Vanha sielu arvoliberaalilla järjestökentällä töissä

Olen kolme kertaa vaihtanut työpaikkaa järjestökentällä, koska en ole kestänyt työpaikkojen arvoliberaalia kulttuuria, jossa todellista vastuuta ei kanneta, kaltaiseni konservatiivisesti ajattelevat tyypit ovat suoraan saatanasta ja työn fokus karkaa ihan muualle kuin missä sen alunperin pitäisi olla.

Antirasismi-koulutukset, hyvesignalointi pridessa, pronominien tunkeminen instan ja twitterin profiileihin sekä patriarkaatin korvaaminen bi-poc konsulteilla on nähty niin monta kertaa. Kaikki ja kaiken suvaitseva työympäristö tarkoittaa käytännössä kaiken sallivaa, tekosyitä etsivää ja itsensä kannattelun siirtävää asennetta, jossa toksisuus aidosti lepää. Asiakaskohderyhmän hyvinvoinnin sijaan keskiöön nostetaan ajatus, kuinka meidän organisaatiomme saataisiin näyttäytymään muiden ammattilaisten silmissä.mahdollisimmsm puhtaalta.

Olen kyllästynyt "tulemaan tietoiseksi" omista etuoikeuksistani, joita todellisuudessa ei ole. Olen hiljaisesti hyväksynyt nämä ideologiset höpinät, koska kertomalla aidosti oman mielipiteeni kahvipöytäkeskusteluissa, saisin todennäköisesti välittömästi potkut ja pahimmillaan maine seuraisi minua vuosien päähän. Asuntovelallisena ja perheellisenä miehenä minulla ei ole yksinkertaisesti varaa menettää työtäni.

Luulen myös, että kaltaisiani on monia muitakin miehiä ja naisia, jotka eivät osta ollenkaan tätä ideologisia trendipuppua, alistavaa toimintaa, joka on naamioitu mukamas hyviin käytöstapoihin ja kohteliaisuuksiin.

Huomaan katkeruuden ja kyynisyyden nostavan vuosi vuodelta enemmän päätään ajattelussani. En halua nostatusta tai suitsutusta tekemästäni työstäni. Haluan vain, että saan tehdä työni rauhassa ja tukea asiakkaitani vailla itseään vihaavien, ammattiuhriutuvien naiskollegoiden ränttäystä jokaisesta asiasta. Mitä useampaan vähemmistöön kuulut, sitä enemmän olet rohkea ja upean uniikki lumihiutale.

En malta odottaa eläkepäiviä, että saan olla rauhassa.