Lue keskustelun säännöt.
Haikailetko koskaan ensi rakkautesi perään?
01.05.2024 |
Minä haikailen, vaikkei ollut oikeastaan edes rakkaus. Ihastus vain. Nyt vuosikausia myöhemmin miettii että entä jos... Keväisin herää tämä ahdistus niin että tuntuu sydän pakahtuu😥
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ymmärsin vasta kun oli liian myöhä, että tosiaan oli rakkaus. Huomaan miettiväni usein, että miten olisi elämä mennyt jos oltaisiin jatkettu. Näen myös usein unia. Mullakin kausittaista ja ollut jo kohta 25v.
En, olin silloin teini ja sittemmin kasvoin aikuiseksi.
Toisinaan näen unia ja aamu menee muistellen, kun unessa oli niin ihastunutta. Sitten unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haikaile. Nykyään ihmettelen että mitä siinä silloin näin. Rakkaus vaan vei silloin mennessään ja toinen jätti ja otti ja minä kärsin.
En.
Jos siis ensirakkaudella tarkoitetaan sellaista suhdetta, jossa oli kirjelappusten ja kädestä pitämisen sijaan jo fyysistä kanssakäymistä. Sitä todella oli. Viisikin kertaa päivään. Mutta muuttaneita ollutkaan.
En siis kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olin vasta 14-vuotias, kun ihastuin tai rakastuin puolalaiseen poikaan. Oltiin tiiviisti yhdessä n. kuukauden ajan, ja sen jälkeen kirjoiteltiin jonkin aikaa, mutta sitten kirjoittelu lopahti enkä ole kuullut hänestä mitään. Aikaa on tuosta kulunut 50 vuotta, eli ihan tosissani en haikaile, mutta aika usein muistelen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensirakkauteni oli vuonna 1982. Hän jätti minut vuoden seurustelun jälkeen. Meni useampi vuosi, ennen kuin tapasin seuraavan heilani. Näin sitten vuosikymmentä myöhemmin hänestä lehtijutun. Hänestä oli tullut kiihkouskovainen pappi ja huokaisin helpotuksesta, että olin löytänyt paljon mukavamman tilalle.
Kaipauksella muistelen toisinaan ja stalkkaan kuulumiset somesta - emme ole yhteydessä mitenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta haikailen tokan ja kolmannen rakkauden perään. No kolme niitä on yhteensä ollutkin.
Kuuman kesän kuumaa kesäkissaani haikailen. Mimmin ovispanetuspäivät olivat jostain toisesta hekumallisesta galaxista. Aikaa kulunut 27 vuotta mutta silti käy viikoittain mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen varmaan arvaa kertomattakin mitä minä siin'ä 17v mimmissä kaipaan josa jotakin kaipaan.
Se pillu oli uskomaton
En haikaile kenenkään ex.n perään. Olivat syystä exiä.
No joo ja pidetään jonkin verran yhteyttäkin edelleen. Mutta ei siitä taitaisi mitään tulla. En minä lähtisi mistään hinnasta takaisin siihen pikkukaupunkiin ja hän taas ei lähde sieltä pois. Mukava joskus silti haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Hän on nykyään transo, joten en.
Nythän voisitte lespoilla holvikaarten alla niin että vitunhuulten kajahtelu kuuluisi taivaisiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauteni oli vuonna 1982. Hän jätti minut vuoden seurustelun jälkeen. Meni useampi vuosi, ennen kuin tapasin seuraavan heilani. Näin sitten vuosikymmentä myöhemmin hänestä lehtijutun. Hänestä oli tullut kiihkouskovainen pappi ja huokaisin helpotuksesta, että olin löytänyt paljon mukavamman tilalle.
Ei se rippi, eikä pappi, vaan se karvainen tappi!
En.