Vaimoni petti
Olen kolmekymppissä oleva mies, jolla on vaimo ja kaksi alle alakoulu ikäistä lasta.
Vaimoni tunnusti noin kolme viikkoa sitten että oli pettänyt minua sitä aiemmalla viikolla työkaverinsa kanssa, sellaisessa työpaikkansa virkistysillassa. Kävimme siitä suhteellisen asiallisen keskustelun, vaikka olinkin aika pettynyt ja vihainen.
Vaimoni kertoi että yhdyntä tapahtui työkaverinsa asunnossa, josta hän oli heti sen jälkeen poistunut. Vaimoni kertoi rehellisesti että hän oli selvinpäin, eikä mies häntä mihinkään pakottanut, mutta häntä oli tapahtuman jälkeen kaduttanut, aina tunnustukseen saakka.
Keskustelimme asiasta ja syistä aika pitkään ja pääsimme itseasiassa puolitiehen. Molemmat olimme sitä mieltä, että vaimoni teko oli väärin, mutta keskustelu myös avasi silmiäni sille että en ole itse ollut mallikas aviomies. Olen paljon töissä ja jos olen kotona, niin olen useimmiten keskittynyt lapsiin tai omiin harrastuksiin. Lapsiin tuleekin keskittyä, mutta ne omat harrastukset (lähinnä menopelien kanssa värkkäily ja elokuvien vahtaaminen) ovat vieneet aikaa jonka voisin viettää vaimoni kanssa.
Keskustelusta ei ikinä syntynyt riitaa ja menimme sen jälkeen nukkumaan, yhteiseen aviovuoteeseemme. Arki on siitä lähtien rullannut normaalisti, mutta minun ja vaimoni välit olivat jonkinaikaa hieman kiusalliset. Hän varmaan katui pettämistä ja minä yritin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Harrastimme viime iltana ensimmäisen kerran seksiä sitten sen kun pettäminen tuli ilmi. Seksi oli mukavaa niinkuin se on aina ollut ja makoilimme sen jälkeen aika kauan, vain halaillen.
Rakastan vaimoni yhtä paljon kuin lapsiani, mutta olenko pinnallinen kun mieltäni edelleen painaa, se että vaimoni petti? Päädyimme kuitenkin lopputulokseen, että siihen olimme molemmat syyllisiä. Seksi ja sen jälkeinen läheisyys oli parasta aikoihin, mutta sitäkin mielessäni tahraa, se että vaimoni on maannut toisen miehen kanssa. Olenko siis pinnallinen?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Miten enää ikinä voit luottaa vaimoosi missään asiassa?
Luotan häneen esimerkiksi edelleen lastemme äitinä, sillä hän on ollut aina hyvä äiti.
et todellakaan ole pinnallinen. syyllinen pettämiseen on aina ja vain tekijä, mutta nyky-yhteiskunta on onnistunut luomaan vallalla olevan käsityksen, että kun nainen pettää, niin syy on myös miehessä. on tutkittu, että kun kerran pettää, niin siitä tulee aina vaan helpompaa. jokainen tekee tietenkin, niinkuin itse haluaa, mutta itse en pysyisi yhdessä pettäjän kanssa.
Anna anteeksi ja unohda,niin silloin sitä ei koskaan ollutkaan. Se näyttäis olevan se paras vaihtoehto. Tämä aika on pahaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sai kyllä vauva.fi kommentti itseni lukkoon... Jumalauta, ei se ole mukavaa, mutta olethan sinä oikeassa. Se vaan tuntuu vaikealta tuoda asia esille, koska kyseessä on kuitenkin oma rakas jota ei haluaisi loukata. Mutta hän on tehnyt minulle paskamaisesti. Pitää itsekseen pohtia.
T: AP
Olen toiminut tukihenkilönä ero-/pettämisdraamoissa painiskeleville miehille ja tehnyt 100+ konsultaatiota liittyen tällaisiin keisseihin. Tämä ei ole rakettitiedettä. Samat kaavat toistuu, mutta sinä koet tämän uniikkina tapauksena koska tämä kaikki on uutta sinulle. Sen takia jaksat vielä uskoa että tämä draama tai naisesi käytös oli jonkin sortin "eritysitapaus". Ja siksi otat harteillesi syyllisen viitan. Olet nyt suuressa kriisissä ja mielesi haluaa minimoida traumaa. Trauma minimoituu, jos jaksat uskoa että k
Voisitko neuvoa, mitä tehdä tapauksessa, jossa vaimo kieltää pettämiset, mutta käyttäytyi kuin pettäjä ennen kuin syytin pettämisestä ja sen syyttelyn jälkeen. Aika vaikea käydä asiaa läpi, kun mitään ei myönnetä. Havahduin vähän myöhään, kun ruuhkavuodet osui minuun. Tiedän että minä en ole syyllinen siihen, että vaimo petti, en vieläkään tiedä missä vaiheessa jokin meni pieleen ja vaimo päätti että en riitä tai hän ei saa minulta jotain.
Se mitä tuolla ylempänä kirjoitettiin, että kuinka panostanut ja investoinut tulevaisuuteen juuri tiettyä naista varten, ja kaikki lähtee alta. Mä en halua rivitaloon tai kerrostaloon asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimos oli hyvä pano, otti hyvin suihin ja nieli, muistelen lämmöllä.
Kiva kuulla että oli kivaa. Vaimo kyllä mainitsi että koko yhdyntä oli kestänyt vain muutaman minuutin, mutta ainakin oli mukavaa sen aikaa kun kesti. Tai siis sinä kestit.
Pettäjät minimoivat säännöllisesti tapahtunutta puolisoilleen, koska pelkäävät seurauksia. Reagoisit eri tavalla jos kuulisit, että "se oli parasta seksiä kymmeneen vuoteen, vitsi että teki hyvää saada vierasta k_rpää kunnolla, nielin kaiken" tms.
Ei me oikeasti mitään yhdynnän yksityiskohdista puhuttu, kunhan heitin kun joku yritti alkaa hauskaksi.
AP
Ette puhuneet, koska vaimosi ei sitä Takuulla halua. Selvinpäin mennyt, eli kiima on ollut Kova. Niin kova, että sitä on ollut mahdotonta vastustaa.
Ei hän halua sanoa, että elämäni orgasmit sain ja sillä miehellä on Paljon isompi ja niiiiiin hyvän makuinen.
Toisesta miehestä ei vaan ole ollut tapailu mieheksi tai parisuhteeseen. Ehkä vaimosi olisi halunnut parisuhteen hänen kanssaan, mutta mies on peräntynyt saatuaan seksiä. Siitä aiheutui tämä morkkis, kotiin häntä koipien välissä. Olisi jättänyt sinut, mutta kun ei mennyt putkeen.
On myös totuus, että ekan kerran jälkeen on helpompaa. Ehkä seuraavalla virkistys kerralla parempi tuuri.
Ei toi nyt lopulta ole niin ihmeellistä, jos ihminen harrastaa seksiä. Se voi tuoda uusia juttuja aviovuoteenseenkin. Sano vaimolle, että annat anteeksi, jos vain pystyt tekemään sen, hän arvostaa oikeustajuasi.
Minulla on aikaa tässä hetki, ja työpäivä päättynyt, niin kirjoittelen sinulle AP vielä hetken. Tuossa aikaisemmin totesin, että epäkohdat suhteessa, puolin ja toisin, ovat arkea ja aikuisena oleminen edellyttää että niiden kanssa on pystyttävä elämään. Ja kolikon toisena puolena on sitten se, että sitä suhdetta on myös pidettävä yllä. Panostaminen itseen, suhteeseen, töihin ja lapsiin on universaalisti ajateltuna haastava yhtälö, ja kaiken tämän tasapainottaminen nykyaikana melkein mahdotonta. Mitä mutkikkaampi yhtälö, sitä enemmän voi aina teoriassa puhua optimoimisesta, mutta optimoiminen on aina loputon suo. Aina on olemassa jotain mitä olisi voinut tehdä paremmin ja sitä rataa. Joten ainoa ohjenuora mikä voi pitää homman kasassa on "kohtuus". Ja kohtuuden periaatteeseen kuuluu, että jos on vuosikausia puhallettu yhteiseen hiileen, niin toiselta voi (ja pitääkin) odottaa sitoutuneisuutta pitkän linjan tavoitteisiin. Pettäminen sotkee tämän yhtälön täysin.
Jatkuu...
...Jatkuu
Kuten aiemmin sanoin, on kohtuutonta ajatella että sinä olet syyllinen pettämiseen. Pettäminen on aina pettäjän valinta. Sen kuitenkin sanon, että tämän pettämisen taustalla ei ole sinun "huono aviomiesmäisyytesi", vaan jännityksen puute teidän suhteessa. Miehet, jotka päätyvät tämänkaltaisiin johtopäätelmiin omasta toiminnastaan ovat melkein säännöstään taipuvaisia olemaan enemmän sieltä kiltistä päästä. Tämä tekee heistä itse asiassa erinomaisia aviomiehiä. Joka kerta kun käyn näitä asioita läpi syvemmällä tasolla, niin sieltä paljastuu, että omien rajojen asettaminen on ollut puutteellista. Suhteessa on saattanut olla eri säännöt naiselle kuin miehelle, suhteessa on eriarvoisuutta, mies on muuttunut itsestäänselvyydeksi jne. En ole selvännäkijä, enkä tee väittämiä teidän suhteesta. Puhun vain kaavoista joita olen kohdannut. Oletko esim. ajatellut, että sinun poissaolevuutesi suhteessa voisi liittyä siihen, että olet jollain tavalla luopunut omista oikeuksistasi? Et uskalla sanoa asioista, et jaksa vaikuttaa suhteeseen, mikään ei muutu vaikka sanoisitkin?
Miehenä voin sanoa, että itse olen ollut nuorempana suhteissa joissa henkisesti "luovuin leikistä", koska koin että minua ei arvostettu, minua pidettiin itsestäänselvyytenä ja minua ei aktiivisesti palkittu panoksista joita tein yhteisen tulevaisuuden eteen. Sukupuolesta riippumatta, kummallakin on oikeus tulla palkituksi siitä että rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Se tarkoittaa myös hyvää seksiä, ei tuttavallista kyhnöttämistä kerran kuussa, aina samoissa asennoissa, aina samalla kaavalla. Missään nimessä en sano että tätä saisi pakottaa toisen niskaan, mutta siellä kiltissä päässä olevien miesten taipumuksena on riittävän monen yrityksen jälkeen lakata keinuttamasta venettä. Tyydytään Status Quo:hon ja toivotaan että mikään ei muutu. Mutta nyt se muuttui.
Jatkuu...
...Jatkuu
Jos siis haluat nähdä tarkemmin oman osuutesi tässä yhtälössä, niin minä kannustaisin sinua katsomaan just tähän suuntaan. Itse väitän nimittäin, että se sinun uloskirjautumisesi on ollut reaktio vallitsevaan tilanteeseen. Mutta luopuessasi leikistä olet samalla tappanut jännityksen teidän väliltä. Olet muuttunut itsestäänselvyydeksi, panoksesi on jokapäiväistä, seksinne on arkista. Et aseta vastapainetta, etkä miehekkäästi kannusta ja ohjaa suhdetta siihen suuntaan, että itse viihtyisit siinä paremmin. Tutki asioita omassa päässäsi, ja jos tulet johtopäätökseen että tässä mitä sanon on jotain perää, niin siinä tapauksessa sinun tehtäväsi on astua uudestaan omaan rooliisi. Tällä kertaa kuitenkin aktiivisena vaikuttajana. Tämä siis siinä tapauksessa, että päätä jäädä suhteeseen. Mutta päätöstä et voi tehdä ennen kuin olet käsitellyt tämän pettämisen ja sen vaikutukset omaan identiteettiisi ja minäkuvaan. Pystytkö elämään tämän asian kanssa on eri kuin haluatko.
Testostereoini vahvistaa miehellä sekä vihaa että seksuaalista rakkautta. Sinulla näyttää olevan testot nyt kovin korkealla jo,joten varo. Suuntaa nyt se teston vaikutus sexuaaliseen kanssakäymiseen vaimosi kanssa niin olo kyllä helpottaa, ihan tosi . Sitten huomaat kuinka ihana vaimo sinulla sentään on !
Järvi ei soutamalla kulu. Ole tyytyväinen, että vaimosi on kelvannut myös muille - ei siis ihan paska. Toivottavasti hän oppi jotain uusia juttuja, mitä voitte nyt yhdessä kokeilla. Jotenkin vaan uskon, että ei ollut ainut kerta tämän työkaverin kanssa, eikä viimeinenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko neuvoa, mitä tehdä tapauksessa, jossa vaimo kieltää pettämiset, mutta käyttäytyi kuin pettäjä ennen kuin syytin pettämisestä ja sen syyttelyn jälkeen. Aika vaikea käydä asiaa läpi, kun mitään ei myönnetä. Havahduin vähän myöhään, kun ruuhkavuodet osui minuun. Tiedän että minä en ole syyllinen siihen, että vaimo petti, en vieläkään tiedä missä vaiheessa jokin meni pieleen ja vaimo päätti että en riitä tai hän ei saa minulta jotain.
Se mitä tuolla ylempänä kirjoitettiin, että kuinka panostanut ja investoinut tulevaisuuteen juuri tiettyä naista varten, ja kaikki lähtee alta. Mä en halua rivitaloon tai kerrostaloon asumaan.
Voin sanoa oman mielipiteeni. Siinä missä AP:n tapauksessa näen monta lieventävää asianhaaraa joissa suhteen pelastaminen voi olla vielä mahdollista, niin ikävä kyllä sinun tapauksessa tilanne on huomattavasti vakavampi. Pettäminen on rajojen rikkomista, mutta se että ei tunnusteta on merkki siitä että sitä kunnioitusta toista ihmistä kohtaan ei ole senkään vertaa. Hän kokee olevansa sinua monin verroin tärkeämpi, ja pakottaa sinut joko elämään hiljaa asian kanssa tai sitten eroamaan. Mutta todellisuudessa hän luottaa siihen että sinä et tee mitään. Toisin sanoen, hän tekee näin, koska kokee voivansa tehdä näin.
Tällaiset patologiset tilanteet syntyvät siitä, että toinen (sinä) puhuu asioista, muttei koskaan tee mitään. Pahoittelen, tarkoitus ei ole loukata sinun tunteitasi, vaan kannustaa sinua näkemään tilanteen irvokkuus. Tilanteen selkeä näkeminen on avain sinun paranemiseesi.
Niin kauan kuin jatkat oman panoksesi tuomista yhteiseen pöytään, mikään ei tule muuttumaan. Ymmärrän, että et halua kerrostaloon jne., mutta joskus elämä laittaa meidät mahdottoman yhtälön eteen. Jos olisin sinä, niin ensi alkuun etsisin itselleni oman kämpän, järjestäisin asiani, ja alkaisin kaikin tavoin äänestämään jaloillani. Et halua olla se mies jonka itsetunto on poljettu maanrakoon, ja joka kiikkustuolissa näkee elämänsä valuneen sormien läpi. Jos jatkat samaa rataa, niin tämä ei ainakaan tule tästä paranemaan. Pahoittelut.
En tiedä ketään naista joka olisi pettäbyt jos suhde on kunnossa. Tässä tulee hyvin yksipuoleinen kuva tapauksesta ja veikkaan että todellisuus saattaa olka arjessa miwhen jatkuva henkinen, jopa fyysinen pahoinpitely. Nainen etsii turvaa toisaalta jos oma mies on väkivaltainen, välinpitämätön tai kyvytön suhteeseen.
Itse en kyllä ainekaan itseä pitäisi syyllisenä, vaimo olisi voinut avata ennemmin asiasta keskustelun. Mitä käydä panemassa työkaveria ja vielä selvinpäin. Itse laittaisin lusikat jakoon. Tai vähintään kävisin panemassa ensimmäistä ehdokasta kostoksi.
En tiedä ketään miestä joka olisi pettäbyt jos suhde on kunnossa. Tässä tulee hyvin yksipuoleinen kuva tapauksesta ja veikkaan että todellisuus saattaa olka arjessa niwen jatkuva henkinen, jopa fyysinen pahoinpitely. Mies etsii turvaa toisaalta jos oma nainen on väkivaltainen, välinpitämätön tai kyvytön suhteeseen.
Miten meni noin niinku omasta mielestä?
En sanoisi sinua pinnalliseksi vaan melkoiseksi vässykäksi kun suostut jäämään parisuhteeseen jossa toinen osapuoli on pettänyt ja vieläpä antaa sinun syyllistää itseäsi hänen väärästä teostaan. Ota hyvä mies itseäsi niskasta kiinni ja lähde suhteesta. Lasten etu on onnelliset ja rohkeat vanhemmat, ei vässykkä isä joka antaa mallin että häntä voi kohdella miten vain ja syy on aina muka hänessä itsessään.
Koska tuossa nyt ei ole mistään vihanpidosta ollut kyse sinänsä,niin ei kostamisesta ole mitään hyötyä. Ei kostaminen tuossa haavoja paranna vaan pahentaa haavat.
Naisen tärkein tehtävä parisuhteessa on synnyttää jälkeläisiä ja pysyä uskollisena.
Jos nainen ei pysy uskollisena, niin tuskin sinunkaan tarvitsee käydä töissä ja elättää perhettäsi?
Ei kai sitä pinnallisuudeksi voi sanoa. Todellakin ymmärrettävää, että asia painaa ja ihmettelen, ettei paina vielä enemmän. Ihmeen rarionaalisesti asiaa käsittelet. Hienoa on se, että yrität ymmärtää vaimosi perusteluita tilantewn ajautumiselle tuohon tilanteeseen.
Suosittelen kaikesta huolimatta pariterapiaa. Tuo kaikki saattaa jäädä pinnan alle kalvamaan ja aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa.
Miten enää ikinä voit luottaa vaimoosi missään asiassa?