Puolet suomalaisista 35-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Eletäänkö nuoruutta nykyisin pitempään?

https://incels.wiki/w/Scientific_Blackpill

https://incels.wiki/w/Scientific_Blackpill

https://incels.wiki/w/Scientific_Blackpill

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eletä pitkää nuoruutta, vaan on tajuttu että perheytyminen on diili jossa haittoja on reilusti reilusti enemmän kuin positiivisia puolia.

Ihan järkevää.

Jos ei ole lapsia niin ei ole mitään käsitystä minkälaista lasten kanssa on tai mitä ihania hetkiä siihen kuuluu. Ei ylipäätään tiedä, minkälainen se oma lapsi voisi olla. Pelkän tunteen tai luulon perusteella päätetään, ettei haluta lapsia. Vanhana yksinäisenä voidaan sitten katua. Jää osa elämästä elämättä ilman lapsia. Sen tajuaa erityisesti sen jälkeen kun saa yhden lapsen, miten mahtava juttu se on.

Toi vanhuusjuttu on maailman typerin argumentti. Kun ei tiedä haluaako lapset edes olla sun kanssa tekemisissä kun olet vanha. Eikä tiedä miten vanhaksi kukin elää. Parempi a

Sinä etsit jatkuvaa nautintoa. Et syvällisyyttä tai elämän tarkoitusta. Ihan hyvä ettet ole hankkinut lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelen tuota tietokone ja konsolipelien suosiota. Eihän ne ole todellista. Ohjelmoituja juttuja joita pelaaja luulee hallitsevansa, vaikka eivät ole mitään todellista. Lapsenakin jo ihmettelin miten kaverit jaksoivat pelata vuosi toisensa jälkeen. Itse harrastin mieluummin ulkoilua ja erilaisia pallopelejä, koska nehän tapahtuvat todellisessa maailmassa ja saa liikuntaa ja mielikin virkistyy. Nyt naimisissa ja useita lapsia ja en todellakaan mitään pelejä pelaile. Ihme nysvääjiä aikuiset miehet.

Sama. En ymmärrä. Ei kiinnostanut lapsenakaan pelata kuin silloin tällöin.

Sama täällä. Tietokonepelit lakkasi kiinnostamasta peruskoulun jälkeen. Voi ristus, että se raivostuttaa kun on vaikkapa joku illanvietto ja sitten jätkät keksii ruveta pelaamaan. Mitähän sisäistä tyhjiötä ne noilla lapsellisilla peleillä oikein yrittää täyttää. Olisivat ennemmin pillun perässä aikuset miehet.

Pelimiehet on niitä läskipullukoita yleensä, laitetaan siihen pönttöön joku 10tonni ja syödään pullaa iltaa myöten koneen ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eletä pitkää nuoruutta, vaan on tajuttu että perheytyminen on diili jossa haittoja on reilusti reilusti enemmän kuin positiivisia puolia.

Ihan järkevää.

Jos ei ole lapsia niin ei ole mitään käsitystä minkälaista lasten kanssa on tai mitä ihania hetkiä siihen kuuluu. Ei ylipäätään tiedä, minkälainen se oma lapsi voisi olla. Pelkän tunteen tai luulon perusteella päätetään, ettei haluta lapsia. Vanhana yksinäisenä voidaan sitten katua. Jää osa elämästä elämättä ilman lapsia. Sen tajuaa erityisesti sen jälkeen kun saa yhden lapsen, miten mahtava juttu se on.

Näin kohta pesästä lentävien lapsien faijana voin sanoa, että menneet 20 vuotta olisi voinut viettää huomattavasti mukavammin ja hyödyllisemmin. Harmi ettei menerettyä aikaa ja rahaa saa takaisin millään keinolla.

No niin. Löysimme hyvin nopeasti yhteisen tekijän: halun elää itsekkäille nautintokokemuksille. Pelitkin vaikuttavat olevan kuin huumetta. Hyvä ettei huumehörhöt lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttavapiirissä hyvin koulutettuja kolmekymppisiä miehiä, jotka eivät oikeasti jotenkin koe itseään lainkaan vielä aikuisiksi, tai ainakaan valmiiksi vanhemmiksi. Vaikka duuni saattaa olla hyvinkin vastuullista, mennään jouluna ja juhannuksena äipälle ja iskälle valmiisiin pöytiin totaalisen uusavuttomina, sieltä käydään samanlaisilla kamuilla yökaudet _pelaamassa_ (!) - koska _loma_ - aivan kuin lapsena 😳 Tuskin tuo kymmenessäkään vuodessa paranee, ja sitten sen oman ikäluokan naiset ovatkin jo hedelmöitykseltään poissa pelistä. En tiedä ovatko muut huomanneet tämän kolmekymppisten aikuislapseuden, minusta se on karua ja todella yleistä.

Jos ei ole puolisoa, niin mihin sitä joulua pitäisi sitten mennä viettämään...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eletä pitkää nuoruutta, vaan on tajuttu että perheytyminen on diili jossa haittoja on reilusti reilusti enemmän kuin positiivisia puolia.

Ihan järkevää.

Jos ei ole lapsia niin ei ole mitään käsitystä minkälaista lasten kanssa on tai mitä ihania hetkiä siihen kuuluu. Ei ylipäätään tiedä, minkälainen se oma lapsi voisi olla. Pelkän tunteen tai luulon perusteella päätetään, ettei haluta lapsia. Vanhana yksinäisenä voidaan sitten katua. Jää osa elämästä elämättä ilman lapsia. Sen tajuaa erityisesti sen jälkeen kun saa yhden lapsen, miten mahtava juttu se on.

Näin kohta pesästä lentävien lapsien faijana voin sanoa, että menneet 20 vuotta olisi voinut viettää huomattavasti mukavammin ja hyödyllisemmin. Harmi ettei menerettyä aikaa ja rahaa saa takaisin millään keinolla.

Kauheeta että sanot noin. Toisaalta voi olla, että kun lapset lentävät pesästä, sulla muuttuukin ääni kellossa. Samoin oli omalla isälläni. Nyt soittelee koko ajan ikävöiden, vaikka aiemmin ei vaikuttanut isyys lähinnä kuin vituttavan. :D

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vapaasti ja laajasti saatavilla tietoa siitä mitä perhe-elämä oikeasti on ja mitkä ovat sen emotionaaliset, elämänlaadulliset ja taloudelliset oheisvaikutukset.

En ihmettele jos asian punnitseminen päätyy siihen ettei touhu ole itselle mielekästä eikä tärkeää.

Käytännössä kaikki menestyvät miehet lisääntyvät. Heikosti koulutetut ja syrjäytyneet miehet ovat niitä, jotka eivät välttämättä lisäänny ollenkaan. Se ei välttämättä ole huono asia, kun ei noista isäksi olisikaan. Mutta paine hankkia yli kaksi lasta kasvaa muilla sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vapaasti ja laajasti saatavilla tietoa siitä mitä perhe-elämä oikeasti on ja mitkä ovat sen emotionaaliset, elämänlaadulliset ja taloudelliset oheisvaikutukset.

En ihmettele jos asian punnitseminen päätyy siihen ettei touhu ole itselle mielekästä eikä tärkeää.

Käytännössä kaikki menestyvät miehet lisääntyvät. Heikosti koulutetut ja syrjäytyneet miehet ovat niitä, jotka eivät välttämättä lisäänny ollenkaan. Se ei välttämättä ole huono asia, kun ei noista isäksi olisikaan. Mutta paine hankkia yli kaksi lasta kasvaa muilla sitten.

Mennyttä maailmaa ja ajattelua. Sori siitä.

Nykyaika on etnisten miesten, suomalainen mies ei vaan ole enää se juttu.

Siksi ei haittaa laisinkaan että he syrjäytyvät.

Mainoksiakin kun katsoo niin suomalaisen naisen rinnalla on tumma mies jota hän rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eletä pitkää nuoruutta, vaan on tajuttu että perheytyminen on diili jossa haittoja on reilusti reilusti enemmän kuin positiivisia puolia.

Ihan järkevää.

Jos ei ole lapsia niin ei ole mitään käsitystä minkälaista lasten kanssa on tai mitä ihania hetkiä siihen kuuluu. Ei ylipäätään tiedä, minkälainen se oma lapsi voisi olla. Pelkän tunteen tai luulon perusteella päätetään, ettei haluta lapsia. Vanhana yksinäisenä voidaan sitten katua. Jää osa elämästä elämättä ilman lapsia. Sen tajuaa erityisesti sen jälkeen kun saa yhden lapsen, miten mahtava juttu se on.

Näin kohta pesästä lentävien lapsien faijana voin sanoa, että menneet 20 vuotta olisi voinut viettää huomattavasti mukavammin ja hyödyllisemmin. Harmi ettei menerettyä aikaa ja rahaa saa takaisin millään keinolla.

Miten olisit sitten viettänyt yksin aikaasi?

Demarien vauvatalkoot ei kiinnosta vituuunkaan vertaa. Nolla lasta eikä ikinä tulossa enempää! Hahahaa!

Vierailija kirjoitti:

Nykyaika on etnisten miesten, suomalainen mies ei vaan ole enää se juttu.

Siksi ei haittaa laisinkaan että he syrjäytyvät.

Mainoksiakin kun katsoo niin suomalaisen naisen rinnalla on tumma mies jota hän rakastaa.

 

Värillä ei ole väliä vaan luonne ja elämänasenne ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttavapiirissä hyvin koulutettuja kolmekymppisiä miehiä, jotka eivät oikeasti jotenkin koe itseään lainkaan vielä aikuisiksi, tai ainakaan valmiiksi vanhemmiksi. Vaikka duuni saattaa olla hyvinkin vastuullista, mennään jouluna ja juhannuksena äipälle ja iskälle valmiisiin pöytiin totaalisen uusavuttomina, sieltä käydään samanlaisilla kamuilla yökaudet _pelaamassa_ (!) - koska _loma_ - aivan kuin lapsena 😳 Tuskin tuo kymmenessäkään vuodessa paranee, ja sitten sen oman ikäluokan naiset ovatkin jo hedelmöitykseltään poissa pelistä. En tiedä ovatko muut huomanneet tämän kolmekymppisten aikuislapseuden, minusta se on karua ja todella yleistä.

Jos ei ole puolisoa, niin mihin sitä joulua pitäisi sitten mennä viettämään...?

Niin entä sitten kun vanhemmat kuolevat? Sitten olet täysin yksin jouluna ilman lapsia.

Ainakin minä elän. 64 vuotta täynnä enkä vieläkään ole ohittanut murrosikää henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minä elän. 64 vuotta täynnä enkä vieläkään ole ohittanut murrosikää henkisesti.

Huolestuttavaa. Oletko yrittänyt mitenkään elämässä eteenpäin? Terapia?

Vierailija kirjoitti:

Demarien vauvatalkoot ei kiinnosta vituuunkaan vertaa. Nolla lasta eikä ikinä tulossa enempää! Hahahaa!

Sitten voi sanoa myös urakehitykselle hyvästit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttavapiirissä hyvin koulutettuja kolmekymppisiä miehiä, jotka eivät oikeasti jotenkin koe itseään lainkaan vielä aikuisiksi, tai ainakaan valmiiksi vanhemmiksi. Vaikka duuni saattaa olla hyvinkin vastuullista, mennään jouluna ja juhannuksena äipälle ja iskälle valmiisiin pöytiin totaalisen uusavuttomina, sieltä käydään samanlaisilla kamuilla yökaudet _pelaamassa_ (!) - koska _loma_ - aivan kuin lapsena 😳 Tuskin tuo kymmenessäkään vuodessa paranee, ja sitten sen oman ikäluokan naiset ovatkin jo hedelmöitykseltään poissa pelistä. En tiedä ovatko muut huomanneet tämän kolmekymppisten aikuislapseuden, minusta se on karua ja todella yleistä.

Jos ei ole puolisoa, niin mihin sitä joulua pitäisi sitten mennä viettämään...?

Niin entä sitten kun vanhemmat kuolevat? Sitten olet täysin yksin

Ehkä hän sitten vihdoin tajuaa rakentaa omia jouluperinteitä. Vai miten olisi virtuaalinen joulupeli 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttavapiirissä hyvin koulutettuja kolmekymppisiä miehiä, jotka eivät oikeasti jotenkin koe itseään lainkaan vielä aikuisiksi, tai ainakaan valmiiksi vanhemmiksi. Vaikka duuni saattaa olla hyvinkin vastuullista, mennään jouluna ja juhannuksena äipälle ja iskälle valmiisiin pöytiin totaalisen uusavuttomina, sieltä käydään samanlaisilla kamuilla yökaudet _pelaamassa_ (!) - koska _loma_ - aivan kuin lapsena 😳 Tuskin tuo kymmenessäkään vuodessa paranee, ja sitten sen oman ikäluokan naiset ovatkin jo hedelmöitykseltään poissa pelistä. En tiedä ovatko muut huomanneet tämän kolmekymppisten aikuislapseuden, minusta se on karua ja todella yleistä.

Jos ei ole puolisoa, niin mihin sitä joulua pitäisi sitten mennä viettämään...?

Niin entä sitten kun vanhemmat kuolevat? Sitten olet täysin yksin

Vastaa kysymykseeni. Mihin menen ikisinkkuna viettämään joulua?