Anoppi ja ylioppilasjuhlat
Anoppi luo varjon koko valmistelujen ylle. Hänet on pakko kutsua mutta hävettää jo valmiiksi. Lyllertää paikalle lihavana, huonosti pukeutuneena, hymyillen ja puhuen typeriä. Ei minkäänlaista itsekritiikkiä. Sukulaiseni ovat vaivautuneita ja yrittävät vaihtaa istumapaikkaa.
Kommentit (63)
Ap kuvaa myös mummon ei-toivottua käytöstä.
Hymyilee ja puhuu typeriä? Hyi paha mummo, ettäs kehtaat! Vankilaan tuommoiset!
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvaa myös mummon ei-toivottua käytöstä.
Hymyilee ja puhuu typeriä? Hyi paha mummo, ettäs kehtaat! Vankilaan tuommoiset!
Niin tuossa kontekstissa. Arvatenkin muutakin huonoa käytöstä on. Esimerkiksi just omanapaista rajattomuutta.
Emmä yhtään ihmettele jos teillä on paha olla kun kirjoittelette tuollaista paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ainakin on fiksu, varakas, akateeminen, kaksi tutkintoa, osaa johdatella keskusteluja eikä puhu typeryyksiä. Ei tarvitse hävetä.
Hieman epäilyttää tuo fiksuus, jos täytyy vältellä toista, joka ei hänen mielestään ole yhtä fiksu ja täytyy ihan vaihtaa istumapaikkaa. Jos olisi fiksu ja osaisi johdatella keskustelua, niin varmasti osaisi myös anopin kanssa jutella jostain, vieläpä niin, ettei anoppi vaikuttaisi typerältä
Trollihan tämä on.
Itselläkin kyllä typeränä nuoruudessani häpesin joskus juhlissa vähän erikoista tätiäni. Hänellä oli tapana pukeutuakin varsin persoonallisesti, milloin överihepeniin ja joskus taas tuli lippalakki päässä.
Sitten itse asiassa juuri ylppäreissä luokkakaverit tulivat ihastelemaan, miten ihana täti minulla on.
Siinä avautui silmät näkemään ihmisissä muutakin kuin habituksen tai käytöstavat tai niiden erilaisuuden.
Munkin venäläinen anoppi vaan höpisee, haisee kaalilta, juo votkaa ja höpisee jotin naro ei voe tallentaa soumea
Tämä aloitushan on ihan täyttä sontaa. Ehkä tuollaisia aloittajan kaltaisia moukkia silti on olemassa. Itseriittoisia, empatiakyvyttömiä ja muita kohtaan ylimielisiä, jotka kehtaavat nimittää itseään sivistyneiksi, kun ovat rimaa hipoen saaneet läpi jonkinlaisen koulutuksen.
Provo mikä Provo, mutta pakko kirjoittaa anonyymistä tilanteesta johon en itse edes kuvitellut joutuvani: isovanhemmat ja muistisairaus.
Isälläni on todettu dementia jo monta vuotta sitten. Anoppi on juuri parhaillaan Alzheimer-tutkimuksissa. Isovanhemmat ovat aina olleet lapsillemme läheisiä ja tärkeitä. Pojallamme on nyt lakkiaiset ja isovanhemmat kutsutaan toki sinnekin.
Ongelmana on vain se, että sekä isäni että anoppi ovat viimeisen parin vuoden aikana saaneet rikottua välinsä omiin sisaruksiinsa (minun ja mieheni täteihin ja setiin) muistisairauteen liittyvien harhaluulojen takia. Riitaa on tullut mökiltä "kadonneista" tavaroista, vanhoista perinnönjako-asioista ja yli 10 v sitten tehdyistä maakaupoista. Vanhempamme ovat sisarusparvensa vanhimpia, eikä tädeillä ja sedillä ole vielä muistiongelmia.
Miten ihmeessä saamme vieraat kutsuttua niin, ettemme aiheuta tilannetta, jossa aletaan riidellä julkisesti nuoren juhlissa? Vanhempiemme sisarukset toki ymmärtävät muistisairaudet, mutta en voi taata, etteikö jompi kumpi muistisairaista järjestä kohtausta nähdessään sisaruksensa.
Olemme todella suruissamme tästä tilanteesta ja pakko varmasti yrittää tehdä joku aikataulu, koska kutsu tyyliin klo 15 alkaen ei tässä tilanteessa toimi.
Ne joilla ei tuollaisia häirikköjä ole niskassaan eivät vain hahmota millaista se on aina kärsiä heistä.
Me kutsuimme appivanhemmat syömään kanssamme (minun siskoni ja veljeni perheineen myös) kun menimme maistraatissa naimisiin.
Appi paasasi koko sen tapahtuman ajan siitä, miten miehen serkun maalaishäät hevoskieseineen ja hääleikkeineen olivat olleet niiiiiiiiin paljon paremmat kuin tämä meidän vihkiminen.
Anoppi itkeskeli ja ruikutti omia asioitaan ja lopulta lysähti naulakon kenkähyllylle (siis siihen mikä on siellä naulakon alla lattian rajassa) parkumaan kovaa elämäänsä.
JA MOLEMMAT SIIS HUUTAVAT KAIKEN MITÄ NS. PUHUVAT.
He ihan oikeasti pilasivat sen päivän.
Vierailija kirjoitti:
Provo mikä Provo, mutta pakko kirjoittaa anonyymistä tilanteesta johon en itse edes kuvitellut joutuvani: isovanhemmat ja muistisairaus.
Isälläni on todettu dementia jo monta vuotta sitten. Anoppi on juuri parhaillaan Alzheimer-tutkimuksissa. Isovanhemmat ovat aina olleet lapsillemme läheisiä ja tärkeitä. Pojallamme on nyt lakkiaiset ja isovanhemmat kutsutaan toki sinnekin.
Ongelmana on vain se, että sekä isäni että anoppi ovat viimeisen parin vuoden aikana saaneet rikottua välinsä omiin sisaruksiinsa (minun ja mieheni täteihin ja setiin) muistisairauteen liittyvien harhaluulojen takia. Riitaa on tullut mökiltä "kadonneista" tavaroista, vanhoista perinnönjako-asioista ja yli 10 v sitten tehdyistä maakaupoista. Vanhempamme ovat sisarusparvensa vanhimpia, eikä tädeillä ja sedillä ole vielä muistiongelmia.
Miten ihmeessä saamme vieraat kutsuttua niin, ettemme aiheuta tilannetta, jossa aletaan riidellä julki
Porrastakaa vieraat. Niinhän moni muutenkin yo-juhlissa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, tuo on typerää sulta!
Se on sun miehen äiti. Se kuuluu sun lähipiiriin, ainakin tämmöisessä tilanteissa. Arvaapas vaan, miten monissa erilaisissa juhlatilaisuuksissa olen ollut, missä on ollut vaikka minkälaisia ihmisiä. Mukana juhlimassa on ollut alkoholisteja, vammaisia, vähän höppänöitä jne. Kaikki on hyväksytty sellaisina kuin on.
Se on sen ylioppilaan isoäiti. Oli sitten millainen on. Ei me kaikki muutkaan ihmiset niin hienoja ja täydellisiä olla. Kaikilla meillä on suvuissamme yhtä sun toista. Ota sellaisena kuin on, ja ole iloinen lapsesi juhlista. Ei se yksi anoppi sitä pilaa.
Tänne kun kirjoitat, et saa kuin pahan mielen, kun kaikki haukkuu anoppejaan.
Otatte alkoholistit mukaan juhliin?
Otin, Oma äitini oli alkoholisti, sitten ei vaan juotu juhlissa alkoholia. Sillä seurauksella, että äitini lakkasi tulemasta ihan omalla päätöksellään juhliimme. Tätä mielenosoitusta toki ei kestänyt sitten kuin vuoden verran, ennen kuin hän kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattele, ukollas on puolet anopin geeneistä, lapsillasikin neljäsosa.
Ja mies on tuon lihavan typeryksen kasvattama. Ja kelvannut kuitenkin ap akateemiseen sukuun? No, kun ei parempaan tasoon ole mahkuja, minkä sille voi
No ap on niin saatanan ruma ja tyhmä, ettei saanut muita kuin läskianopin kasvattaman ruman miehen ukokseen. .
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitushan on ihan täyttä sontaa. Ehkä tuollaisia aloittajan kaltaisia moukkia silti on olemassa. Itseriittoisia, empatiakyvyttömiä ja muita kohtaan ylimielisiä, jotka kehtaavat nimittää itseään sivistyneiksi, kun ovat rimaa hipoen saaneet läpi jonkinlaisen koulutuksen.
Samaa mieltä, Vaikka täytyy sanoa, että ihan hirveästi en sure, että miehen veljen vaimoa ei tarvitse enää meidän juhliin kutsua, kun erosivat. Hänellä oli joku ihme tarve viedä kaikki puhetila meidän juhlissa ja kun ei sitä monologia hänen ja hänen lastensa erinomaisuudesta vaan kukaan jaksanut kuunnella kuin sen maks 3h kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitushan on ihan täyttä sontaa. Ehkä tuollaisia aloittajan kaltaisia moukkia silti on olemassa. Itseriittoisia, empatiakyvyttömiä ja muita kohtaan ylimielisiä, jotka kehtaavat nimittää itseään sivistyneiksi, kun ovat rimaa hipoen saaneet läpi jonkinlaisen koulutuksen.
Onko ensimmäinen anoppikeskustelu jota luet? Nehän ovat aloittajan kaltaisia täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla ei tuollaisia häirikköjä ole niskassaan eivät vain hahmota millaista se on aina kärsiä heistä.
Me kutsuimme appivanhemmat syömään kanssamme (minun siskoni ja veljeni perheineen myös) kun menimme maistraatissa naimisiin.
Appi paasasi koko sen tapahtuman ajan siitä, miten miehen serkun maalaishäät hevoskieseineen ja hääleikkeineen olivat olleet niiiiiiiiin paljon paremmat kuin tämä meidän vihkiminen.
Anoppi itkeskeli ja ruikutti omia asioitaan ja lopulta lysähti naulakon kenkähyllylle (siis siihen mikä on siellä naulakon alla lattian rajassa) parkumaan kovaa elämäänsä.
JA MOLEMMAT SIIS HUUTAVAT KAIKEN MITÄ NS. PUHUVAT.
He ihan oikeasti pilasivat sen päivän.
Mun oma äitini oli tällainen isäni hautajaisissa. Siis aivan hirveää käytöstä koko se päivä. Omaa surkeuttaan ruikutti ja kerjäsi isän sukulaisilta apua ja rahaa jne.
Ikimuistoiset muistot jäi. Edelleen se häpeän tunne vyöryy päälle, vaikka tuosta on jo monta vuosikymmentä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo mikä Provo, mutta pakko kirjoittaa anonyymistä tilanteesta johon en itse edes kuvitellut joutuvani: isovanhemmat ja muistisairaus.
Isälläni on todettu dementia jo monta vuotta sitten. Anoppi on juuri parhaillaan Alzheimer-tutkimuksissa. Isovanhemmat ovat aina olleet lapsillemme läheisiä ja tärkeitä. Pojallamme on nyt lakkiaiset ja isovanhemmat kutsutaan toki sinnekin.
Ongelmana on vain se, että sekä isäni että anoppi ovat viimeisen parin vuoden aikana saaneet rikottua välinsä omiin sisaruksiinsa (minun ja mieheni täteihin ja setiin) muistisairauteen liittyvien harhaluulojen takia. Riitaa on tullut mökiltä "kadonneista" tavaroista, vanhoista perinnönjako-asioista ja yli 10 v sitten tehdyistä maakaupoista. Vanhempamme ovat sisarusparvensa vanhimpia, eikä tädeillä ja sedillä ole vielä muistiongelmia.
Miten ihmeessä saamme vieraat kutsuttua niin, ettem
Tämä on toki tarkoituskin. Helppoa se ei vain ole, koska juhlat pääsevät alkamaan vasta 15 ja jo klo 18 aikoihin tulee pojan harrastuskavereita toiselta paikkakunnalta (osa jää yöksi). Lähes kaikki isovanhemmista, sedistä ja tädeistä tulevat pitemmän ajomatkan päästä, joten yleensä heidät on kutsuttu juhliin aina ensimmäisenä, että pääsevät myös ajamaan hyvissä ajoin takaisin kotiin. Monilla kutsutuista on meidän kaupungissamme useammat lakkiaiset, joten kutsu ns. avoimella aikataululla olisi siinä suhteessakin helpompi.
Toki asiat saadaan järjestymään. Halusin vain kirjoittaa senkin takia, että osalla voi ongelmia juhlien järjestämisessä ihan oikeistakin syistä. Ja olemme oikeasti tosi surullisia tästä tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitushan on ihan täyttä sontaa. Ehkä tuollaisia aloittajan kaltaisia moukkia silti on olemassa. Itseriittoisia, empatiakyvyttömiä ja muita kohtaan ylimielisiä, jotka kehtaavat nimittää itseään sivistyneiksi, kun ovat rimaa hipoen saaneet läpi jonkinlaisen koulutuksen.
Onko ensimmäinen anoppikeskustelu jota luet? Nehän ovat aloittajan kaltaisia täyteen.
Ei ole, olen kyllä lukenut aika monta sellaista. Olen lukenut rajattomista ja kutsumatta sisään rynnivistä kauhuanopeista, ja sellaisista, jotka eivät välitä lapsenlapsistaan yhtään, eivät halua hoitaa, eivätkä auttaa. Mutta tämä aloittajan kaltainen käytös triggeröi minua erityisesti, koska lapsuuteeni kuului juuri tuollainen sukulainen. Sitä itseriittoisuuden määrää ja omakehua oli vaikea sietää, ja kyse oli nimenomaan siitä, että tämä rouva leveili lastensa koulutustasolla ja ammateilla, ja halveksi avoimesti "alempia" luokkia. Hänellä ei itsellään ollut koulutusta oikein mihinkään.
Menen kesällä rippijuhliin anopin ja isoäidin roolissa, jos migreeni ei iske(sankarin ehdotus). Edellisissä juhlissa keskustelimme astianpesukoneen pesuaineista ja minua lähinnä huvitti, kun minulle sanottiin, ole hiljaa, et sinä näistä ymmärrä. Emännän tärkein kiinnostuksen kohde on, mistä kukanenkin on ostanut vaatteensa, ja mitä ne ovat maksaneet. Kummassakaan keskustelunaiheessa ei sinänsä ole vikaa, mutta esim. vaatekeskustelussa minua kiinnostaa muut asiat(esim. eettisyys) hintaa enemmän.
Aloittajan ( ja miehensä) ratkaisu on rehellinen ja suoraselkäinen. Ei kutsuta vastenmielisiä ihmisiä ja heille perustellaan se suoraan.
Ap kuvaa myös mummon ei-toivottua käytöstä.