Olen pian 50 v enkä ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi.

Et ilmeisesti ole tehnyt pahaakaan muille ihmisille? Sehän on hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne mullakin. Ainoa asia mitä olen saavuttanut on 200 opintopistettä yliopisto-opintoja mutta niistäkään ei ole mitään hyötyä kun ei ole tutkintoa suoritettuna.

Tervehdys, " kohtalotoveri"! Itsellänikin yliopisto-opinnot aikoinaan keskeytyneet, tosin nyt aion suorittaa opintoni loppuun. Voi, olla etten saa töitä tai sitten saan. Oman mielenrauhani vuoksi aion hankkia maisterin paperit. Miksi sinä et tekisi samoin? Hieman nolottaa lähteä yliopistolle tämän ikäisenä, mutta kai siellä on muitakin "ikäloppuja".

Jumalan silmissä et ole luuseri. Hän rakastaa Sinua, koska olet ainutlaatuinen Hänen silmissään. 

Onhan se herättävä tilanne, kun tajuaa, että on ollut elämässään vain taakka toisille ihmisille, eikä ole tuonut mitään hyvää tähän maailmaan. Siinä sitä ollaan oman epäonnistumisen edessä. Voimattomana tekemään asialle mitään.

En minä ainakaan tiedä miten tuosta pääsee yli. Yritän vain sulkea nuo ajatukset pois, mutta vaikeaa se on.

Game over

Top Score 💰 

Credits 0 🏆

Mitä olisit halunnut saavuttaa? Onko se jotain, mitä et voisi vielä tavoitella? Perheen perustaminen nyt alkaa olla myöhäistä, muttei se mikään kummoinen saavutus ole, eli turha surra, jollei ole kumppania ja lapsia. Suurin oaa työuristakin on yhdentekeviä. Harva on sellaisessa työssä, jota voi pitää missään mielessä saavutuksena. 

En ole minäkään saanut mitään aikaan- Ei ole suuria saavutuksia jos nyt ammattitutkintoa lasketa mukaan. Töitä olen saanut aika vähän tähän elämään ja täytän 50 14 kuukauden päästä. Olen minä töitä hakenut mutta kun en kelpaa edes postinjakajaksi. Paska elämä suorastaan on ollut.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Ei ole työuraa, ei korkeakoulutusta, ei parisuhdetta, ei omaisuutta, ei lapsia, ei ystäviä, ei mitään hienoa. Olen vielä lisäksi typerä, ruma, lihava ja juoppo. Ja todella nolo ja kaikin tavoin häpeällinen yksilö, jota ihmiset joko säälivät tai inhoavat.

 

Mulla sama värisuora, sillä erotuksella että sain viinan lopetettua joku vuos sitte. 

Synnyit vain väärään paikkaan. Jos olisit syntynyt johonkin alkuasukaskansaan, et edes miettisi tuollaisia.

No mulla on korkeakoulututkinto, lapsia ja työpaikka. Onko se sitten jotain? Ei tunnu siltä. Sama epäonnistuneisuuden tunne vaivaa.

Myös minä olen kohta 50-vuotias, mutta en ole tehnyt mitään merkittävää koko elämäni aikana. Töitä olen tehnyt, paljon. Mutta sekin on merkityksetöntä ja käyn töissä vain rahan takia. Yhden lapsen olen saanut ja hänkin on jo aikuinen eikä ole omalla tahollaan tehnyt mitään merkittävää. Oman asunnon olen ostanut ja melkein maksanutkin, mutta en viihdy enää tällä seudulla. Tavallaan on sellainen tunne, että se elämä oli nyt tässä. 

Tässä maailmassa ei voi saada elämässä mitään aikaiseksi. Hurja saavutus että ollaan elossa. Yritetään siitä jotenkin nauttia, se riittää 🙌 55N.

Vierailija kirjoitti:

Jumalan silmissä et ole luuseri. Hän rakastaa Sinua, koska olet ainutlaatuinen Hänen silmissään. 

🙏💕

Joukkoitsemurha voisi tuoda merkityksen meille surkimuksille, jotka emme tule koskaan saavuttamaan sisäistä tunnetta siitä, että olemme arvokkaita ja asiat ovat menneet niin kuin pitääkin ja että suuressa mittakaavassa millään ei ole mitään väliä.

Meillä on aika valmis maailma nykyään. MItä tässä pitäisi muka saavuttaa? Saavutus on se, että pysyy jotakuinkin täysjärkisenä eikä vahingoita luontoa tai muita ihmisiä. Ihmisarvo ei ole kiinni urasta eikä saavutuksista.

Aivan turhaa ja jopa haitallista on tuollaisia miettiä. Putinillakin tuli varmaan koronakaranteeneissaan samanlaisia ajatuksia saavutusten puutteesta ja päätti sitten tarttua tuumasta toimeen.

tahtomattaan tänne synnytään ja eletään läpi elämän. Miksi pitäisi saavuttaa jotain erityistä?

Työelämä ei hirveesti saavutuksia jätä. Voit ihan milloin vaan saada potkut, kun porukkaa vähennetään ja sun raatamisella itsellesi niin merkittävän työn parissa katoaa merkitys heti, kun ovi sulkeutuu. 20 vuotta tein omaa työtäni ja välitin kehittää sitä ja olla samalla avuksi muille. Mitään ei jäänyt käteen, oiti jopa löytää uusi suunta työlle, koska sitä aiempaa työtä sellaisenaan ei enää hirveesti ollut. Mitä teen nyt? Raadan muiden kanssa ylityöllistettynä työyhteisössä, jossa pomo ei tuon taivaallista välitä kuin omasta maineestaan johdon silmissä ja käyttää meitä häikäilemättömästi hyväkseen kiristämällä koko ajan, lisää lisää lisää vaan pitää ottaa koko ajan tehtäviä vastaa. Ja sitten odotetaan, kuka seuraavaksi saa lähtöpassit.

Enemmän nauttisin tässä elämän vaiheessa, jos voisin vaan olla, edes ystäviä en kaipaa. Ehkä mä pääsen vielä eläkkeelle 8 vuoden päästä, jos jaksan elää sinne asti.