Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden tunnustaminen (varatut)
07.05.2024 |
Tarvitsen objektiivista näkökulmaa, kun yksin asian pyörittely ei johda mihinkään. Miksi varattu tunnusti tunteensa, mutta teki myös selväksi, että ei aio pettää puolisoaan?
Aina kun mahdollista, hän kuitenkin hakeutuu luokseni ja ei voi olla koskematta. Sitten taas perääntyy. Välttely ei onnistu saman työpaikan vuoksi.
Hän tietää, että tunteet ovat molemminpuolisia. Itse en meinaa päästä omasta ihastuksestani yli, nyt kun tiedän mitä hän ajattelee ja että haluaa minua. Haluan päästä ihastuksesta yli ja samaan aikaan en kuitenkaan halua päästää irti. Olen itsekin pitkässä parisuhteessa. Olen ihan pyörällä päästäni.
Mitä teen? Miksi hän toimii noin, mikä voi olla motiivi? (Työpaikan vaihto ei ole realistinen vaihtoehtoehto).
Kommentit (70)
Ap
Seuraisin mielelläni, miten elämäsi etenee jatkossakin. Tuo 8vk aikalisä on mielestäni oivallinen ehdotus. Lomallasi myös voit tutkailla oloasi nykypuolison kanssa.
Sinä päätät. Älä yritä vierittää kenellekään muulle päätöksen vaikeutta/lopullisuutta.
Voihan olla, että uusi ihastus on työelämän piristys, ei enempää. Kun ei arki astu kuvioon, on vaikea ehkä hiomata 'pilvilinnoja'.
Tunteet tuleee, ja menee. Sinä voit päättää, menetkö mukaan. Eikö realistista kuitenkin olidi, että molemmat eroaisivat, ennenkuin mahdollisesti mitään tapahtuu? Ei tulisi pettämisiä.
Mieti tarkkaan!
30v kimpassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on hyvä tiedostaa mitä sinä haluat ja mitkä sinun tunteesi ovat. Tunteet vaihtelee ja se mitä ruokit, kasvaa. Toisesta ei koskaan tiedä minkälainen lopulta on eli sitä on aika turha spekuloida lopulta kuitenkaan ja elää harhassa sitä kautta. Se miten itse tunnet ja miksi itse olet tuossa tilanteessa ei välttämättä tarkoita että toinen on siinä samasta asiasta.
Me emme voi tietää hänen motiiviaan ja ajatuksiaan.
Pari asiaa voi kuitenkin kertoa jotain:
Millaisessa tilanteessa hän kertoi? Humalassa vai selvin päin? Puhuiko spontaanisti/harkitsemattomasti ohi suunsa vai harkitusti?
Mistä mies tietää, että tunteet ovat molemminpuolisia? Kerroitko sinä tunteistasi ensin? Jos sinä olet viestinyt tunteistasi ensin, miehen kynnys kertoa omistaan laskee huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun on helppo heitellä kiviä, vaikka itte olis lasitalossa...
Tunteet on tosian jotain sellaista, mitä ei voi ohjailla saati määräillä. Nuorempana varsinkin sitä helposti kuvittelee 'osaavansa' ja löytävänsä uusia rakkauksia, jos ero tulee.
Itse haikailen (täysin turhaan) nuoruuteni suurta rakkautta... olin niin valtavan ihastunut, rakastunut yhden huumaavan kesän. Jotenkin en uskonut, että toinen täysin ymmärsikään. Sanoi kyllä kuolevansa ikävään eron hetkillä. No, paikkakunnat vaihtui, ero tuli. Jotenkin naiivisti uskoin samanlaisia tulevan, ja toisaalta tuo rakkaus ja ikävä teki niin kipeää, ettei sitä arkielämässä olisi varmaan kestänytkään.
Kirjoittelimme pitkään, pikkuhiljaa jäi yhteydenpito. Satunnaisia soittoja silloin tällöin.
Sitten laitoin hänelle viestin, kun olin mennyt naimisiin. Vastauksessa hän kertoi syövän uusineen. Alkoi vuosien tiivis meilailu, laitoin tsemppiviestejä yms. Se
Voi kun oli kaunis tarina. Kerropas, nyt kun olet varmaankin saanut hieman etäisyyttä tapahtuneeseen: oletko enemmän kiitollinen siitä, mitä sait ja koit, vai pettynyt/katkera/haikea/katuva (mikä onkaan oikea adjektiivi) siitä, mitä et saanut.
Lähinnä mietin että ajatteleeko ihminen jälkikäteen asiaa positiivisten vai negatiivisten tunteiden kautta. Sanotaan, että on parempi rakastaa ja menettää kuin että ei olisi koskaan rakastanutkaan. Mutta kun menettää tuolla tavoin, niin onko se niin?
Vierailija kirjoitti:
No mitä, tyyppi käyttää sinua fantasiointiin ja itsetuntonsa kohotukseen. Mikä motiivi, voi hyvää päivää. Olet viihdettä hänelle. Kasva aikuiseksi. Hän on sanonut, että ei halua enempää. Usko, mitä sanotaan. Eihän tuossa ole mitään ihmettelemistä tai pohtimista.
Seuraavan kerran kun tulee koskettelemaan, käsket lopettaa ja tarkoitat sitä, etkä enää puhu muuta kuin välttämättömät työasiat. On se kumma jos ei siihen lopu.
Nyt siellä käskytetään niinkuin häntä joka hänen miestään vokottelee töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun on helppo heitellä kiviä, vaikka itte olis lasitalossa...
Tunteet on tosian jotain sellaista, mitä ei voi ohjailla saati määräillä. Nuorempana varsinkin sitä helposti kuvittelee 'osaavansa' ja löytävänsä uusia rakkauksia, jos ero tulee.
Itse haikailen (täysin turhaan) nuoruuteni suurta rakkautta... olin niin valtavan ihastunut, rakastunut yhden huumaavan kesän. Jotenkin en uskonut, että toinen täysin ymmärsikään. Sanoi kyllä kuolevansa ikävään eron hetkillä. No, paikkakunnat vaihtui, ero tuli. Jotenkin naiivisti uskoin samanlaisia tulevan, ja toisaalta tuo rakkaus ja ikävä teki niin kipeää, ettei sitä arkielämässä olisi varmaan kestänytkään.
Kirjoittelimme pitkään, pikkuhiljaa jäi yhteydenpito. Satunnaisia soittoja silloin tällöin.
Sitten laitoin hänelle viestin, kun olin mennyt naimisiin. Vastauksessa hän kertoi syövän uusineen. Alkoi vuosi
Positiivisesti haikeana muistelen. Nuorena on niin rohkea, luottavainen. Uskalsin lähteä tuohon huimaan seikkailuun. Sanoin kyllä silloin jo läheiselle ystävälleni, ettei näin isoa rakkautta kestä. Valvottaa yöt, vie ruokahalun. Ikävä sattuu. Hän ei täysin ymmärtänyt.
Ainoa, mikä todella kaduttaa, ettemme saaneet myöhemmin tapaamista aikaiseksi. Sitä kyllä useamminkin suunniteltiin, mutta aina jäi.
Kesällä tulee 40v tuosta huimasta kesästä💕
Jatkan vielä:
Tekstareita aikoinaan laiteltiin kanssa, 'rakkaani' tytär otti isänsä kuoleman jälkeen hänen puhelimensa oman tyttärensä käyttöön. Sieltä löytyi meidän viestit. Tytär kysyi millaisena minä isänsä tunsin... muutamat viestit vaihdettiin💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma veikkaukseni on, että hän on syvästi ihastunut tai rakastunut ja oikeasti haluaisi sinut, mutta moraali ja velvollisuudentunto estävät toimimasta.
Kun on todella ihastunut, niin tulee sellainen ylitsevuotavainen tarve tunnustaa tunteensa. On vain pakko kertoa toiselle, kuinka ihana tämä on.
Ap täällä. Luin ketjun uudestaan ajatuksella läpi. Minusta keskustelu oli/on ollut hedelmällistä ja tuolloin keväällä sain kommenteista paljon apua ja pohdittavaa. Ja nyt sain jälleen, kun luin viestit ns. uusin silmin. Kiitos kaikille <3
Tilanne on ennallaan, tai oikeastaan vieläkin mutkikkaampi. Kesäloma meni hyvin. Tunteet kuitenkin syvenivät molemmilla entisestään ja tuskaa tämä on. Unet ja ruokahalu on kateissa, ajatukset sekaisin eikä mistään saa oikein kiinni. Tuo toinen on kai edelleen pysymässä liitossaan, vaikka asiat joita hän minulle sanoi, saavat pohtimaan että miten hän pystyy elämään näin (eli että sydän on kodin ulkopuolella). En itsekään tiedä mitä haluan.
Mä tekisin rikosilmotuksen seksuaalisesta ahdistelusta työpaikalla. En pomolle,vaan nimenomaan POLIISILLE. Sitten katot mitä seuraa. Lopettaako työpaikka ahdistelun/flirttailun /houkuttelun syntiseen tekoon vai ottaako pelle opikseen. Tuo ON Rikos, ksoa sä et pääse pakoonkaan kaikkea tuota mitä seuraa sulle.