (molempien toiveesta elettiin omaa elämää, erillisissä makuuhuoneissa) liitosta voidakseni aloittaa uuden suhteen. Mutta toinen osapuolipa ei uskaltanutkaan lähteä seurustelusuhteestaan. Muutin yksin asumaan ja olin niin onnellinen! Tutustuin siinä ensimmäisessä asunnossa taas itseeni, siis lapsen jälkeen suurimpaan rakkauteeni :)
Vierailija kirjoitti:
Aikalisä. Olisi hyvä jos voisit ottaa aikalisän. Työpaikkaromanssit ovat siitä huonoja, että toista näkee väistämättä jatkuvasti, mikä ylläpitää sitä tunnemyrskyä. Siirto toiseen toimipisteeseen tai ulkomaankomennus voisivat tuoda välimatkaa, joka auttaa näkemään tilanteen eri tavalla.
Miehistä löytyy valitettavan usein näitä jahkaajia, jotka eivät osaa lähteä vanhasta ja keksivät sille miljoona syytä miksi eivät voi, mutta silti haluavat jotain uutta, jonkun toisen. Ero tulee vasta sitten, kun se on väistämätöntä, esim. kumppani heittää pihalle.
Kesälomat tulossa. Ota Ap eri aikaan kuin tuo mies. Jopa 8 viikkoa aikaa miettiä mitä elämältään haluaa, molemmille.
Olen tiukasti varattu, ollut yli 20 vuotta. Ei tulisi mieleenkään mennä kertomaan ihastukselle että olen ihastunut ja todella toivon ettei minulle kukaan myöskään kerro tunteistaan.
Pari varattua tuttua miestä on näin tehnyt eikä siitä tullut kuin kiusallinen olo. Kyse on kuitenkin lopulta vain ihastumisesta tai himosta ja se menee ohi kun ei jää asiaa vatvomaan ja panostaa siihen olemassaolevaan suhteeseensa.
Lapsia kuvioissa? Tää on selvä peli: ette riko perheitä ja lasten elämää himojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikalisä. Olisi hyvä jos voisit ottaa aikalisän. Työpaikkaromanssit ovat siitä huonoja, että toista näkee väistämättä jatkuvasti, mikä ylläpitää sitä tunnemyrskyä. Siirto toiseen toimipisteeseen tai ulkomaankomennus voisivat tuoda välimatkaa, joka auttaa näkemään tilanteen eri tavalla.
Miehistä löytyy valitettavan usein näitä jahkaajia, jotka eivät osaa lähteä vanhasta ja keksivät sille miljoona syytä miksi eivät voi, mutta silti haluavat jotain uutta, jonkun toisen. Ero tulee vasta sitten, kun se on väistämätöntä, esim. kumppani heittää pihalle.
Kesälomat tulossa. Ota Ap eri aikaan kuin tuo mies. Jopa 8 viikkoa aikaa miettiä mitä elämältään haluaa, molemmille.
Tuo on hyvä vinkki. Siinä on kahdeksan viikkoa aikaa miettiä mitä haluaa ja mitä tuntee.
Hän käyttää tunteitasi hyväksi, koska on paha ja ilkeä ihminen. Sinä et ymmärrä, koska et ihastuksissasi suostu tätä myöntämään, vaan pyrit epätoivoisesti säilyttämään fantasiasi, jonka mukaan hän on ihana ja sinulle sopiva mies. Edessäsi on valtava punainen lippu, ja sinä kieltäydyt näkemästä sitä.