Lapsen opettaja syyllistää meitä vanhempia lapsen stressaamisesta

Vierailija kirjoitti:

Kympin oppilaat stressaavat koulusta kaikki. Lapsi asettaa itse itselleen ne tavoitteet niihin kymppeihin, ja stressaa että yltääkö omiin vaatimuksiin. Typerää ajatella että vain ei-hikareita saisi vanhemmat kehua kympeistä. Tottakai kehutaan myös sitä lasta joka saa kympit. Kummallista että eihikari motivoituisi kehuista kivasti, mutta hikari vain stressaantuisi. Ja kyllä, asiasta on kokemusta.

No ei tämäkään nyt ihan noin mustavalkoista ole. Meillä on hyvinkin huoleton ja opiskeluun rennosti mutta uteliaisuudella suhtautuva koululainen, jonka lukuvuoden huonoin numero on 9,5. Kun katson arvioituja suoritteita ja tiedän lapsen luontaisen taipumuksen osallistua aktiivisesti kaikkeen koska kaikki kiinnostaa ja aina pitäisi saada olla mukana ja äänessä, en usko että lukuaineista on tulossa muuta kuin kymppejä todistukseen. Mutta ne vain tulee, lapsi imee tietoa kuin sieni, ei juurikaan opiskele kotona ja koulussakin open mukaan voisi välillä ottaa touhun vähän vakavammin. 

Vierailija kirjoitti:

Kympin oppilaat stressaavat koulusta kaikki. Lapsi asettaa itse itselleen ne tavoitteet niihin kymppeihin, ja stressaa että yltääkö omiin vaatimuksiin. Typerää ajatella että vain ei-hikareita saisi vanhemmat kehua kympeistä. Tottakai kehutaan myös sitä lasta joka saa kympit. Kummallista että eihikari motivoituisi kehuista kivasti, mutta hikari vain stressaantuisi. Ja kyllä, asiasta on kokemusta.

Kannattaa vilkaista, mitä opsissa nykyään sanotaan. Kymppiin ei riitä, että saa kokeista kymppejä. Siihen täytyy pystyä antamaan jotain ekstraa, vaikuttamaan positiivisesti koko luokan oppimiseen. Eli jos on kiinnostunut vain omasta suorituksesta, ei oikeastaan edes ole kympin oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan mielikuva voi olla väärä, mutta todennäköisesti teidän viestinnässä on jotain lapsen mielestä painostavaa. Itse olen opettajana kohdannut näitä lapsia monia ja kenenkään vanhemmat ei oikeasti itse tajua sitä. Lisäksi lapsissa on eroa. Toiset tarvitseekin painostusta ja toiset taas on herkkiä, joten pienikin patistelu/kiittely voi johtaa jo turhiin paineisiin. Sinänsä lapselle tekee hyvää, ettei aina voi aita olla matalalla ja painettakin pitää oppia kestämään.

Yksi tapaus tuli vastaan, jossa vanhempien painostus oli järkyttävää. Lapsi oli heikko oppimaan ja vanhempien mielestä kyse oli vain laiskuudesta. Lasta pidettiin kotiarestissa lukemassa viikkokin pieneen kokeeseen ja otettiin puhelin pois rankuksi, kun kokeesta tuli vain 6 jne. Oikeasti lapsi vaan oli tosi heikko oppimiskyvyltään ja itku kurkussa yritti lukea asioita kotona. Sitten kävi psykologilla ahdistuksesta ja syy oli kodin liian kovat vaatimukset vs. lapsen kyvyt. Ku

Jos tämä on opettajan tekstiä niin huhhuijaa.....

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sinä et koe painostavasi lasta niin lapsi voi silti kokea asian niin.

Tämä.on nykyajan nuorten suurin mt ongelmien syy. Vaativat vanhemmat ja liian tunn8lliset lapset. Ongelma ei tosiaan ole "kurin" puute.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvässä koulumenestyksessä ole mitään väärää. Parikymppisillä on stressiä ja mielenterveysongelmia, kun aikuisuus ja sen vaatimukset kohdataan alisuoritetun koulutien ja lusmuilun jälkeen. Pudotuspeli on kova hyviin jatko-opiskelupaikkoihin ja kunnon ammattiin.

Ei vaan se parikymppisrten stressi ja ahdistus johtuu tästä piiskauksesta. He eivät ole kelvanneet ilman täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sinä et koe painostavasi lasta niin lapsi voi silti kokea asian niin.

Tämä.on nykyajan nuorten suurin mt ongelmien syy. Vaativat vanhemmat ja liian tunn8lliset lapset. Ongelma ei tosiaan ole "kurin" puute.

Minä sanoisin, että osalla lapsista on liikaa kuria ja osalla liian vähän. Mutta kaikkia nykylapsia yhdistää autonomian puute. Vapaa leikki loistaa poissaolollaan, arki on hyvin strukturoitua ohjattuun tekemiseen tai sitten pelkkää ruutujen äärellä jökötystä. Fyysinen ympäristö on pieni ja rajoitettu. Ongelmanratkaisukykyä tai kädentaitoja ei pääse harjoittamaan elävässä elämässä. Oman rahan ansaitseminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Samanaikaisesti harrastukset ovat hyvin kalliita. 

Vierailija kirjoitti:

Opettajan mielikuva voi olla väärä, mutta todennäköisesti teidän viestinnässä on jotain lapsen mielestä painostavaa. Itse olen opettajana kohdannut näitä lapsia monia ja kenenkään vanhemmat ei oikeasti itse tajua sitä. Lisäksi lapsissa on eroa. Toiset tarvitseekin painostusta ja toiset taas on herkkiä, joten pienikin patistelu/kiittely voi johtaa jo turhiin paineisiin. Sinänsä lapselle tekee hyvää, ettei aina voi aita olla matalalla ja painettakin pitää oppia kestämään.

Yksi tapaus tuli vastaan, jossa vanhempien painostus oli järkyttävää. Lapsi oli heikko oppimaan ja vanhempien mielestä kyse oli vain laiskuudesta. Lasta pidettiin kotiarestissa lukemassa viikkokin pieneen kokeeseen ja otettiin puhelin pois rankuksi, kun kokeesta tuli vain 6 jne. Oikeasti lapsi vaan oli tosi heikko oppimiskyvyltään ja itku kurkussa yritti lukea asioita kotona. Sitten kävi psykologilla ahdistuksesta ja syy oli kodin liian kovat vaatimukset vs. lapsen kyvyt. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Suretti, kun vanhemmat eivät hyväksyneet lastaan. Teki mieli sanoa näille amispohjaisille vanhemmille, että ei ne omat koulutkaan vissiin putkeen menneet.... En voinut sanoa. Teki mieli myös kuitata geeneistä. En tietenkään sanonut, mutta olin niin vihainen sen nuoren, ahdistuneen ihmisen puolesta. 

Hyvä, että pidit typerät kommentit ominasi :)

Kylläpäs täällä nyt hyökätään yhtä opettajaa kohtaan. Tosiasia on, että opettajat näkevät lapsia ja vanhempia aika laajalla skaalalla, ja näin he tulevat nähneeksi myös näitä ääripäitä, joissa lapsia kuritetaan ja pakotetaan kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sinä et koe painostavasi lasta niin lapsi voi silti kokea asian niin.

Tämä.on nykyajan nuorten suurin mt ongelmien syy. Vaativat vanhemmat ja liian tunn8lliset lapset. Ongelma ei tosiaan ole "kurin" puute.

Tätä en kyllä nuorten mt-palveluissa työskentelevänä voi allekirjoittaa. Näitäkin on, ja se on ongelma, mutta ei suurin. Kyllä tyypillisempää on että ei _vaadita_ vaan jätetään lapsi valintojensa ja keskeneräisen toiminnanohjauksensa kanssa tuuliajolle ja ihmetellään kun lapsi ei tiktokkia yksin huoneessaan selatessaan kehitä tarvittavia taitoja. Lapsi tietää, ettei täytä aikuiseen odotuksia tai pysty edes omiin tavoitteisiinsa, mutta koska valta on lapsella, myös vastuu epäonnistumisesta on. Ja sekös nakertaa. Luokalleen ei jätetä ketään ja ysiltä pääsee jos on poissaolotunteja 500+ mutta on raapinut jonkun kuvistyön kotona kasaan, ja sit ihmetellään kun lapsi ei koe  pärjäävänsä 2. asteen opinnoissa eikä luota itseensä.

En ehdota lääkkeeksi vain lisää vaatimista, koska se yksistään ei auta. Vaatimuksista luovutaan kun aikuiset ei jaksa auttaa lasta saavuttamaan niitä vaatimuksia. Peräänkuulutan vaatimusten lisäksi aikuisten riittävää tukea niiden täyttämisestä! Sekä koulussa että kotona. Ja sitä, että lapsen arvo on kuitenkin täysin suorituksista riippumaton. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt hyökätään yhtä opettajaa kohtaan. Tosiasia on, että opettajat näkevät lapsia ja vanhempia aika laajalla skaalalla, ja näin he tulevat nähneeksi myös näitä ääripäitä, joissa lapsia kuritetaan ja pakotetaan kohtuuttomasti.

Mutta mistä se opettaja näkee että lapsia kuritetaan kotona tai että lapsi sitä tai tätä kun ei ole lapsen kotona?? Tää mietityttää.

Ap: lle sanoisin että opettaja oi itse olla vaativa..Ei yleensä opettajat sano noin loukkaavasti vanhemmille, ellei ole asiasta aivan varma ja tullut ilmi lapsen puheista. 

Olisiko opettaja erehtynyt lapsessa, jos vasta vähän aikaa on opettanut? Tai sitten lapsi käyttäytyy koulussa eri tavalla kuin kotona. Olen tavannut lapsen, jolla tuli itku, kun sai kokeesta vain 8. Ei tullut mieleenkään syyllistää vanhempia, mutta kieltämättä huolestutti lapsen oma vaatimustaso.

Miten sä itse puhut. Kehutko vaikka kaverin lapsia sen perusteella miten he elämässä ovat suoriutuneet. Se ahdistus ei välttämättä aina oo ihan suora yhteys siihen mitä sä henkilökohtaisesti sanot lapselle.

Tuollainen on todella asiaton kommentti. Mä pitäisin lapsen puolia ja kertoisin että ei kotona näy stressiä. Ehdottaisin että jos opettajalla on huoli niin lapsi voisi yksin käydä kuraattorin luona puhumassa, ilman että opettaja tai sinä etukäteen kertoo mistä syystä, jotta lapsi ei sais mitään vaikutteita ja joudu miettimään kenen puolella asiassa on.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan mielikuva voi olla väärä, mutta todennäköisesti teidän viestinnässä on jotain lapsen mielestä painostavaa. Itse olen opettajana kohdannut näitä lapsia monia ja kenenkään vanhemmat ei oikeasti itse tajua sitä. Lisäksi lapsissa on eroa. Toiset tarvitseekin painostusta ja toiset taas on herkkiä, joten pienikin patistelu/kiittely voi johtaa jo turhiin paineisiin. Sinänsä lapselle tekee hyvää, ettei aina voi aita olla matalalla ja painettakin pitää oppia kestämään.

Yksi tapaus tuli vastaan, jossa vanhempien painostus oli järkyttävää. Lapsi oli heikko oppimaan ja vanhempien mielestä kyse oli vain laiskuudesta. Lasta pidettiin kotiarestissa lukemassa viikkokin pieneen kokeeseen ja otettiin puhelin pois rankuksi, kun kokeesta tuli vain 6 jne. Oikeasti lapsi vaan oli tosi heikko oppimiskyvyltään ja itku kurkussa yritti lukea asioita kotona. Sitten kävi psykologilla ahdistuksesta ja syy oli kodin liian kovat vaatimukset vs. lapsen kyvyt. Ku

Itselläni on opettajana ollut muutama takainen lapsi. Niitä tahtoo se yksi vuosikerrassa olla. 

Paitsi vanhemmat, myös kaveripiiri voi aiheuttaa painetta ns. menestyä. Yksi luokka minulla oli sellainen, että useampi tunti joka vuosi puhuttiin armollisuudesta itseä kohtaan ja muidenkin asioiden, kuin koulumenestyksen tärkeydestä. Siihen aiheeseen jouduttiin palaamaan monta kertaa. Siitä myös kirjoitettiin äidinkielessä pohdiskelevia tarinoita. Tehtiin projekteja eri aiheusta jne. Tenavien keskeinen kilpailu ja paine oli todella uskomatonta. Siinä luokassa oli pari sellaista ns. lahjakasta oppilasta, joiden veroiseksi muut pyrkivät - ja stressasivat. Nämä lahjakkaat oppilaat eivät edes nostaneet itseään tai hehkuttaneet, mutta he vain valikoituivat puolijumaliksi siinä porukassa. 

Joten aloittajan kohdalla miettisin mistä se lapsen stressi tulee. Todennäköisesti opettajan havainto on totta, mutta mikäli syy ei ole kotona, niin missä? Vai lieneekö monen asian yhdistelmä? Minä yrittäisin tehdä sille jotain. Stressi ei ole pikkujuttu, eikä edistä oppimista. 

Vierailija kirjoitti:

Kympin oppilaat stressaavat koulusta kaikki. Lapsi asettaa itse itselleen ne tavoitteet niihin kymppeihin, ja stressaa että yltääkö omiin vaatimuksiin. Typerää ajatella että vain ei-hikareita saisi vanhemmat kehua kympeistä. Tottakai kehutaan myös sitä lasta joka saa kympit. Kummallista että eihikari motivoituisi kehuista kivasti, mutta hikari vain stressaantuisi. Ja kyllä, asiasta on kokemusta.

 Kumma juttu että jos nää korkeat tavoitteet on urheilussa, se on hyvä asia ja lasta tuetaan ja ymmärretään. Mutta koulussa missä lapsi todella luo tulevaisuutta, tämäkin on negatiivinen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kympin oppilaat stressaavat koulusta kaikki. Lapsi asettaa itse itselleen ne tavoitteet niihin kymppeihin, ja stressaa että yltääkö omiin vaatimuksiin. Typerää ajatella että vain ei-hikareita saisi vanhemmat kehua kympeistä. Tottakai kehutaan myös sitä lasta joka saa kympit. Kummallista että eihikari motivoituisi kehuista kivasti, mutta hikari vain stressaantuisi. Ja kyllä, asiasta on kokemusta.

Kannattaa vilkaista, mitä opsissa nykyään sanotaan. Kymppiin ei riitä, että saa kokeista kymppejä. Siihen täytyy pystyä antamaan jotain ekstraa, vaikuttamaan positiivisesti koko luokan oppimiseen. Eli jos on kiinnostunut vain omasta suorituksesta, ei oikeastaan edes ole kympin oppilas.

Nyt olet ymmärtänyt asian väärin ja sekoitat oppiaineiden ja käytöksen arvioinnin. Käytöksen arvioinnissa puhutaan tuosta luokan ilmapiiriin vaikuttamisesta, mutta oppiaineiden arvioinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. 

Koearvosanat ovat vain osa arviointia (olisi aika suppeaa, jos arvosana muodostuisi pelkistä kokeista), arvosanaan vaikuttaa kaikki muukin: esitelmät, muut työt ja projektit, aktiivinen tuntityöskentely jne. Jos jotain oppiainetta on syyslukukaudella vaikka 20-30 tuntia niin kokeiden perusteella arviointi ei olisi kokonaisarviointia, koska kokeisiin menee tuosta tuntimääristä ehkä 2 tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt hyökätään yhtä opettajaa kohtaan. Tosiasia on, että opettajat näkevät lapsia ja vanhempia aika laajalla skaalalla, ja näin he tulevat nähneeksi myös näitä ääripäitä, joissa lapsia kuritetaan ja pakotetaan kohtuuttomasti.

Mutta mistä se opettaja näkee että lapsia kuritetaan kotona tai että lapsi sitä tai tätä kun ei ole lapsen kotona?? Tää mietityttää.

Ap: lle sanoisin että opettaja oi itse olla vaativa..Ei yleensä opettajat sano noin loukkaavasti vanhemmille, ellei ole asiasta aivan varma ja tullut ilmi lapsen puheista. 

Lapsi ja/tai vanhemmat voi kyllä ihan itse kertoa tuollaisista kuvauksen mukaisista jutuista. Ei kai niitä muuten voisikaan tietää. 

Ei se aina niin ole, että opettaja näkee asiat paremmin kuin vanhemmat. Opettaja näkee jonkun yksittäisen tilanteen, muttei välttämättä hahmota, mikä jonkun oppilaan reaktion on aiheuttanut, varsinkaan luokkatilanteessa, jossa jossa on 20 muutakin ihmistä. Eikä oppilaan ole helppoa sanoa myöskään opettajalle, että häntä harmittaa opettajan toiminta, epäselvät ja epäjohdonmukaiset ohjeet, opettajan ikävä kommentti jne. 

Oman lapseni entinen opettaja hoki samaa, että lapsemme stressaa liikaa. Kotona se ei kuitenkaan näkynyt mitenkään. Lapsi teki 15 min läksyjä ja luki kokeeseen 30 min. Sanoi itse, ettei stressaa kokeita. Miksi stressaisi, kun tietää osaavansa ja saavansa kiitettävän. Meillä lapsella on sisäinen halu oppia uutta, mikä on tänä päivänä ilmeisesti harvinaista. Syksyn ensimmäisenä koulupäivänä, kun lapsi sai uudet koulukirjat, hän luki yhteiskuntaopin kirjan kannesta kanteen huvikseen. Opiskelu on helppoa, jos ihminen kokee sen itsekin mielenkiintoisena. Kai sitä on vaikea uskoa.

Ne kympit voivat tulla joko helposti tai sitten pänttäämisen kautta. 

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. Asiat jäävät jo tunnilla mieleen, samoin suurimman osan läksyistä ehtii tehdä jo tunnilla. Kotona tehtävä panostus jää pieneksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset stressaavat helpommin, ei se vanhempien vika ole.

Tämä on myös täysin mahdollista. Ihmisillä on erilaisia synnynnäisiäkin ominaisuuksia, kaikki ei ole vanhemmista kiinni.