Onko joku oikeasti saanut kropan kuntoon raskauden ja synnytyksen jälkeen ilman leikkauksia?
Miten? Mulla on koko vyötärö muuttunut jotenkin löysäksi, onkohan tullut vatsalihasten erkauma? Raskauskiloja on enää vain 5 mutta näyttää kuin olisi 15.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
"Luepas tekstisi uudestaan. Kyllähän vatsalihasten erkauma on fyysinen muutos, josta ap esimerkiksi kysyi. Raskaus aiheuttaa erilaisia muutoksia, jotkut pääsee tosi vähällä ja jotkut saa loppuelämän vaivat. Jotkut raskauskilot on ihan pikkujuttu verrattuna niihin elämää haittaaviin vaivoihin.
Ja kyllä se ehkä pilaantumiselta tuntuu siinä vaiheessa, kun pidätyskyky on huono, keskivartalo tuntuu vellovalta, alapäässä tuntuu painetta eikä olo ole mitenkään "normaali" ja pahimmassa tapauksessa oireitasi ei oteta vakavasti, kun yrität saada apua. "
Vartalon muuttuminen on elämässä todella konkreettista eri elämänvaihessa, yksi merkkipaalu on synnytys. 56v. iässä on jo monenlaista fyysistäkin remppaa, joten nuo asiat kulkevat naisen elämässä rinnakkain koko ajan, nainen on paljon fyysisempi kuin mies, kuukautiset esimerkiksi ovat monelle (itselleni myös) yli 40 vuoden piina, koska en pysty käyttämään hormoneja.
Viestini
Totta, ei voi käydä enää koskaan uimassa eikä seurustella kenenkään kanssa, jos tulee ero.
Onneksi Suomessa on kylmää suurimman osan vuodesta ja voi pitää peittäviä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Läskit keksii aina tekosyitä lihomiselle ja sille, ettei kroppaa saa kondikseen.
Ei ole kyse painosta pelkästään vaan esim. iho huonossa kunnossa.
Ne kenelle ei tule raskausarpia on kyllä tosi onnekkaita.
Toista se on niillä joille tulee niitä muidenkin edestä. Elämä piloilla.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksestä n. vuosi. Raskauskiloja tuli 20 kg, 5 kg vielä lähtöpainoon. Ehkei tässä edes kysytty painosta. Olen ulkoiseen habitukseeni täysin tyytyväinen, en stressaa ja imetän edelleen.
Ainoa tällä hetkellä haittaava asia on jotain tuolla emättimessä... Esimerkiksi tamponit eivät enää tunnu mukavilta, seksi on välillä tosi nihkeän tuntuista... Mitään siellä ei kuitenkaan kuulemma ole!? Olen käynyt gynellä ja äitiysfysioterapiassa. Lantionpohjan lihakset kunnossa. Ei johdu kuivuudestakaan. Repeämiä tuli ja ne ommeltiin, mutta kaiken pitäisi olla ok...
Kaverilla hoitui jollakin estrogeeni voiteella ja kiinteytyy sillä...
Vierailija kirjoitti:
Läskit keksii aina tekosyitä lihomiselle ja sille, ettei kroppaa saa kondikseen.
Tunge sinä ne läskit perseeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksestä n. vuosi. Raskauskiloja tuli 20 kg, 5 kg vielä lähtöpainoon. Ehkei tässä edes kysytty painosta. Olen ulkoiseen habitukseeni täysin tyytyväinen, en stressaa ja imetän edelleen.
Ainoa tällä hetkellä haittaava asia on jotain tuolla emättimessä... Esimerkiksi tamponit eivät enää tunnu mukavilta, seksi on välillä tosi nihkeän tuntuista... Mitään siellä ei kuitenkaan kuulemma ole!? Olen käynyt gynellä ja äitiysfysioterapiassa. Lantionpohjan lihakset kunnossa. Ei johdu kuivuudestakaan. Repeämiä tuli ja ne ommeltiin, mutta kaiken pitäisi olla ok...
Kaverilla hoitui jollakin estrogeeni voiteella ja kiinteytyy sillä...
Mikä hänellä siis oli? Jotain limakalvojuttuja?
Esikoinen 26-vuotiaana ja jäin kotiin vauvan kanssa. Vaunulenkkejä ja imetystä. Kroppa palautui hyvin kertyneestä ylipainosta.
Kuopus saatiin, kun olin 37-vuotias. En imettänyt ja aloitin työt (olen yrittäjä toimistotyössä) viikon jälkeen synnytyksestä. Työt olen tehnyt vauvan nukkuessa, joten yhdelläkään vaunulenkillä en ole käynyt. 8kk synnytyksestä ja paino ei ole tippunut grammaakaan ja kyllä roikkuu nahka.
Helposti. Ei siihen tarvinnut sen enempää panostaa, laihduin muutamassa kuukaudessa normaalimittoihini kaikkien raskauksien jälkeen.
Vatsassa ei ole mitään jälkiä raskauksista. Tosin epäilen olleeni vain onnekas, kudostyyppi todettiin "hyväksi" synnytysten yhteydessä enkä saanut myöskään minkään näköisiä repeämiä, vaikka imukuppisynnytykset. Oletan, ettei kaikki ole yhtä onnekkaita tässä suhteessa ja vatsan palautumiseen ei välttämättä ihan rajattomasti voi itse vaikuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noudatin raskausaikana tiukkaa ruokavaliota, paino nousi silti 2 kg, mutta sairaalasta palasin kotiin yhtä hoikkana kuin olin ollut ennenkin. Raskausaika on hyvä hetki miettiä tarkasti ruokailutottumuksiaan ja pitää itsestään huolta 9 kk ajan. Lisäksi on helpompi synnyttää 3 kg painava vauva kuin 4,5 kg painava.
Hohhoijaa...
Faktaahan tuo on. Nykyisin neuvolassa ohjeistetaan äitejä siihen, että paino ei saa nousta yhtään, jos jo nyt ollaan lievästi ylipainoisia. Hoikillekin on hyväksi, jos ruokavalion avulla huolehtii siitä, että elimistö saa kaiken tarvittavan, mutta ei mitään turhaa. Raskausdiabetes ei ole leikin asia!
Mä olin palautunut n. 2v. raskauden jälkeen.
Tarkoitatko kuntoon niin, että ei ole vaivoja ja pystyy liikkumaan kuten ennen raskautta vai ulkonäöllisesti? Kumpaankin voi pystyä tai olla pystymättä, osittain se on geneettistä ja osittain riippuu siitä, miten synnytys on mennyt. Liikkua siten, kuin tykkää, kannattaa aina. Mutta himoliikkumisellakaan kaikki eivät palaudu ikinä ja harvassa taitaa olla ne, joille ei mitään jälkiä jää.
Mulla on viisi vuotta kuopuksen syntymästä eikä todellakaan ole kroppa palautunut. Jumppaan joka päivä syviä vatsalihaksia (fysioterapeutilta saaduilla ohjeilla), ja silti keskivartalon lihakset ovat epätasapainossa, selkä kipeytyy helposti ja laulaminen ei ole mahdollista, koska ääni käheytyy ääntä avatessa. Odotan kuin kuuta nousevaa, että vaihdevuodet alkavat ja sitten päättyvät, jotta voin mennä leikkaukseen, jossa kiristetään vatsalihasten alla olevaa kalvoa.
Vierailija kirjoitti:
No tietysti on.
Itse 4 lapsen jälkeen treenasin itseni huippukuntoon, ihan sixpackikin näkyi. Lihonut olen kyllä taas, mutta se ei liity raskauksiin mitenkään.
Raskausaika on vain ja ainoastaan tekosyy lihomiselle.
Mä en lihonut raskausaikoina, vaan imettäessäni. Ekat 2 kk oli aivan mieletön ruokahalu. Jos söin normaalisti, oli iltaisin voimakas tunne, melkein paniikki, että näännyn nälkään. Söin sitten enemmän, kunnes kroppa rauhoittui. Vähemmän syömällä en olisi pystynyt nukkumaan tuolta kehon hälytystilalta. Kahden kuukauden jälkeen tuo sitten loppui, ja pystyin palaamaan ns. normaaliin syömiseen.
Vielä toisen lapsen jälkeen laihduin kilon kuussa, kun vähän katsoin, mitä söin. Kolmannen jälkeen tuo ei ole enää onnistunut. Jos syön liian vähän, kroppa menee taas hälytystilaan. Sen saa pois vain syömällä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Noudatin raskausaikana tiukkaa ruokavaliota, paino nousi silti 2 kg, mutta sairaalasta palasin kotiin yhtä hoikkana kuin olin ollut ennenkin. Raskausaika on hyvä hetki miettiä tarkasti ruokailutottumuksiaan ja pitää itsestään huolta 9 kk ajan. Lisäksi on helpompi synnyttää 3 kg painava vauva kuin 4,5 kg painava.
Äiti ei pysty vaikuttamaan vauvan syntymäpainoon. Vaikka tekisit kaiken oikein, vauva voi silti painaa 4,5 kg tai vaikka 4,9 kg. Esimerkiksi oma äitini ei ole koskaan pitänyt makeasta, eikä syönyt sitä raskaanakaan. Päinvastoin, hän söi terveellisesti eikä lihonut, paino nousi vain sen verran kuin lapsi + tykötarpeet ovat. Silti minä painoin 4,5 kg ja nuorempi sisarukseni 4,9 kg.
Kyllähän me kaikki synnyttäisimme mieluummin 3 kg vauvan kuin 4,5 kg painavan, mutta kun siihen ei pysty omilla elintavoillaan tai millään muullakaan vaikuttamaan. Toki jos on raskausdiabetes, niin silloin voi sokeria syömällä lihottaa vauvaakin, mutta muussa tapauksessa asiaan ei voi vaikuttaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti leikkauttaa itseään synnytyksen jälkeen, jos löysää jää niin se on vain elämää.
No vaikka sellainen "idiootti", jolla jokin vamma haittaa elämää, esim. laskeuma tai vaikkapa virtsan- tai jopa ulosteenkarkailu, johon jumppa ei auta?
On toki hienoa, että sulle ei ole tullut mitään leikkausta vaativia vammoja.
Vierailija kirjoitti:
En puhunut fyysisistä muutoksista yhtään mitään, vaan puhuin siitä, että vartalo muka menisi pilalle.
Itselläni oli syöksysynnytys, jouduttiin ompelemaan ja niistä muutoksista toipuminen kesti jonkin aikaa. Seksi tuntui erilaiselta (jokin kudos repesi sisältä), mutta siihenkin tottui.
Onhan raskaus ja synnytys aikamoisia ruljansseja, mutta niistä palautuu nopeasti kuitenkin. Ja fyysisiin vaivoihin totta kai kannattaa hakea apua jo alussa, itsekin kysyin siitä miksi alapäässä tuntui erilaiselta seksi, mutta kaikki näytti ulkoapäin normaalilta, joten mitään ei osattu sanoa.
Suhde omaan kehoon on ehkä tärkeimpiä asioita elämässä. Minusta on tosi ikävää, että raskaus ja synnytys aletaan nähdä siitä näkökulmasta, että se pilaa vartalon.
Ei kai tässä puhuta pelkästään siitä, miltä keho näyttää, vaan myös toiminnallisista ongelmista, ja miksei myös ihan kivuista. Eli älähän yleistä, että me kaikki olisimme pinnallisia, jos emme ole tyytyväisiä siihen, millaisia terveysongelmia meille on tullut raskauksista ja synnytyksistä.
Synnytyksestä on kolme vuotta ja vaivoja on edelleen. Olen käynyt muutamia kertoja yksityisellä äitiysfyssarilla (noin 100 €/kerta) ja tehnyt jumpat tunnollisesti. Ongelmista en silti pääse. Fyysisten ja parisuhdeongelmien lisäksi minulla on mielenterveys myös huonontunut. Enpä osannut ennen lasta arvata, että näin voisi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noudatin raskausaikana tiukkaa ruokavaliota, paino nousi silti 2 kg, mutta sairaalasta palasin kotiin yhtä hoikkana kuin olin ollut ennenkin. Raskausaika on hyvä hetki miettiä tarkasti ruokailutottumuksiaan ja pitää itsestään huolta 9 kk ajan. Lisäksi on helpompi synnyttää 3 kg painava vauva kuin 4,5 kg painava.
Hohhoijaa...
Faktaahan tuo on. Nykyisin neuvolassa ohjeistetaan äitejä siihen, että paino ei saa nousta yhtään, jos jo nyt ollaan lievästi ylipainoisia. Hoikillekin on hyväksi, jos ruokavalion avulla huolehtii siitä, että elimistö saa kaiken tarvittavan, mutta ei mitään turhaa. Raskausdiabetes ei ole leikin asia!
Mikä osa viestistäsi oli faktaa? Ehket suoraan valehdellut, mutta vihjasit kyllä, että äidin ruokavalion perusteella määräytyy, painaako lapsi syntyessään 3 kg vaiko 4,5 kg. Sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Osa naisista saa pieniä vauvoja, osa suuria, vaikka elintavat olisivat täysin samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti leikkauttaa itseään synnytyksen jälkeen, jos löysää jää niin se on vain elämää.
No vaikka sellainen "idiootti", jolla jokin vamma haittaa elämää, esim. laskeuma tai vaikkapa virtsan- tai jopa ulosteenkarkailu, johon jumppa ei auta?
On toki hienoa, että sulle ei ole tullut mitään leikkausta vaativia vammoja.
Nämä ovat sen verran harvinaisia, että en tunne ketään, jolle leikkausta vaativa vamma olisi tullut. Ja tunnen aika paljon synnyttäneitä ihmisiä.
Läskit keksii aina tekosyitä lihomiselle ja sille, ettei kroppaa saa kondikseen.