Millaiset välit teillä on aikuisten sisarusten kanssa?
Oletteko tekemisissä, miten paljon, onko hyvät välit? Jos ette ole läheisiä niin miksi?
Kyselen koska mun ja sisareni välit ovat etääntyneet aika paljon. Sisareni on todella voimakas persoona ja käyttää valtaa sen avulla, itse jään alakynteen. Ollaan ihmisinä todella erilaisia.
Kommentit (26)
Minulla on yksi veli, kaksi vuotta vanhempi, asutaan samassa kaupunginosassa. Molemmat ollaan eronneita ja keski-ikäisiä, minä lapseton ja veljen lapset jo isoja.
Meillä on aina ollut hyvät ja läheiset välit, koska olemme tosi samantapaisia luonteeltamme, kiinnostuksiltamme ym. Kai voisi sanoa, että olemme lapsesta asti olleet myös toistemme parhaat ystävät. Nykyään näemme n. kerran tai pari viikossa, yleensä yhteisen juoksulenkin merkeissä koska molemmat harrastamme pitkänmatkan juoksua.
Veljeni on minulle tosi tärkeä ja rakas ihminen, jonka mielipiteitä ja tukea elämässäni arvostan erittäin paljon.
Kohteliaat ja asialliset välit. Mahdumme samaan samaan tilaisuuteen, mutta emme koe tarvetta olla yhteydessä, jos ei ole jokin perhesyy. Olemme täysin erilaisia, eikä meillä ole yhteisiä harrastuksia. Ystävät voi valita, mutta sisaruksia ei.
Läheiset ja huolehtivat. Lapsuudenkotimme oli ihana kaikin tavoin, olen onnellinen ja kiitollinen että sisarukset ovat rakkaita ystäviäni.
En ole missään muissa kuin pakollisissa asioissa, kuten vanhempien kuolemat tms, tekemisissä. Toinen vanhempi kuoli vasta ja kun jouduin olemaan lapsuuden perheenjäsenten kanssa tekemisissä, aloin dissosioimaan. Joten aika selkeä merkki, ettei ole hyväksi olla tekemisissä. Taustalla esim. huomattavasti itseäni vanhemman sisaruksen minuun kohdistama sairaalahoitoa vaatinut väkivalta. Edelleen samainen sisarus saattaa esim. yhtäkkiä alkaa huutamaan minulle.
Pikkuveljen kanssa ei olla juurikaan tekemisissä. Ei esimerkiksi tule lasten syntymäpäiville tai muihin perhejuhliin vaikka kutsutaan. On täysin vieras ihminen nykyään.
Pikkusiskon kanssa ollaan enemmän tekemisissä. Hän viettää meillä joulua ja auttaa juhlavalmisteluissa. Nyt on luvannut auttaa lastenhoidossakin. Mutta ei siltikään olla kauhean läheisiä.
Ainut isoveljeni tunki nenänsä ja mielipiteensä kaikkiin asioihini vuosien ajan kun arkemme kohtasi liian läheisesti, sain kuitenkin lopulta tarpeekseni ja ärähtämällä tarpeeksi usein asiasta on nyt vihdoin edes jollain tasolla jättänyt minut rauhaan. Olin siis jo ihan masentunut siitä lyttäämisestä! Aion vielä tilanteen salliessa ottaa sitä fyysistäkin välimatkaa varalta lisää, ettei sama vaan pääse toistumaan. Tärkeä oppi elämästä oli minullekin tuo aiemman kommentti siitä että veriside ei välttämättä tarkoita yhtään mitään jos henkilökemiat ei vaan kohtaa, niin ei ole mitään velvollisuutta sietää sisarusten perseilyjä.