En saa teiniäni opiskelemaan
En sitten millään. On 8lk. Poika.
Menee varmasti Tuvalle.
Olen niin masentunut.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (24)
Eikö edes aresti, pelikielto tai muu kuritus auta?
Ei mikään.
Minä taidan soittaa ukille että panee puhelimen pois käytöstä, jos ei ala totella. Ukki maksaa puhelut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teini venkoilee, valittaa nälkää, kaverin viestiä pitää lukea, pelata milloin mitäkin tekosyytä keksii. Ihan mahdoton.
Uhkailen että soitan isälle ja kerron hänelle. Ollaan erottu siis.
Älä kuuntele mitään tuollaisia venkoiluja. Opettele käskyttämään jämäkästi. Jos uhkaat jollain, niin toteuta se aina jos teini ei tottele käskyjä. Huolehti siitä että se millä uhkaat on aito pelote teinille. Poista ruudut käytöstä ainakin suurimmaksi osaksi aikaa. Liika ruudulla olo tuottaa riippuvuutta ja passivoittaa, koska ihmistä ei ole tehty sellaiseen. Pakota teini tekemään fyysisiä aktiviteetteja.
Yleensä tommosissa tapauksissa vanhempi on niin ihanasti sekasin..
Ota puhelin/pelit pois. Saa sit takasin, kun kouluhommat on hoidettu.
Sympatiat sulle. Tuo on vaikein ikä, sitten alkaa helpottaa.
Älä "uhkaile" vaan ilmoita suorasanaisesti, mitä tapahtuu (puhelin lakkaa toimimasta) ja sitten myös toteuta ilmoituksesi. Pelkkä uhkailu ilman tositoimia opettaa pojalle vain, että latelet tyhjiä sanoja.
Kyllä siitä vielä ihminen tulee. Tsemppiä!
Kuulostaa siltä, että auktoriteettisi kaipaisi vahvistamista. Kannattaa opetella vaikka sellaista armeijan kersantin asennetta. Ne vaativat alaisilta 100% kunnioittavaa käytöstä eivätkä siedä vastaan jankkaamista yhtään.
Päästä se heilansa luo panemaan, niin sen jälkeen jaksaa keskittyä
Lapsen isällä on jo uusi perhe.
Ap
kyllä siitä vielä kunnon jengiläinen tulee, niin kuin useimmista yh tapauksista
lapsi olisi pitänyt kasvattaa kunnolla. myöhäistä se nyt on eikä se ainakaan nalkuttamalla parane.
Mä ilmoitin omalleni, että jos ei vastuunkantaminen tässä asiassa onnistu, niin palaamme takaisin ekaluokalle ja harjoittelemme kouluhommat ja muut yhdessä. Myös velvollisuudet ja oikeudet ovat sitten saman kaltaiset. Eli näppäinpuhelin käyttöön, koneet pois, viikkorahaa 2e, kaikista menoista sovitaan äidin kanssa, karkkipäivä käyttöön, illalla nukkumaan kli 21 ja äiti tulee lukemaan iltasadun jne.
Kerroin tämän siis ihan rauhallisesti ja olin valmis toteuttamaan. Vähän luettiin kokeisiin yhdessä, mutta muuten homma alkoi onneksi sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
ei sekään jaksanut katsella ap:ta. enkä ihmettele. eihän ap osaa lastaankaan kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isällä on jo uusi perhe.
Ap
parempi perhe. siellä lapsetkin kasvatetaan tavoille.
Omassa lapsuudessa joutui nurkkaan seisomaan kunnes suostui tekemään läksyt ja kotityöt.
Jokaiselle tulee tuo vaihe ennemmin tai myöhemmin. Kuuluu kehitykseen. Parempi se nyt on kuin ysin keväällä tai lukion kolmosen keväällä. Taistelet parhaasi mukaan teinin kanssa. Pakotat ottamaan apua vastaan sinulta. Palkitse jollakin, kun jaksaa opiskella vaikka kaksi tuntia putkeen. Valvo tekemisiä. Raskastahan tuo on, mutta ei loputonta.
Kannusta teiniä opiskeluun , muistuta että opiskelu on itseä varten ja saa itse valita mieleisen opiskelupaikan ysin jälkeen jos on tehnyt töitä sen eteen . Opiskelemalla saa myös helpommin työpaikan ja helpomman elämän kuin lusmuilemalla . Tukiloisen elämä on niukkaa . Riittää että kuuntelee oppitunneilla ja tekee läksyt sekä lukee kokeisiin , sillä pääsee jo hyvin eteempäin .
Meillä oli sääntönä , että läksyt piti olla aina tehtynä ennen pelejä .
Teini venkoilee, valittaa nälkää, kaverin viestiä pitää lukea, pelata milloin mitäkin tekosyytä keksii. Ihan mahdoton.
Uhkailen että soitan isälle ja kerron hänelle. Ollaan erottu siis.
Ei ole yhtään omaa motivaatiota lukea kokeeseen.
On kuin saippuaista käärmettä tunkisin pulloon.
Olisin vertaistukea kaivannut!