Mike Monroe - dokkari: miten nuo voivat vielä olla hengissä?
Sen huumeidenkäytön jälkeen siis. Andy on vain vielä aika sekaisin, mutta miten hänkin sen heroiinin ja punaviinin jälkeen vieläkin porskuttaa? Muuthan ovat ihan normaaleita.
Miksi Kallion tyypit eivät samalla tavalla porskuta enää kuusikymppisenä, vaan ovat jo kuolleet pois?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla on kollega, joka oli alkoholiton, päihteetön ja polki fillarilla kesät-talvet, 60-vuotiaana.
Toinen kollega sai rintasyövän. Hänellä oli kaikki rintasyöpää suojaavat tekijät: hoikkuus, kasvissyönti, neljän vuoden imetys yms yms.
Ja nuo porskuttaa?
Rintasyöpään on ymmärtääkseni vain riskitekijä, riittää että olet nainen.
Ei tarvita edes sitä. Mieskin voi sairastua rintasyöpään.
Takamäkeä srvostan eniten ,on porukan musikaalisin vaikka olikin tavallaan takarivin taituri.Samalla tavalla kun Jones-vainaa oli Kivien musikaalinen nero vaikka paremmin takana pysyikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä dokkari oli.
Olihan se ihan hyvä. Harmi kun nuo New Yorkin vuodet vedettiin turhan nopeasti läpi. Esim ei käsitelty ollenkaan sitä, että Michael osallistui vaikkapa Gunnarien Use Your Illusion- sekä Spaghetti Incident-levyjen parille biisiille. Toisella soitteli huuliharppua ja toisessa lauloi duettona Axlin kanssa hienon biisin. Niistähän se oli näköjään saanut ne kultalevyt sinne seinälleen. Oli myös jokusen kerran mukana heidän keikoillakin. Että ei se ysärin alku nyt niin huonosti mennyt, vaikka omien levyjen kanssa ei markkinointi lähtenyt. Demolition 23:n levy oli mielestäni kuitenkin todella hyvä, mutta osui sekin vähän huonoon aikaan ja ei sitten lähtenyt liitoon.
Demolition 23:lla oli punkahtava ja hieno levy, mutta soittajat oli liian vanhoja siinä vaiheessa ysärin alkupuolella. Tuliko se 1993 Ellen väärin muista. 1994 alkoi punkin uusi tuleminen kun esim Green Day ja Offspring iski läpi, mutta he olivat jo seuraavaa ikäpolvea ja biisien käsittelemät asiat ja ikäpolven todellisuus oli toinen kuin Michaelin ikäisillä. Demolition 23 oli enemmän sitä kasarin alun punkia, mikä ei puhutellut enää 70-luvulla syntyneitä samalla tavalla kuin nuoremmat bändit sitten teki. Siksi se ei menestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä on laihoja ja siinä on se salaisuus. Itse Keith Richards sanoi, että ihmisen pitää syödä vain kun on nälkä. Hän itse syö kerran vuorokaudessa, aamuyöllä. Ja on hoikka. Lihavia rokkareita harvemmin näkee. Jotkut blues-ukot saattaa olla vähän tuhdimpia, mutta niillä pettää pumppu yleensä alta 5-kymppisenä.
Lihavia rokkareita: Vince Neil
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä on laihoja ja siinä on se salaisuus. Itse Keith Richards sanoi, että ihmisen pitää syödä vain kun on nälkä. Hän itse syö kerran vuorokaudessa, aamuyöllä. Ja on hoikka. Lihavia rokkareita harvemmin näkee. Jotkut blues-ukot saattaa olla vähän tuhdimpia, mutta niillä pettää pumppu yleensä alta 5-kymppisenä.
Lihavia rokkareita: Vince Neil
Nuorena sekin hoikka, mutta joo, karsea on nykyään. Juoppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Hanoin pojat ovat keskiluokkaisista perheistä pääkaupunkiseudulta. Vanhemmat töissä mainostoimistossa, opettajina tms.Tausta teki sen että ensin uskallettiin homo stocikseen ,sitten nek ru Lontooseen ja lopulta LA.Eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi fiksuja ja homma kusi.
Duunareiden jälkikasvu bändit eivät päässeet Jenkkapirtiä edemmäksi.
Totta. Kaikki oli ylemmän keskiluokan poikia, Nasty taisi olla peräti rehtorin poika ja Andyn isä oli joku pankinjohtaja. Monroen isä Ylellä ja Yaffan porukat keskiluokkaisia Larusta. Jne. Karu fakta on että poikien itsetunto oli taustan takia hyvä, joten oli munaa olla oman tiensä kulkija ja lähteä kokeilemaan. Huonommalla taustalla ei olisi ollut.
Naurettavaa. Koko punk, uusi aalto jne asenteineen tulee työväenluokasta. Ja siellähän noita pyöri Losissa muitakin suomalaisbändejä ja kaikki ne oli samalla tavalla 'ihan just breikkaamassa', mutta Hanoit on tehneet siitä sitten itkuvirtensä ja tienaamiskeinonsa seuraaviksi 50:ksi vuodeksi. Pää EI kestänyt. Piste. Bändi oli jo hajoamassa, kun sitten vielä rumpali kuoli, niin siitä saatiin sitten loistava excuse. Bändissä ei ollut hyvää biisintekijää, siitä se jäi kiinni. Jostain syystä heille ei kukaan halunnut tehdä biisiä tai ne olivat sitten liian kalliita.
Itse olen sitä mieltä, että yksi suurimpia heikkouksia Hanoissa oli Monroen 'laulutaito'. Hän on näyttävä esiintyjä, mutta huono laulaja. Siihen kun lisättiin Andyn 'sävellykset' - monotoniset ränttätänttä kopioin rollareita ja vähän sitä ja tätä -biisit, niin bändi ei OIKEASTI ollut persoonallinen, se vain näytti siltä. Musiikillisesti se ei päässyt visuaalisuutensa tasolle, vaan jäi sellaiseksi pastissiksi isojen rockbändien soinneista ja biiseistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Hanoin pojat ovat keskiluokkaisista perheistä pääkaupunkiseudulta. Vanhemmat töissä mainostoimistossa, opettajina tms.Tausta teki sen että ensin uskallettiin homo stocikseen ,sitten nek ru Lontooseen ja lopulta LA.Eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi fiksuja ja homma kusi.
Duunareiden jälkikasvu bändit eivät päässeet Jenkkapirtiä edemmäksi.
Totta. Kaikki oli ylemmän keskiluokan poikia, Nasty taisi olla peräti rehtorin poika ja Andyn isä oli joku pankinjohtaja. Monroen isä Ylellä ja Yaffan porukat keskiluokkaisia Larusta. Jne. Karu fakta on että poikien itsetunto oli taustan takia hyvä, joten oli munaa olla oman tiensä kulkija ja lähteä kokeilemaan. Huonommalla taustalla ei olisi ollut.
Naurettavaa. Koko punk, uusi aalto jne asenteineen tulee työvä
Täydellisesti sanottu, ilman mitään kiemuroita.
Minunkin mielestä Hanoi Rocksit oli persoonaton bändi. Joukko hyvän- tai ainakin erikoisennäköisiä nuoria miehiä haluaa olla rokkareita, näyttää kooleilta, viettää rock'n'roll-elämää, puhua rajuja juttuja, viinaa huumeita naisia, ja jotka osaa vähän soittaa, mutta mutta
-kellään heistä ei tuntunut kuitenkaan olevan mitään ihmeellistä sanottavaa musiikillisesti, eikä oikein muutenkaan.
Ne halusi vain kuuluisiksi rokkareiksi ja halusi saada naisia ja helpon elämän ränttätäntää veivaamalla, ja rahaa paljon. Bunch of wannabe's. Ja siksi niistä ei tullutkaan oikein mitään.
Flop.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se jännä kuinka porskuttaa menemään vaikkapa Keef ja "Toxic Twins", Mötleyt, Gunnarit ja monet muut jotka on kunnostautuneet ns. huonon elämän saralla.
Kaikista käsittämättömin on ehkä Keith Richards
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä on laihoja ja siinä on se salaisuus. Itse Keith Richards sanoi, että ihmisen pitää syödä vain kun on nälkä. Hän itse syö kerran vuorokaudessa, aamuyöllä. Ja on hoikka. Lihavia rokkareita harvemmin näkee. Jotkut blues-ukot saattaa olla vähän tuhdimpia, mutta niillä pettää pumppu yleensä alta 5-kymppisenä.
Juu, lihavaa narkkaria harvoin näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä on laihoja ja siinä on se salaisuus. Itse Keith Richards sanoi, että ihmisen pitää syödä vain kun on nälkä. Hän itse syö kerran vuorokaudessa, aamuyöllä. Ja on hoikka. Lihavia rokkareita harvemmin näkee. Jotkut blues-ukot saattaa olla vähän tuhdimpia, mutta niillä pettää pumppu yleensä alta 5-kymppisenä.
Lihavia rokkareita: Vince Neil
Archie Cruz
Yaffan tyrkkyjulkisuus on niin... boring. Ei mikään einstein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin niistä kamoista kuolee, kyllä tuosta näkee että käyttää vauhtia
Michael Monroe vai? Noup. On ollut erikoislaatuinen jo lapsena ja nykyään 100% varmuudella sille olisi jo lapsena diagnosoitu ADHD.
Kyllä Mike on aivan täys piripää. On kuulemma nähty Turussa juosten työntämässä ostoskärryjä.
Ei ne kaikki olekaan. Muistatko Razzlen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla on kollega, joka oli alkoholiton, päihteetön ja polki fillarilla kesät-talvet, 60-vuotiaana.
Toinen kollega sai rintasyövän. Hänellä oli kaikki rintasyöpää suojaavat tekijät: hoikkuus, kasvissyönti, neljän vuoden imetys yms yms.
Ja nuo porskuttaa?
Tasan eivät käy katsos onnenlahjat.
Niin tai voi olla..että kun tietynlainen keho saa myrkkyjä, immuunipuolustus vaan vahvistuu. Tiettyyn pisteeseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin niistä kamoista kuolee, kyllä tuosta näkee että käyttää vauhtia
Michael Monroe vai? Noup. On ollut erikoislaatuinen jo lapsena ja nykyään 100% varmuudella sille olisi jo lapsena diagnosoitu ADHD.
Oisko ennemmin adhd + cp vamma?
Punk yms lähti työväenluokasta - Englannissa. Suomessa elettiin Erkki Junkkarisen tahdissa. Ei suomalainen rasvanahka duunari 70-80-luvuilla olisi mitenkään voinut lähteä meikit naamassa Lontooseen laulamaan englanniksi ja vielä menestymään siellä.
Ap:lle: Monroe on kaukana normaalista. Ainakaan minun lähipiirissäni ei ole yhtään niin vaikeasti ymmärrettävää ja omituisesti käyttäytyvää ihmistä.
Suurin osa rokkareista on tainnut lopettaa kovan kaman viimeistään noin 40 v. Jokainen yksilö on myös erilainen. Toiset kestävät paremmin elimistön rääkkäämistä kuin toiset.
Andy oli todella turvonnut ja kävi hitaalla. Voimakkaissa bentsoissa. Kyllä erottui muista ja ei edukseen. Siinä kanssa mies jolla oli kaikki mahdollisuudet Hanoin jälkeen, mutta munasi päihteisiin ja luonnevikoihinsa. Oli Iggy Popin rundillakin kitaristina että kyllä sitä arvostettiin. Mutta kaikki on räpsähtänyt egoiluun ja aineisiin.