Mike Monroe - dokkari: miten nuo voivat vielä olla hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Andy on kyllä ihan järkyttävän näköinen tuossa dokkarissa. Naama on turvoksissa, silmät ihmeelliset... Mikekin näyttää nk. elämää nähneelle.

Minua ällöttää tuollainen rock and roll elämäntyylin ihailu. Epäilyttävää ihailla sekopäiden taidetta. Ylipäätään nuorisolle todella huonoa esimerkkiä!!!

No nuohan ovat parasta huumeidenvastaista matskua mitä voi olla. Vain kaikkein tärähtäneimmät ihailee ja ne nyt on muutenkin avun ja tiedon tavoittamattomissa.

Muista Andyn joskus kertoneen, että kun tuli takaisin Suomeen ja käveli stadissa espalla, niin kuuli kun vastaan kävellyt nuori mies sanoi muulle porukalle, ett kattokaa 'kuollut kävelee'. Ehkä se oli jopa Andylle jonkinlainen signaali siitä, että ajat muuttuvat, trendit muuttuvat, nuoriso pääsääntöisesti inhoaa isiensä ja äitiensä lemppareita. Rock meni pois muodista 90-luvun jälkeen, se on melko tyystin pois soittolistoilta. Jotkin genret, kuten heavy, tietysti porskuttaa faneineen, mutta siitä ei kyllä valtavirtaa tule enää koskaan. Kun muistaa esim. 70-luvun, kun listoilla pyöri LedZeppelin, UriahHeep, Nazareth, Black Sabbath, Deep Purple jne.

Up

Hanoi Rocksin breikkaaminen oikeasti suureksi oli todella lähellä. Ja olihan kundit myös treenanneet aina kovaa, eli lavalla ei juurikaan kämmejä soitossa ollut. 

Dokkarin mukaan Andysta tuli loppuvaiheessa niin m u l kku, että bändi olisi varmaan hajonnut joka tapauksessa, vaikkei Razzle olisikaan kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Monille rokkareille huumeiden ja alkoholin käyttö oli  imagokysymys. Annettiin ymmärtää että käyttö oli runsasta koska se oli rajua. Esim. Lemmy vanhemmiten eli paljon terveellisempää elämää kuin antoi ymmärtää, Keith Richardsista puhumattakaan. Tokihan monet addiktoituivat oikeastikin, kuten Antti Hulkko.

Richardsista ei tullut täysin päihteetöntä heroiinin lopettamisen jälkeen. Siirtyi viinikoukkuun ja silloin tällöin kokaiiniin. 

Joku Lemmykin oli loppuaikoina lääketieteen ihme. Suonissa virtasi veri vähemmistönä. 

Mutta ihan jees dokkari oli. Monroesta sai vähän erilaisen kuvan tämän kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Monille rokkareille huumeiden ja alkoholin käyttö oli  imagokysymys. Annettiin ymmärtää että käyttö oli runsasta koska se oli rajua. Esim. Lemmy vanhemmiten eli paljon terveellisempää elämää kuin antoi ymmärtää, Keith Richardsista puhumattakaan. Tokihan monet addiktoituivat oikeastikin, kuten Antti Hulkko.

Käsittääkseni Lemmy käytti viskiä ja amfetamiinia kutakuinkin loppuun saakka, mutta hänellä oli se homma hallinnassa. Oliko Ozzy vai kuka joka sanoi että vaikka oli tuntenut Lemmyn 70-luvun alusta, ei se ollut koskaan nähnyt sitä sekaisin vaan aina homma kontrollissa. Lemmyhän ei tykännyt opiaateista ja nosti Sami Yaffankin rinnuksista seinille kun pupillit oli liian laajat heroiinin käytöstä. Kun Yaffa vaihtoi myöhemmin piriin ja luopui heroiinista, oli Lemmy taas tarkastanut pupillit ja myhäillyt että "nyt on parempi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille rokkareille huumeiden ja alkoholin käyttö oli  imagokysymys. Annettiin ymmärtää että käyttö oli runsasta koska se oli rajua. Esim. Lemmy vanhemmiten eli paljon terveellisempää elämää kuin antoi ymmärtää, Keith Richardsista puhumattakaan. Tokihan monet addiktoituivat oikeastikin, kuten Antti Hulkko.

Käsittääkseni Lemmy käytti viskiä ja amfetamiinia kutakuinkin loppuun saakka, mutta hänellä oli se homma hallinnassa. Oliko Ozzy vai kuka joka sanoi että vaikka oli tuntenut Lemmyn 70-luvun alusta, ei se ollut koskaan nähnyt sitä sekaisin vaan aina homma kontrollissa. Lemmyhän ei tykännyt opiaateista ja nosti Sami Yaffankin rinnuksista seinille kun pupillit oli liian laajat heroiinin käytöstä. Kun Yaffa vaihtoi myöhemmin piriin ja luopui heroiinista, oli Lemmy taas tarkastanut pupillit ja myhäillyt että "nyt on parempi".

Vanhemmiten Lemmyn juominen taisi olla enempi imago juttu, kuin jatkuvaa käyttöä. Michael Monroe muisteli Lemmyn ollessa studiossa feattaamassa Sensory overdrive levylle, että Jack Daniels pullo piti Lemmylle olla, mutta session aikana se tyhjeni lasillisen verran.

Vierailija kirjoitti:

Hanoi Rocksin breikkaaminen oikeasti suureksi oli todella lähellä. Ja olihan kundit myös treenanneet aina kovaa, eli lavalla ei juurikaan kämmejä soitossa ollut. 

Dokkarin mukaan Andysta tuli loppuvaiheessa niin m u l kku, että bändi olisi varmaan hajonnut joka tapauksessa, vaikkei Razzle olisikaan kuollut.

Se oli tosiaan lähellä. Hämmästyttävän heikkoja levynmyyntilukuja, jos Japania ja Suomea ei lasketa. Ei olisi tarvinnut tehdä kuin (edes) yksi hyvä biisi.

Ja jotkut on vielä sitä mieltä, että jos ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä niin kuolo korjaa suurin piirtein.

Vierailija kirjoitti:

Ja jotkut on vielä sitä mieltä, että jos ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä niin kuolo korjaa suurin piirtein.

Kuolo korjaa kyllä, lopulta ihan täydellisesti, ei vain suurin piirtein, syö kasviksia tai mitä syödään. 

Kaikki Hanoin pojat ovat keskiluokkaisista perheistä pääkaupunkiseudulta. Vanhemmat töissä mainostoimistossa, opettajina tms.Tausta teki sen että ensin uskallettiin homo stocikseen ,sitten nek  ru  Lontooseen ja lopulta LA.Eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi fiksuja ja homma kusi.

Duunareiden jälkikasvu bändit eivät päässeet Jenkkapirtiä edemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jotkut on vielä sitä mieltä, että jos ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä niin kuolo korjaa suurin piirtein.

Kuolo korjaa kyllä, lopulta ihan täydellisesti, ei vain suurin piirtein, syö kasviksia tai mitä syödään. 

Kuinkahan vanhoiksi nämä Kensington Avenuen zombiet elävät?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan vanhoiksi nämä Kensington Avenuen zombiet elävät?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Fentanyyli ja ksylatsiinion kyllä ihan eri asia kun Monroen ja kumppaneiden kamat. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Hanoin pojat ovat keskiluokkaisista perheistä pääkaupunkiseudulta. Vanhemmat töissä mainostoimistossa, opettajina tms.Tausta teki sen että ensin uskallettiin homo stocikseen ,sitten nek  ru  Lontooseen ja lopulta LA.Eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi fiksuja ja homma kusi.

Duunareiden jälkikasvu bändit eivät päässeet Jenkkapirtiä edemmäksi.

 

 

Totta. Kaikki oli ylemmän keskiluokan poikia, Nasty taisi olla peräti rehtorin poika ja Andyn isä oli joku pankinjohtaja. Monroen isä Ylellä ja Yaffan porukat keskiluokkaisia Larusta. Jne. Karu fakta on että poikien itsetunto oli taustan takia hyvä, joten oli munaa olla oman tiensä kulkija ja lähteä kokeilemaan. Huonommalla taustalla ei olisi ollut.

Kaikki nämä on laihoja ja siinä on se salaisuus. Itse Keith Richards sanoi, että ihmisen pitää syödä vain kun on nälkä. Hän itse syö kerran vuorokaudessa, aamuyöllä. Ja on hoikka. Lihavia rokkareita harvemmin näkee. Jotkut blues-ukot saattaa olla vähän tuhdimpia, mutta niillä pettää pumppu yleensä alta 5-kymppisenä. 

Ihan hyvä dokkari oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on kyllä ihan järkyttävän näköinen tuossa dokkarissa. Naama on turvoksissa, silmät ihmeelliset... Mikekin näyttää nk. elämää nähneelle.

Minua ällöttää tuollainen rock and roll elämäntyylin ihailu. Epäilyttävää ihailla sekopäiden taidetta. Ylipäätään nuorisolle todella huonoa esimerkkiä!!!

 

No nuohan ovat parasta huumeidenvastaista matskua mitä voi olla. Vain kaikkein tärähtäneimmät ihailee ja ne nyt on muutenkin avun ja tiedon tavoittamattomissa.

 

Muista Andyn joskus kertoneen, että kun tuli takaisin Suomeen ja käveli stadissa espalla, niin kuuli kun vastaan kävellyt nuori mies sanoi muulle porukalle, ett kattokaa 'kuollut kävelee'. Ehkä se oli jopa Andylle jonkinlainen signaali siitä, että ajat muuttuvat, trendit muuttuvat, nuoriso pääsääntöisesti inhoaa isiensä ja äitiensä lemppareita. Rock meni pois

Vaikka joku musiikkilaji poistuisi soittolistoilta, ei se tarkoita sitä, etteikö ihmiset sitä kuuntelisi. Monilta varmasti löytyy kotoaan cd-levyjä, Spotifysta voi kuunnella jne. Itsellä musiikkimaku yltää sieltä 70-luvun rockista, 80-luvun punk, rock, pop, metalli -musiikista aina  2000-luvun power metalliin. Itse olen 80-luvulla syntynyt.

Harva jätkä selviää hengissä parvekkeelta putoamisesta, Andy selvisi. Taisi olla jälleen kerran sitä kuuluisaa kännisen tuuria. Ilmeisesti ihan taitava kitaristi, mutta viina ja huumeet vieneet äijää 100-0. Jossain vaiheessa sai häädön, ja muutti sen jälkeen Karkkilaan. Ilmeisesti nyt taasen asustaa Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä dokkari oli.

Olihan se ihan hyvä. Harmi kun nuo New Yorkin vuodet vedettiin turhan nopeasti läpi. Esim ei käsitelty ollenkaan sitä, että Michael osallistui vaikkapa Gunnarien Use Your Illusion- sekä Spaghetti Incident-levyjen parille biisiille. Toisella soitteli huuliharppua ja toisessa lauloi duettona Axlin kanssa hienon biisin. Niistähän se oli näköjään saanut ne kultalevyt sinne seinälleen. Oli myös jokusen kerran mukana heidän keikoillakin. Että ei se ysärin alku nyt niin huonosti mennyt, vaikka omien levyjen kanssa ei markkinointi lähtenyt. Demolition 23:n levy oli mielestäni kuitenkin todella hyvä, mutta osui sekin vähän huonoon aikaan ja ei sitten lähtenyt liitoon.