Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos luulee ihastuneensa kirjekaveriinsa, mutta videotapaamisessa paljastuu nörtiksi?
06.05.2024 |
On kirjoiteltu toisillemme kolmen vuoden ajan ja huomenna oli videopuhelu. Nyt en tiedä enää mitä ajatella, koska tuntui olo koko videopuhelun vaivaantuneelta, että tuollainenko onkin. Välillä, kun oli hiljaisia hetkiä, pälyilin ympärilleni. Ei pitäisi olla pettynyt, sillä kirjekavereitahan loppujen lopuksi ollaan, mutta itsellä oli liian suuret odotukset ja tänään ollut olo siksi masentunut :/ En voi teeskennellä, että olisin vieläkin ihastunut ja toivottavasti en ole ainakaan antanut itsestäni sellaista kuvaa, että olisin kiinnostunut.
Kommentit (88)
Kai olit kuvia nähnyt kolmen vuoden aikana? Mulla oli paljon kirjekavereita ennen nettiä ja kuvia läheteltiin itsestä, perheestä, kodista, maisemista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äärimmäisen hölmöä tutustua tekstillä.
On ainakin kaksi vaihtoehtoa Ap loi omassa mielessään hahmon, johon ennätti ja ihastua ehkä vähän rakastuakin mutta pettyi kun tuo hahmo ei tullut treffeille.
Tai sitten hänellä on "nörtti kammo" eikä hän saanutkaan trffeillä taiottua unelmiensa kumppania paikalle saapuneesta "nörtistä"
Tuli mieleen vähän vastaava vastaava monien seuraama tilanne ensi treffit alttarilla suomi version historiassa:
Unelmien mies saapuu haaveidensa naisen ja vasta vihityn puolisonsa luo ensikertaa niin, että kumpikinnon tahoillaan odottanut ensimmäistä yhteistä yötä, toisen luona.
Mutta pian sen jälkeen kuin mies on astunut kynnyksen yli ja saapunut naisen kotiin sisälle niin naiselle kuin tv:sta heitä seuranneille on käynyt selväksi, että mies haluaisi todennäköisesti viettää yönsä paljon enempi pyöränsä vierellä ja kanssa kuin vasta vihityn puolisonsa kanssa
. Tai kuinka mies ei ollut valmis jakamaan tai syömään lainkaan sillä hetkellä kun puolisonsa sitä ehdotti ja ajankohta ja paikka olisivat monen tv ruudultakin heitä tapittaneen mielestä ollut hyvä ajoitus ja mqinio ehdotus
En usko, että kumpikaan heistä olisi valehdellut asiantuntijoille/ työryhmälle joka päätti, että juuri he saattaisivat muodostaa hakijjoiden joukosta parin.
- Parin, josta kumpainenkin on saatranut kertoa itsestään mm. Kuinka tykkää aktiivisesta liikunnasta tai kuinka ravinto ja ruoka kiinnostaa myös laajemmin. kuten sekin miten sitä valmistetaan tai miten sen nauttii, erotuksena siitä, että ruoka ei olisi vain pakollista mättöä tai vain pakollinen osa jota syö miten nyt milloinkin.
Silti varmastii useimmille tuli selväksi, että niin liikunta (ja sen säännöllinen harrastaminen) ja ruoka/ syöminen merkitsisivät heille hybin eri asioita.
Ja hyvin pian ellei jo samalla hetkellä moni jo koki, etteivät he tule pysymään yhdessä pitkään, ainakaan keskinäisessä parisuhteessa.
Jos siis hakisin seuraan somen /netin tai muun etäyhteyden välityksellä, niin saattaisin hieman ymmärtää, jotka melko pian saattaisivat toivoa tapaamista kasoitusten. Ennen kuin rakastuisi ja ihastuisi liian paljon siihen, josta suurin osa on vain omassa mielessä ja kuvitelmissa.
- Oma asiansa on tietysti se, että netti mahdollistaa ihan oman laisensa -yksinkertaustaen romanssihuijarit ja muut ihmisten hyvä uskoisuutta hyödyntäville kelmeille laajan toiminta kentän.
Mutta missä sitä kukaan uskaltaisi saati haluaisi rakastua, jos kaiken ajattelisi aina kaikkein ikävimmät mahdollisuudet akati mielessä, vaik harkita usein kannattaaki ennen kuin sitoutuu ja päättää jostain suuremmasta.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Pidin hänen hyvästä käsialastaan ja mieltä hiveli, kun muisti aina onnitella syntymäpäivänäni. Hän oli videopuhelussa aika vaivaantunut, näin sen ilmeistä. Vähän aikaa sitten kertoikin, että oli koulussa hyvin ujo ja vieläkin hieman vaivaantunut. Kun en puhuessamme muistanut jotakin sanaa englanniksi, en tiedä miksi oli yleensä vain hiljaa eikä edes yrittänyt auttaa löytämään oikeaa sanaa vaan minun täytyi itse se etsiä sanakirjasta. Tuntuisi kyllä tylyltä jättää koko tyyppi noin vain. Ehkä täytyy vain tottua ajatukseen, että hänestä voisi kuitenkin tulla ystävä.
Olisithan voinut sanoa, että s
Yritin kyllä kysyä ja kuvailla sanoja, mutta, kun en saanut apua, oli pakko katsoa sanakirjasta. Kysyin 'What is fun park to where children go. Vastaus huvipuisto. Tai miten kuvaillaan sana jäätikkö?
Vierailija kirjoitti:
Kai olit kuvia nähnyt kolmen vuoden aikana? Mulla oli paljon kirjekavereita ennen nettiä ja kuvia läheteltiin itsestä, perheestä, kodista, maisemista jne.
En ollut. Vasta hiljattain lisännyt profiilikuvan sähköpostiin, siinä ei silmälaseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muille tiedoksi tyyppi on Yhdysvalloista. Ja sinulla ap ei ole kaikki ihan kotona.
Entä sitten, jos on Yhdysvalloista? Voisi olla vaikka Australiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Pidin hänen hyvästä käsialastaan ja mieltä hiveli, kun muisti aina onnitella syntymäpäivänäni. Hän oli videopuhelussa aika vaivaantunut, näin sen ilmeistä. Vähän aikaa sitten kertoikin, että oli koulussa hyvin ujo ja vieläkin hieman vaivaantunut. Kun en puhuessamme muistanut jotakin sanaa englanniksi, en tiedä miksi oli yleensä vain hiljaa eikä edes yrittänyt auttaa löytämään oikeaa sanaa vaan minun täytyi itse se etsiä sanakirjasta. Tuntuisi kyllä tylyltä jättää koko tyyppi noin vain. Ehkä täytyy vain tottua ajatukseen, että hänestä voisi kuitenkin tulla ystävä.
Voihan olla, että hän ei vaan ymmärtänyt sinua. Ei ole varmaan tottunut suomalaiseen aksenttiin. Jäätikön voi kuvailla sanomalla, että kylmä paikka, jossa pingviinit tai jääkarhut elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai siinä sen kummempaa kuin että ihastus lopahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Pidin hänen hyvästä käsialastaan ja mieltä hiveli, kun muisti aina onnitella syntymäpäivänäni. Hän oli videopuhelussa aika vaivaantunut, näin sen ilmeistä. Vähän aikaa sitten kertoikin, että oli koulussa hyvin ujo ja vieläkin hieman vaivaantunut. Kun en puhuessamme muistanut jotakin sanaa englanniksi, en tiedä miksi oli yleensä vain hiljaa eikä edes yrittänyt auttaa löytämään oikeaa sanaa vaan minun täytyi itse se etsiä sanakirjasta. Tuntuisi kyllä tylyltä jättää koko tyyppi noin vain. Ehkä täytyy vain tottua ajatukseen, että hänestä voisi kuitenkin tulla ystävä.
Tämä sinun ystäväsi on jenkki tai ainakin niin ymmärsin kun näin edellisen langan jonka kirjoitit tästä aiheesta viikonloppuna?
Minulla on online tuttuja jenkeistä, naisia sekä miehiä ja heidän käytöksensä, ainakin miesten on välillä hyvin omintakeinen ja eroaa täkäläisistä kyllä huomattavasti juuri siten, että vaikkakin ovat mukavia, niin kyllä he ovat hyvin itsekkäitä ja kun pyydät auttamaan esim. tuollaisessa tilanteessa jonka koit juuri itse epämiellyttäväksi, niin ei välttämätä tule mitään reaktiota, ihan kuin tyhjille seinille puhuisi, egoistit.
Tuo vaivaantuminen kyllä katoaa aika vikkelään mitä useammin tapaatte video miitissä, että sen puoleen kyllä kannattaa jatkaa jos tyyppi on kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän videopuhelu on vaivaannuttava, varsinkin vieraan ihmisen kanssa. Miksette ensin kokeilleet tavallisella puhelimella?
Jos vaikutti sosiaalisesti kauhean kömpelöltä, niin voi ujouden lisäksi olla joku asperger. Se tekee lisähaastetta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kummassakin tapauksessa se livejuttelu alkaa luultavasti ajan kanssa sujua paremmin.
Mutta jos kolme vuotta olette kirjoitelleet, niin onhan teillä jotain yhteistä täytynyt olla, kun olette jaksaneet kirjoitella?
Pitäisikö siis antaa vielä mahdollisuus, jos ajan myötä muuttuu käyttäytymiseltään toisenlaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Pidin hänen hyvästä käsialastaan ja mieltä hiveli, kun muisti aina onnitella syntymäpäivänäni. Hän oli videopuhelussa aika vaivaantunut, näin sen ilmeistä. Vähän aikaa sitten kertoikin, että oli koulussa hyvin ujo ja vieläkin hieman vaivaantunut. Kun en puhuessamme muistanut jotakin sanaa englanniksi, en tiedä miksi oli yleensä vain hiljaa eikä edes yrittänyt auttaa löytämään oikeaa sanaa vaan minun täytyi itse se etsiä sanakirjasta. Tuntuisi kyllä tylyltä jättää koko tyyppi noin vain. Ehkä täytyy vain tottua ajatukseen, että hänestä voisi kuitenkin tulla ystävä.
Tämä sinun ystäväsi on jenk
Juuri tuollainen reakto tuli. 'What is that word? I don' t remember it.' Eikä vastannut mitään vaan piti useamman kerran kysyä ennen kuin tajusi edes välillä auttaa. Itselle tuli vaivaantunut olo siitä kuin jätettäisiin pulaan tai kummasteltaisiin vain tuijottaen, etten muista joitain sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen reakto tuli. 'What is that word? I don' t remember it.' Eikä vastannut mitään vaan piti useamman kerran kysyä ennen kuin tajusi edes välillä auttaa. Itselle tuli vaivaantunut olo siitä kuin jätettäisiin pulaan tai kummasteltaisiin vain tuijottaen, etten muista joitain sanoja.
Jep, siihen kyllä tottuu kun aikansa ihmettelee, että mikä näitä jenkkejä piinaa :D
Siis aloittaja paljastui nörtiksi huomisessa videopuhelussa. No nyt on kyllä sen luokan ongelma, että tähän tarvitaankin jotain vähän vaativampaa fysiikkaa. Toivottavasti onnistuu nörtiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen reakto tuli. 'What is that word? I don' t remember it.' Eikä vastannut mitään vaan piti useamman kerran kysyä ennen kuin tajusi edes välillä auttaa. Itselle tuli vaivaantunut olo siitä kuin jätettäisiin pulaan tai kummasteltaisiin vain tuijottaen, etten muista joitain sanoja.
Jep, siihen kyllä tottuu kun aikansa ihmettelee, että mikä näitä jenkkejä piinaa :D
Ehkä pitää ensi kerralla pyytää sanomaan, jos en muista jotain sanaa. Sitten toinen juttu, joka vaivaannutti oli, että jostain syystä Google Meetissä kuva näkyi vain pystyasennossa mikä aiheutti vaikeuksia, koska en tiennyt miten pitäisin puhelimen pöydällä ja niinpä ainoat vaihtoehdot olivat joko pitää koko ajan kädessä puhelinta tai pöydällä siten, että hänen kuvansa näkyi koko ajan kallellaan. Eikö Google Meetin videokuvaa tosiaankaan saa vaakatasoon?
Et vain laita enää hänelle mitään viestiä ja unohdat.
Vierailija kirjoitti:
Et vain laita enää hänelle mitään viestiä ja unohdat.
Tuntuisi niin kylmältä tehdä niin. Ja oudolta muutenkin, etten kuulisi enää mitään, vaikka kuitenkin tunnettu kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hänessä oli nörttiä ja miksi se on ongelma? Tarkoititko ulkonäköä vai suullista ulosantia? Toiset vain ilmaisee itseään paremmin kirjoittamalla.
Paksut silmälasit, vaivaantunut hymy ja todella kiinnostunut kirjoista. Itse en lue yhtään kirjoja.
No tämähän jo kertoo paljon. Hän on kiinnostunut kirjoista, eli lukee paljon ja siksi kirjallinen ilmaisu on hyvää. Hän saattaa olla sosiaalisesti vähän kömpelö tai ainakin ujo, ihminen jolle kirjallinen ilmaisu on luontevaa, mutta suullinen ei niinkään. Tunnistan tämän ihmistyypin.
Sinä ihaistuit hänen taitoonsa kirjoittaa ja loit hänestä sen perusteella oman mielikuvan, joka ei nyt sitten vastaakaan täysin todellisuutta. Taidatte olla melko erilaisia ihmisinä.
Ehkä hänestä jopa voisi oppia pitämään.
Muille tiedoksi tyyppi on Yhdysvalloista. Ja sinulla ap ei ole kaikki ihan kotona.