Voiko se olla merkki jostain psyykkisestä sairaudesta kun vanhus ei puhu?
Isäni on ollut aina suhteellisen puhelias, varsinkin kun läsnä on ollut useampia ihmisiä. Nyt olen viimeisen 4v aikana huomannut, että eihän hän puhu enää juuri ollenkaan. Tilanne on muuttunu niin hiljalleen, että olen tavallaan omaksunut uuden persoonallisuuden hänellä. Viimeksi näin viikkko sitten ja jälkikäteen mietityttyäni ei sanonut koko 3 tunnin aikana sanaakaan. Meitä oli siis useampi koolla.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen toimintakyky muuten, onko omatoiminen?
En tiedä tarkalleen, koska asuu äitini kanssa. Sen tiedän, että n.10 vuoteen ei ole osannut tehdä enää kauppaostoksia. Ei siis löydä kaupasta tavaroita ja hermostuu. Autolla ajaa kuitenkin.
Ap.
Et tiedä isäsi toimintakyvystä, vaikka hän asuu äitisi kanssa. Etkö ole jutellut äitisi kanssa asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Varaa isällesi aika sairaanhoitajalle. Pyydä, että tutkitaan kuulo, näkö, perusverikokeet ja muistitesti. Näiden jälkeen olette viisaampia, mistä on kysymys. Sairaanhoitajalle saa ajan helpommin kuin lääkärille, ja hän pystyy nuo yllämainitut testit tekemään.
Näköä ja kuuloa on vähän hankala hoitajan tutkia potilaalta, joka ei kykene kommunnikoimaan sanallisesti. Muistihoitajalle kai ensisijaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanooko isä itse syyn miksi on niin hiljaa. Ellei ole joku aivo- tai sydänjuttu. Joskus jotkut eivät vain osaa sanoa mitään erikoista muiden juttuihin.
En halua alkaa kyselemän miksi ei juttele mitään tai ota osaakeskusteluihin. Mutta on siis ollut vielä joitain vuosia sitten hyvinkin sanavalmis/piikikäs ja puhunut muiden päälle. En usko, että ei osaisi sanoa mitään oman puolison ja lastensa juttuihin.
Miksi ihmeessä et? Se miten hän vastaa, on tärkeää.
Isoäitini käyttäytyi juurikin tuolla tavalla viime keväänä-kesänä. Puhelias isoäiti muuttui hiljaiseksi ja sanoi korkeintaa "joo tai kyllä". Vuodenvaihteessa oli jo siinä tilanteessa, että piti hoitokotiin lähteä. Nyt en tiedä tunteeko enää kuka käy hänen luona. On apaattinen ja toisaalta kiroilee, jos jotain sanoo. Ei syö. En ole nyt käynyt vähään aikaan häntä katsomassa, koska asun niin kaukana, mutta alamäki on ollut melkoinen.
Hyvänen aika, millaiset välit teillä oikein on perheessä, kun ette näin tärkeästä asiasta puhu?! Torjuuko äitisi ajatuksen, että jotain voi olla vialla, vai ettekö te välitä? Tiedättekö, että muistisairauksiin on lääkkeitä?! Mutta ei niitä saa, jos vain passiivisina katsotaan vierestä, miten toinen menee huonompaan ja huonompaan kuntoon!
Vierailija kirjoitti:
Dementia. Sama oire oli omalla isälläni.
Höpöhöpö!
Olen ollut puhelias, mutta nyt tuntuu että kaikki on jo sanottu! Oikeasti ei enää kiinnosta kenenkään asiat, ihan sam, syön tai en, ei väliä!
Dementiassa on kyllä uitakinoireita kuin puhumattomuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen toimintakyky muuten, onko omatoiminen?
En tiedä tarkalleen, koska asuu äitini kanssa. Sen tiedän, että n.10 vuoteen ei ole osannut tehdä enää kauppaostoksia. Ei siis löydä kaupasta tavaroita ja hermostuu. Autolla ajaa kuitenkin.
Ap.
Herää epäily, että löytäisikö enää sitä kauppaakaan. Joltain aivoperäiseltä ongelmalta kuulostaa, esim joku muistisairaus
Miksi aina heti muistisairaus? Jospa tämä ei KUULE enää hyvin, onko ollut kuulokokeessa? Moni nuorempikaan ei kehtaa sanoa, ettei kuule hyvin. Kuulolaitteet ovat nykyään oikein hyviä.
Jos ei osaa tehdä kaupassa ostoksia enää, se viittaa laajempaan ongelmaan kuin kuulo. Kuulokin pitää toki huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dementia. Sama oire oli omalla isälläni.
Höpöhöpö!
Olen ollut puhelias, mutta nyt tuntuu että kaikki on jo sanottu! Oikeasti ei enää kiinnosta kenenkään asiat, ihan sam, syön tai en, ei väliä!
Dementiassa on kyllä uitakinoireita kuin puhumattomuus!
Aloittajahan mainitsi isällään olevan muitakin oireita.
Voihan olla, että isällä on jo diagnoosi, mutta sitä ei ole ap:lle kerrottu. Jos kommunikointi on muutenkin vähäistä tai asioista ei ole tapana puhua avoimesti
Tuli surullinen olo ketjua lukiessani, ap:n isä on jo kymmenen vuotta ollut kykenemätön käymään itsenäisesti kaupassa ja nyt ei enää edes puhu, onhan nuo aika selviä muistisairauden merkkejä ja tuo puhumattomuus kuulostaa siltä että sairaus on jo todella pitkällä. Jos tämä ei ole provo niin todella outoa että tutkimuksiin ei ole menty jo aiemmin ja että ap vasta nyt herää miettimään että mikäköhän ongelma.
Ajokortti nyt teidän pitää isältänne hommata pois ensimmäisenä. Miten olisi kykenevä ajelemaan liikenteessä tai hahmottamaan muuta liikennettä, jos ei kaupasta löydä maitopurkkia.
Afasihan tuo on, taustalla aivoinfarkti, aivokasvain tai dementia.